perjantai 13. marraskuuta 2020

Marraskuun selätys - valkosuklaata ja videoita

Marraskuun seitsemäs

Uutelassa tuulee, mutta aurinko paistaa ihanasti. Seuraamme pitkään joutsenia. Uhittelevatko ne? Ei, taitavat paremminkin tanssia toistensa kanssa. Näetkö mun kaulan, näetkö kuinka laitan sen näin mutkalle? Jos vähän pörhistelen sulkiani, niin pörhisteletkö sä mulle takaisin? 

Joku on jo laittanut linturuokinnan käyntiin. Aterialla käy kuusitiaisia ja närhiä. Aurinkolahden kahvila näyttää myös houkuttelevalta. Hiekkarannalla näkyy muutama kävelijä. 

Kun rannat on koluttu menemme kauppaan hankkimaan callunoita. No arvaa vaan onko niitä enää jäljellä? Löydän kolme kohtalaista ruukkua. Kyllä noilla ainakin alkuun pääsee...

Marraskuun kahdeksas

Vihdoinkin saan avattua parvekkeen oven ja päätän aloittaa valoshown. Siirtelen pelargonioita paikasta toiseen. Säästänkö näitä? Säästän tuon. Ei kun en säästäkään. Pistänkö kompostiin vai vienkö kellariin? Ei ne kellarissa kuitenkaan selviä. Pistän siis kompostiin. Ja kukat leikkaan ensin maljakkoon. 

Pelargoniat veks ja callunat tilalle yhteen isoon ruukkuun. Ja paljon valoja. Reilusti. Koko korttelin riemuksi. Mutta kuinkas käykään, valoja on aivan liian vähän tarpeisiini. Pitänee mennä kauppaan lisäostoksille. Yhdestä pitkästä ruukusta teen "kiviminipuutarhan", mutta mitä mitä? Kiviäkin tuntuu olevan meidän talossa liian vähän. Tähän parvekkeen laittoon menee tuhottoman paljon aivokapasiteettia. Eihän tämä koskaan ole ollut näin vaikeaa!

Kun saan itseni tasapainoon puutteitteni suhteen, palaan sisälle. Intoudumme imuroimaan ja laittamaan aiempien laiskottelujen jäljiltä kodin pikkuasioita kuntoon. Yläfemmat sille!


Marraskuun yhdeksäs 

Maanantai. 

Töitä, lääkäri, töitä. 
Hetken huilahdus. 
Illalla draaman kirjoituskurssi. 

Dialogi ei ole Puhetta. Repliikki on teko. Alateksti: repliikillä on muu sisältö kuin vain sanan mukainen. Jos ei ole alatekstiä, voi kysyä, tarvitaanko sitä. Eri henkilöt puhuvat eri tavalla, roolinimet voisi siis kyetä ottamaan pois kässäristä. Apua!

Kurssin jälkeen jaksan juuri ja juuri lähteä iltakävelylle. Kun seuraavana aamuna herään, tajuan nukkuneeni koko yön kuin tukki. Sitä ei tapahdu usein. Olen kai antanut maanantaina kaikkeni.


Marraskuun kymmenes

Fyssarilla töiden jälkeen. Perse on järkyttävän kipeä käsittelystä. Hermot kiskovat niin, että tekee mieli kiljua. 

Illalla kuuntelen Viivi Pentikäisen todella hienoa esitystä enneagrammista ja eri persoonallisuustyyppien vahvuuksista. En vaan pysty istumaan, ja siksi kävelen ja touhuan hiljaa jotain, yrittäen samalla keskittyä luentoon. Muttei sekään tunnu hyvältä. Sitten haen keskeneräisen luonnoksen, asettaudun jonkinmoiseen asentoon sohvalle ja alan viimeistellä piirustusta. Olo helpottuu hetkeksi kun joudun keskittymään sekä viivan suuntaan että luentoon. 

Illan loppurentoutukseksi katson Rillit huurussa, sillä pieni nauru tekee hyvää ennen sänkyyn hautautumista. 

Marraskuun yhdestoista

6:30 herätys, samantien vaatteet päälle ja ulos. Mahtava aamukävely. Ja kun työt alkaa, alkaa myös sataa. Olen palaverissa jos toisessa, kuuntelen työpsykologin sanoja siitä miten etätöissä voisi pärjätä paremmin. 

