Mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy

Katselin kuinka Joshua aloitti videon kävellen kohti kameraa. Hän oli väsyneen näköinen ja sanoi: "takana on todella vaikea päivä." samantien hän jatkoi: "mutta ajattelen, että valittaminen on vain säälin pyytämistä." Minä mietin, että ainakin omalta osaltani asia on juurikin noin. 

Jos Joshuan päivä oli ollut vaikea, oma kokemukseni on, että koko alkuvuosi on ollut sitä. Kuulevana korvana on ollut puoliso (ikävä juttu) ja läheltä katsottuna asia näkyy myös puolimuumioituneesta olomuodostani. Blogi on hiljainen, sillä alunperin päätin, että mieluummin tänne hyvää kuin muuta. 

Saan sentään haasteisiin hiukan otetta, kunhan aivot onnistuvat osumaan keskittymismoodiin. Niinpä tartun Satun keväiseen haasteeseen, vaikka etukäteen mietin, että kylläpä onkin vaikean positiivisia kysymyksiä. Mutta juuri sellaisiinhan kannattaisi paneutua silloin, kun kaikki näyttää toisenlaiselta. Joten... tässäpä tätä.

1. Miten hemmottelet itseäsi?

Onpas erityisen vaikea sana tuo hemmotella. Tietäisin millä lohdutan itseäni, mutta hemmottelu ei voi olla sama asia. 

Olisiko hieronnassa käynti on hemmottelua? Minulla vain useimmiten käy niin, että käsittely tekee kipeää, eli kävisin masokismihemmottelussa? Ei käy. 

Entä täydellinen pieni leivos tai konvehti... mmmm se on kuitenkin herkuttelua. 

Ehkäpä toisen kosketus on hemmottelua minulle vetovoimaiselle, joten vastaan, että kun toinen ottaa kainaloonsa olemaan ja hipsuttelee.

En siis taida itse hemmotella itseäni, mutta joku toinen kyllä.

2. Mitä kivaa joku on sanonut tai tehnyt sinulle viime aikoina?

Viime viikolla siippa taisi kuunnella, kuinka aamulla lähdin huokaisten töihin ja mietti, että nyt nainen kaipaa jotain erityistä. Kun tulin kotiin näin ensimmäiseksi keittiön pöydällä keltaiset kukat vaasissa. Ne olivat juuri sellaisia, jotka piristävät mieltäni.

3. Millainen matkailija olet?

Olen aika harvakseltaan matkusteleva tyyppi. Mieluiten haluan jo etukäteen tietää missä yövyn. Eli jos majapaikka on tiedossa ja siellä on siisti sisävessa, niin asiat on jo todella hyvin. Kevyet matkatavarat on myös kiva juttu matkalle lähtiessä. 

Reissussa ollessa on hyvä nähdä miten paikalliset elää ja mitä touhuavat. Voin olla yksin vuokramökillä taikka kaupungissa ihmisten keskellä. Käyn mielelläni paikallisten pesäpallomatsissa ja katsomassa kuuluisaa taulua ulkomailla museossa. Voin kävellä kilometrikaupalla tai olla paikoillani.

Mitä lyhyempi matka kohteeseen on, sitä iloisempi olen ja mitä suoremmin sinne pääsee, vielä parempi. Kulttuurikohteet ovat ihania ja luonto on tärkeää. Eli ota tästä nyt selvää :)

Harvoin lähden yksin minnekään. Seuralaiseksi useimmiten haluan siipan, mutta reissut ystävien kanssa ovat myös antoisia. Muistelen lämmöllä aikoja, jolloin lähdimme huvilaan aikamoisella porukalla, kaikilla oli omat hyvät tilat, isolla pihalla valtava uima-allas ja lähistöllä uskomattoman hyviä ruokapaikkoja.

4. Mikä kodissasi on parasta?

En asu suuressa huvilassa, vaikka sellainen mansardikattoinen puutalo oli nuorena loistavin idea minkä tiesin. 

Pienestä koostaan huolimatta kotini on avara ja valoisa. Isot ikkunat viehättävät minua erityisesti. Pidän siitä kuinka aurinko aamulla valaisee idästä ja illalla laskeutuu länteen muuttaen kodin värisävyt erilaisiksi. 

Tämä koti tuntuu turvalliselta ja juuri minulle sopivalta. Naapurit ovat tuttuja ja taloa ympäröivät pihat puineen ovat kauniita sekä talvella että kesällä.

5. Ketä haluaisit kiittää?

Kyllä nyt ensimmäisenä tulee mieleen siippa ja nuorimies. Ensimmäinen pitää minut järjissäni pahoina hetkinä ja jälkimmäinen tuo piristystä aina tavatessa. 

