Se oli lauantai kun ystäväni soitti murheellisin mielin.
En voinut häntä auttaa muuten kuin kuuntelemalla, mutta onneksi...
Sunnuntaina
mies saapui kurssilta ja ajoimme ystävän luokse keskelle muuttolaatikoita. Otimme porat, ruuvimeisselit, vahvat lihakset ja ruikulalihakset ja useamman kertaa kehutut älynystyräni käyttöön (
hmmmm vähänkö olin otettu ;-)) ja autoimme sen minkä kykenimme.
Maanantaina
mies kantoi kellarista kotiin isoja laatikoita täynnä valokuvia, postikortteja ja muuta. Hän levitti paperit ympäri asuntoa ja lajitteli niitä useana päivänä. Yritin olla kovin ymmärtäväinen, mutta levottomaksihan minä vaan tulin...
Keskiviikon
naisena sain sitten toisen lomapäivän lomalla-olo-hepulin. Minä raivasin kaikki jouluhärpäkkeet laatikoihin ja napisin miehelle kuinka meillä oli liikaa tavaraa.
Olin muuttanut viimekuukausien aikana niin monta kertaa mieltäni siitä, kuinka tavarasta pitää päästä eroon, että mieskin oli mennyt solmuun. Niinpä totesin, ettei auta muu kuin kävellä lähimmälle itsepalvelu-kirpputorille kyselemään paikkahintoja -ja niin minä sitten heti teinkin.
Tänään perjantaina
mies ilmoitti, että paikka, jonne kuljetamme aina hyväntekeväisyystavaroita oli lopettanut toimintansa. Voiko noinkin käydä? Hyväntekeväisyystavarat siis menivät väliaikaisesti taas kellariin. Naisena minä olin tehokkaasti laputtanut kaikki kirpputoritavarat valmiiksi ja yhdessä me kiikutimme ne paikalleen myyntipöydälle...
Ah, kyllä nyt taas helpottaa! Mikään ei tee niin hyvää kuin vapaa tila kodissa ja pölyttömämpi ilman ala.
Vaikka täytyy tunnustaa, että on sellaisiakin tavaroita, joita en vain raaski laittaa eteenpäin, koska niillä on liian suuri tunnearvo.
Yhden upean säästetyn aarteen näin eilen, kun olin mukana sodan jälkeen internoitujen suomalaislasten tapaamisessa. Tilaisuudessa oli esillä mm. upea kreppipaperista tehty mekko, jonka Gunvor Brettschneiderin äiti teki lasten näytelmään prinsessan asuksi. Tämä jätti minut lähes sanattomaksi, mekko on edelleen ehjä ja upean näköinen.
Ei siis ihan kaikkea voi laittaa kiertoon.
Jotkut elämän merkit kannattaa säästää ja jättää lapsille muistutukseksi siitä mitä maailmassa on tapahtunut.
Tavaroista ja tapahtumista huolimatta, pidetään itsestämme huolta ja niistäkin jotka lähistöllämme ovat.
Halaus
♥♥♥