Pidä taukoja, ota yhteyttä, sosiaalinen luottamus, käytä videota, palaudu pitkin päivää. 
Ja ehkä se tärkein muistutus: palautuminen ei ala ennen kuin mieliala on myönteinen. 
Pomo kysyy, miten se suhtautuu valkosuklaan runsaaseen kulutukseen? 
Psykologi sanoo, että jos valkosuklaa saa myönteisen mielialan, niin sittenhän se toimii. Mutta kohtuus kaikessa. 
- No siinä se sitten tuli ;-) 

Illalla on pakko päästä ulos, vaikka kaupunki on musta. Yllättäen enää ei sadakaan, sää on hapekas ja lopulta melkein tunti hurahtaa jutellessa päivän antia. Tai paremminkin sitä, miten en osaa lopettaa dialogia, jossa kaksi naista kohtaa, toinen haluaa toisen lähtevän matkalle, toinen ei halua lähteä. Toivon, etten pähkäile asiaa yöllä, vaan vetäisisin ensiyönäkin kunnon unet. 

Marraskuun kahdestoista

Vihdoin on torstai. Olen melkein maaliviivalla lekurijuoksuissani. Tämän päivän käynti poikii vielä uuden, (huh huh, varaan sen ehkä vasta parin viikon päähän). Mutta kyllä nyt onneksi näyttää siltä, että voin olla aika leppoisasti joulukuun. 

Nautin täysillä työkavereistani. Olen voinut auttaa niitä aika paljon tässä viimeaikoina ja jotenkin auttamisesta tulee hyvä fiilis. Se työpsykologi on oikeassa siinä, että etäpalavereissa kannattaa pitää video päällä. On paljon mukavampi nähdä kaverit, kuin vain kuulla ääni.

Iltapäivällä töiden jälkeen istun lattialla ja katson eilisillan bigbrother -lähetyksen. Hihittelen Vintage Tube Piirtää -tehtävälle, jossa asukkaat esittävät Kylli-tätiä. Aivan mahtavia vetoja! 

Hihitys katkeaa kesken kaiken, kun muistan, että olen kuulema ollut pikkutyttönä Kylli-tädin piirustuskurssilla. 

Minun täytyy olla jo tosi vanha! Ai kamalaa :D

Kylli-täti piirtää sadun Teppo ja pyrstötähti

13 kommenttia:

  1. Vau, Kyll-tädin piirustuskurssi ❤ Mitähän tämän päivän lapset ja nuoret tuumaisivat Kylli-tädin piirrostarinoista. Pitääpä töissä kysyä oppilailta. Minä arvoin, että säilytänkö enkelipelargonin vai en. Nyt se on takkahuoneessa, kun muistaisin kastella sitä. Hyvää marraskuun jatkoa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että osa ei jaksaisi katsoa niin verkkaista tarinankerrontaa :)

      Minä kyllä mietin pitkään roudaisinko pelargoniat alas kellariin. Joskus tein niin, mutta siellä pimeässä ja kylmässä ei eivät kuitenkaan oikein tykänneet olla, eikä naapuritkaan tainneet olla innoissaan kun toisten kukat oli siellä "tiellä".

      Oikein suloista marraskuun jatkoa sinullekin <3

      Poista
  2. Ohhoh, vai Kylli-tädin oppilaana olet ollut, nostalgiaa!

    Toivottavasti lääkärireissusi vähitellen loppuvat.

    Aktiivinen viikko sinulla, ainakin kun vertaa omaani. Minä olen vain kuvannut sumua ja harmautta. Kuvablogissani selätetään marraskuuta Lepiksen haastamana mustavalkoisilla kuvilla, laitan linkin tuohon nimeeni.

    Draamakirjoituskurssi kuulostaa hyvältä. Olin joskus viime vuosituhannella kuunnelma-ja lyhytelokuvakäsikirjoituskurssilla, antoi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut jonain kesänä, josta minulla ei kyllä ole mitään mielikuvaa, hehee. Mutta muistan kyllä katselleeni Kyllin tarinoita telkkarista. Yhden nuoren naisen kyllä muistan lapsuudestani, hän hoiti minua varmaan viikon tai pari. Sillä oli hienoja vesiväri-tussi -piirustuksia kotonaan, niissä oli vuoria ja pikkuihmisiä. Olisi kiva tietää vieläkö tuo henkilö tekee taidetta, minuun pikkutyttöön hän jäi jotenkin erityisesti mieleen.

      Mulla on ollut kolmisen viikkoa ihmeellistä hulinaa. Opiskelut tuo tietysti lisäohjelmaa ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään. Draama-kurssi vaihtuu vuodenvaihteessa tietokirjoittamiseen ja siitä vielä lyriikkaan ja proosaan. Mä luulen, että sitten en opiskele vähään aikaan mitään, hehee.