Täällä blogimaailmassa kiitän kaikkia kommentoijia ja lukijoita. Jollet täällä kävisi, niin en ehkä viitsisi boteille kirjoitella. Eli sinä siellä ruudun toisella puolella, kiitos ♥

6. Mikä naurattaa?

Tämä kohta on ollut pisimpään tyhjänä vastauksesta. Viimeksi nauroin Teatteri Jurkassa taitavien näyttelijöiden esittämää näytelmää katsoessani. Jokin aika sitten sain nauruhepulin kotona aivan aiheetta. Lienenkö ollut jossain rajamailla, mutta hyvää teki. Ehkä hauskat sanalliset sutkautukset naurattavat parhaiten ja tilannekomiikka. Olen vähän kiero mieleltäni, joten useimmat asiat vähintäänkin hymyilyttivät aiemmin.

7. Jos voisit palkata henkilökuntaa, kenet palkkaisit?

Jonkun, joka kävisi kylpyhuoneen saumat lävitse, putsaisi ja laittaisi uudet sellaiset joita minun ei tarvitse hinkata jatkuvasti. Ei sillä niin väliä kuka työn tekee, kunhan olisi ammattilainen ja tekisi hyvää jälkeä niin olisin onnellinen. 

Ja olisi kiva, jos joku tulisi ja kantaisi hirveän painavan keittiön pöydän jonnekin hyvin ilmastoituun tilaan, jotta voisin vihdoin käsitellä sen. Nyt vain katselen pöytäliinaa josta en oikeastaan pidä ja odottelen kesää, jolloin voin avata kaikki ikkunat ja ovet ja laittaa pöydän pinnan kuntoon.

Eli putsausta ja voimaa tänne, kiitos :)

8. Mikä on vetänyt sinua viime aikoina puoleensa?

Sohvan nurkka. Olen vetäytynyt sinne työpäivän jälkeen. Katselen ulos, seuraan auringon valoa ja pilvien kulkua elämäni ohitse. Näen samalta paikalta myös keittiön tulppaanit ja pihamaalla koivuissa avautuvat pienet vaaleanvihreät silmut. 

Siippa vetää minut konkreettisesti sohvalta pois ja vie ulkoilemaan. Se on tehokkaampaa mielen putsausta kuin sohvailu, mutta tällä tekniikalla nyt mennään ;-) 

9. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Musiikki, vaikkapa kunnon funky ja salsa. Nauravat ihmiset. Teekkarivitsit ja sen sellaiset. Jos jaksaisin, niin etsiytyisin jonnekin tanssikurssille tai ryhmään. Laulaminen nostaisi tunnelmaa.

10. Millaisia ajatuksia kevät sinussa herättää?

Kevät on hyvää aikaa. Linnut palaavat ja laulelevat. Päivät pitenevät. Värit vahvistuvat ja syvenevät. Siippa siirtyy retkeilymoodiin ja minua yleensä himottaa kodin tavaroiden vähentäminen. Nyt kotisiivous on jäissä ja odottelen kesälomaa. Toivottavasti sitä ennen osaan nauttia alkukesästä ja vaalean vihreästä ajasta, joka on käsillä. Puhumattakaan kirsikankukista sekä omenapuun kukinnoista. 

Bonuskysymys: Jos olisit auto etkä pääsisi katsastuksesta läpi, mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy?

Tämä on helppo.

Moottorivalo hehkuu punaisena ja kone yskii, renkaiden urat ovat sakotusta vailla, tuulilasi on halki, nastojen aiheuttamat kolot on korjaamatta ja viimevuotiset hyönteisetkin on pesemättä pois, antenni on irronnut liian kovassa ajovauhdissa, vain jarruvalot palavat ja luulenpa että tankkiin on laitettu bensan sijaan dieseliä... 

Mutta eikös tämän takia ole Toyota-huolto olemassa?

Myrsky ja luovan ihmisen ponnistus

Oli synkkä ja myrskyinen yö!

Kajahti laukaus ja pientäkin pienemmässä teatterissa, ylimmällä eli kolmannella penkkirivillä minä kuuntelen kuinka myrsky pauhaa ja entinen Milanon herttua Prosperos tyttärensä Mirandan kanssa papattavat Shakespearen tekstiä. Sitä tulee paljon ja nopeasti. Prosperos pysähtyy kesken kaiken ja katsoo eturivin istujaa. "Pysytkö mukana? Ei ihme jollet, sillä käännös on Cajanderin tekstiä vuodelta 1913." ja sitten taas jatketaan näytelmää. 

Pääsin kuin pääsinkin ystävien kanssa katsomaan Teatteri Jurkkaan Shakespearen näytelmää Myrsky. Siinä neljä huippunäyttelijää Martti Suosalo, Minttu Mustakallio, Marc Gassot ja Tuukka Leppänen esittävät varmasti hauskimman teatteriesityksen mitä olen nähnyt. Näytelmässä on alunperin noin 15 henkilöroolia ja nämä neljä taiteilijaa suoriutuvat lennossa henkilövaihdoksista.

Puvustus on herkullinen. Aivan kuin joku olisi käynyt isoäidin liinavaatekaapilla. Ottanut sieltä kaikki valkoiset pitsilakanat ja -tyynyliinat, jotka kestävät 90 asteen pyykkipesun, ja ommellut niistä suloiset alusasut. Päähineinä on välin isot tyynyt taikka vauvan nuttu, ja roolin asemasta riippuen hartioilla laskeutuu arvokkaan viitan tyyliin isoäidin punaiset täkit tai sitten ei paljon mitään. 