      Kaikkea hyvää sinulle Susu <3

      Poista
    2. Minulla on draama edessä keväällä; nyt meneillään tietokirjoittaminen ja vuodenvaihteen ympärillä proosa.

      Poista
    3. Me käydään ehkä samaa kurssikokonaisuutta :) Mulla on nimittäin juuri Turun yliopiston kirjoituskurssi menossa.

      Poista
    4. samoin :)
      kohta ollaan viisaita ja taitavia

      Poista
  3. Monet me muistamme Kyllli-tädin, mutta harvat meistä ovat olleet hänen oppilainaan! Aurinkolahti♥ Eipä olisi uskonut, että ei vain tyttäreni vaan myös minä koen ikävää sinne Löysimme parilla viimevisiitillä heillä kaikkea, mitä emme koskaan ennen. Mm. tapasimme veneilijäpariskunnan kotikylästäni Luvialta. Siitä R. sitten pääsi merikarttoihin...

    Minulle marraskuu oli ennen todella masentava. Sitten siitä tulikin salarakas. Jotenkin tämä marraskuu ei ole toiminut, vaan mieleeni tulee harmaita, ikävän harmaita asioita. Silti en kaipaa Suomen julmaa kevättä, jossa valomyrskyä, mutta lehtien tulo puihin kestää ikuisuuden. Suomen kev-ät lupaa, lupaa, mutta ei anna!

    Lauantai♥ Saunaa, sarjaa ja herkkuja♥

    Ja sinulle lainaus Lucia Berliniltä ja vaikka olisit eri mieltä, luulen, että pidät.Lue myös A:lle: "Kuka kaipaa lempeää kevättä? Mieluummin minä otan milloin tahansa Idahon loskakelin, jossa minä ja Kentshereve laskemme liejussa mäkiä litistetyn pahvilaatikon päällä. Tai syreenipensaiden hillittömän hekuman, talven yli selvinneet hyasintit. Polttelin siinä terassilla ja metallinen tuoli painoi reisiini kylmät viirut. Kaipasin rakkautta, kuiskuttelua kirkkaana talvi-iltana."

    Lucia Berlin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkolahti on kyllä todella kaunis paikka, siinä on lähellä monta hienoa ulkoilupaikkaa ja ravintoloitakin on vaikka kuinka paljon (vaikken ole niitä kokeillutkaan).

      Mä opinkin sinulta Leena, että marraskuu voi olla jotain aivan muuta kuin masentavaa. Mutta kuten sanot, niin tämä vuosi on ollut tosi monelle haastava. Juurikin harmaata ja ikävää. Minulla tummia ajatuksia ovat pyyhkineet pois työ, itsen (pakko)huoltaminen ja nyt tuo kirjoituskurssikin. Mutta kunhan joulukuu saa, niin sitten en kyllä tee mitään muuta kuin lekottelen ja katselen varpaiden heilutusta.

      Tuo Lucia Berlinin teos oli hieno. Lintumiehen kevät taitaa olla hekuman aikaa, sillä muuttolinnut saapuvat, mutta muuten tiedän hänen pitävän syksystä todella paljon, varmasti paljon enemmän kuin kuuman hehkuvasta kesästä :)

      Ihanaa, että tänään on lauantai ja teillä odottaa viikon kohokohdat. Tiedäthän että harmaan sävyn läheisyydessä hehkuu roosaan vivahvava vaaleanpunainen. Ja siitä on lyhyt matka hehkuvaan rakkauden punaan ♥♥

      Poista
  4. Mua nauratti erityisesti Jopen ja O-P:n joogasessio. :-D Kyllä nauraminen on ihanaa. <3

    Me käytiin ukkelin kanssa Aurinkolahdessa ekan kerran joskus tossa ehkä kuukausi sitten. Olikin aivan ihana paikka. Aurinkoinenkin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joogasessiota en olekaan vielä nähnyt, pitänee käydä katsomassa. Voin kuvitella miten notkeus ja hihittely kuuluvat asiaan noiden kahden kaverin kanssa :D

      Aurinkolahti on tosi kiva ulkoilupaikka. Helsingin eri puolet alkavat näköjään jo avautua teille <3

      Poista
  5. Uutela on ihanaa aluetta, poikani asui jonkin aikaa siellä lähellä,ja Suomen vierailulla sekin tuli tutuksi.Ihana Kylli-täti, ja minulla oli kunnia olla hänen oppilaansa, kuten sinullakin, sillä hän oli piirustusmaikkani koulussa:) Sillä leveiltiin vähän kakarana;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin :) Ai että, Kylli omana piirustusopettajana on ollut kyllä leveilemisen aihe!

      Iloista viikonjatkoa sinulle Jael <3

      Poista