Tiesin heti kun näin nämä asut, että haluan käydä ostamassa kirpputoreilta näitä vahvaakin vahvempia tyynyliinoja, ja ommella itselleni oman herkullisen pitsikotiasun :)

Jos puvustus olikin hieno ja aiheutti ihania väristyksiä, niin iloa tuotti myös se, että olin etsiytynyt taaimmaiselle riville istumaan. Välillä ihmiskunnan sakka oli sen verran huonossa hapessa, että kaikki oli riisuttu ja Suosalo luojan luomassa nahkassaan, ehkä noin kuuden neliön lavalla puuarkulle nousseena, hetkutteli itseään vimmaisesti juovuspäissään. Tunnelma on hurja. Siellä takarivillä asia nauratti kovasti, mutta ehkä ensimmäisellä rivillä olisin joutunut katsomaan hiukan jo sivuun ;-). 

Lisäriemua näyttelijöiden huippusuorituksissa (näki että heillä oli todella hauskaa tätä näytelmää esittäessään) lisäsi se, että he poistuivat ja palasivat lavalle toisinaan Vironkadulle avautuvan sivuoven kautta. Näin kuinka joku ohikulkija hämmentyneenä kääntyi katsomaan mitä ihmettä avautuneen oven takana tapahtui, kun näyttelijät vilahtivat sisään ja ulos.

Jos näytelmä Myrsky ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen sitä kovasti. Se on komedia, joka kertoo ihmisen vallanhimosta, sivistymättömyydestä ja kostonhimosta, lopulta myös anteeksiannosta. Varsinkin tähän maailman aikaan näytelmän sanoma osuu kuin nenä naamaan. 

Vielä hetken näytelmä menee Teatteri Jurkassa (16.5. asti). Joten jos oikein hyvin käy, niin voit mennä ovelle tuntia ennen esityksen alkua ja saada peruutuspaikan (tai sitten et). 

***

Tällä postauksella osallistun Repolaisen haasteeseen: Hurjaa :D

Ja kaikki asiat joita teet

Sä seisot mun vieressä ja katsot kirjan sisusta.

"Mikä oli meidän ensimmäinen matkamme?", luet.  Tai "missä suutelimme ensi kertaa", muistatko sitä? Hauska kirja. Lasket sen käsistäsi, otat seuraavan ja minä selaan vieressä toista yhtä hassua. 

Kotona saan, ehkä vuoden tai muutaman jälkeen, hepulin. En kertakaikkiaan voi lakata hihittelemästä ja puhumasta puutaheinää. 

Ajatuksiani on ravisteltu kuukauden aikana pariin rajuun otteeseen. Nyt ne ovat yllättävän hiljaa ja lakanneet toimimasta. Tilalla on tunne naisesta vuosikymmenten takaa. Siitä joka ensimmäisenä kesänä hihhuloi festarikeikan jälkeen merenrannalla kalliolla ja lauleskeli kovalla äänellä Nuoruustangoa. 

Ja ensimmäinen suudelma, kyllä minä tiedän, tietysti se oli kolmantenatoista helmikuuta, päivänä ennen kuin lähdit junalla pohjoiseen ja minä jäin ihmettelemään mikä minuun iski.

Olit kuin kirkas tähti taivaalla, mies joka kirjoitti runoja ja katsoi syvälle sisimpään niin, että varpaani menivät kippuraan. Kaikki sitruunat maistuivat makeilta ja ulkona paistoi ikuinen aurinko.

Hepulin, taidenäyttelyiden ja lempeän yhdessäolon vaikutus alkaa näkyä. Kahden päivän nollaus saa sielun lievästi pilkahtelemaan. Kenties vihdoin tapahtuu jotain, joka palauttaa tunnon ihon pintaan. Tuo nostetta jonnekin kasvojen korkeudelle. 

Ja niinpä nyt, kun katson sinua keltaisessa nojatuolissa istumassa mietteliään näköisenä, minä kysyn:

Mitä sä kirjoitat? 
  Kirjoitatko mulle rakkausrunoa?

Se nostaa katseen ja hymyilee vinosti. Ei se tietenkään kirjoita. Tiedän, että se tekee jotain aivan muuta. Siitäkin huolimatta aina on yhtä kivaa udella samaa kysymystä.

Siirrän katseen ikkunasta ulos. Ehkä haluaisin narsisseja tänne. Niitä pieniä tete-aurinkoja. 

Voisin antaa keväälle mahdollisuuden muuttua herkullisen vihreäksi ja kirkkaan keltaiseksi. Ja tietysti tartun rakkauteen, joka vieressä edelleen on.

***

Gumbostrandin näyttelystä Helmi Valkolan teos Sturenkatu - Maalaus 4 sekä myynnissä olevat sitruspusertimet.

Tällä postauksella osallistun Kristiinan haasteeseen: Keltainen ja vihreä.

Nouskoon vihreä ruoho ja aurinko pilven takaa!