torstai 10. helmikuuta 2022

Noh, sanoi nainen ja veti tietokoneen eteensä

Lokakuun lopusta se levisi ympärilleni, epämääräinen tauko-elämä, joka tavallaan alkoi

tietokoneesta

Olin ollut tyytyväinen varhaisteini-ikäiseen läppäriini. 11vuotta, se on kova ikä mille tahansa tekniselle vehkeelle. Retrona ihmisenä ajattelin rakastaa koneeni loppuun asti. Olin tunkenut läppärini takakannen alle lisää tilaa, mutta mikäs tila se ihmiselle riittäisi ;-) Käyttöjärjestelmää en voinut päivittää enää aikoihin ja lopulta selainkin yski pahasti. Marraskuussa luovutin, tilasin uuden vehkeen, joka saapui tammikuun puolivälissä. Ja siitä lähtien olen ollut kahden läppärin loukussa. 

Hanki uudet ohjelmat, opettele ne ja siirrä vanhat tiedostot. Mikä siinä nyt niin vaikeaa on? Ei yhtään mikään, tai... jos ei olisi juurisyytä, mun valokuvia. Nuo tuhannet, liekö yli kymmenen tuhatta muokattua kuvaa, jotka haluan saada juuri tietyllä tavalla uuteen ohjelmaan. Mulla menee varmaan hermot, kädet ja vuosi ennen kuin pääsen eroon vanhasta läppäristä ;-) 

No, sitten tammikuun loppupuolella valokuvarumba keskeytyi, sillä kotiin alkoi tulla

tavaraa 

Ensin varovasti yhtenä päivänä, lisää toisena ja kolmantena. Kaksion tavaroista kaikki muu paitsi sohva ja sänky muuttivat meille ja lopulta vähäksi aikaa nuorimieskin. Olin jo etukäteen päättänyt laittaa minimalistiset kotimielikuvani taka-alalle ja päättänyt ainoastaan hengitellä syvään. Ajattelin, että mitä ikinä onkin, niin kaikesta täytyy nyt nauttia. Siitä, että saan nuorukaisen hetkeksi luokseni, ennenkuin se katoaa maailmalle. 

Sitä on jännittävää seurata itseään, kuinka reagoi asioihin. Että koti on yhtäkkiä täynnä säpinää, kahden aikuisen sijaan onkin kolme. Jääkaapissa, hyllyssä tai kattilassa näyttää olevan aina liian vähän ruokaa. Vaatteita ja pyykkiä leijailee kuin pölyhiukkasia ilmanalassa. Muuttolaatikoiden tavarat on levitelty sinne ja tänne. Ja iso rinkka odottaa täyttämistä ja lähtöpäivää.

Sinä päivänä kun veimme nuorenmiehen lentokentälle, olin iloinen näistä ahtaista ja mielen kokonaisvaltaisesti täyttäneistä päivistä. Vaikka oli haikeaa katsella pois käveleviä askeleita, niin samalla olin iloinen kaikista niistä mukavista kokemuksista, jota reissu tuo tullessaan. 

Kun pari päivää oli mennyt tajusin, että olin ilmeisen tiedostamattomasti varautunut muuttohärdelliin pistämällä itseni paussille kaikesta ylimääräisestä tekemisestä. Välttelin mitä tahansa stressiä, joka tulisi suustani ulos tyhmänä lauseena tai kireänä toimintana. Nyt kun kodissamme asuu taas kaksi henkilöä, työhuoneet on vallattu takaisin, muuttolaatikot on pinottu odottamaan varaston järjestelyä ja viherkasveillekin on löytynyt uudet paikat, alkaa olla tunne, että jotain täytyis varmaan taas tehdä.

Eli täällä sitä taas ollaan :D

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä kuvien siirtämisen kanssa Birgitta.Oma koneeni,pöytäkoneeni tosin, on kai jo 10 vuotta vanha tai sinnepäin, ja yskii ja hidastelee ,joten uuden hankinta on minullakin edessä, kunhan tämä yskii vielä enemmän... Lähes kaikki kuvat olen siirtänyt ulkoiselle kovalevylle.
    Oli varmaan outoa kun jälkikasvu muutti takaisin,vaikkakin vain lyhyeksi ajaksi,.Mukavia reissuja hänelle. Hyvää loppuviikkoa Birgitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, kummasti sitä kiintyy omaan vanhaan vekottimeen ja jaksaa silitellä sitä vaikka yskä on jo paha ;-)
      Mä myös toivon, että vaihtariaika menee mukavasti. Mikään ei ole niin hienoa kun matkata nuorena ja haistella uusia tuulia.

      Ihanaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  2. Tsemppiä taas uuteen -tai vanhaan- elämään. Kyllä se siitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi tsempistä. Luulen tulleeni vanhaksi, kun mieli ei halua hoitaa montaa asiaa samaan aikaan, hehee. Onneksi kevät on jo lähellä ja aurinko paistaa. Pidetään lippu korkealla kaikesta huolimatta <3

      Poista
  3. Jälkipolven muuttaessa takaisin kotiin, vaikka vain hetkeksikin, laittaa kyllä mielen ja huushollin sekaisin!

    Onnea uudesta koneesta ja tsemppiä valokuvien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, ainakin huusholli meni vähäksi aikaa mullinmallin ;-). Toisaalta nyt sain kokeiltavaksi olohuoneeseen uutta lainamattoa. Voin nyt testata olisiko toisen värinen iso matto hyvä valinta.

      Kiitos tsempeistä, jos tuon rykäisisi nopeasti valmiiksi, niin olisi tosi ihanaa :D

      Ihanaa viikonjatkoa sinulle <3

      Poista
  4. Minä siirsin kaikki kuvat vanhasta läppäristäni muistitikulle (eikö sen nimi sellainen ole?). Näin ei uusi kone heti täyttynyt kuvista.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina, kyllä muistitikku tai ulkoinen kovalevy, niille kannattaa laittaa ainakin varmuuskopiot valokuvista :)

      Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  5. Sielläpä on ollut muutosta kerrakseen. Ei ole ihme, jos on lähtenyt stressikäyrä nousuun! Seesteisempää eloa toivotellen! <3

    Niin ja minäkin vaihdoin uuden koneen tuossa reilu vuosi sitten, ja osa kuvista on vieläkin vanhalla koneella. Juuri pari viikkoa sitten etsin sieltä jotain Kolumbian aikaisia kuvia. En oikein ymmärrä, mitä kuville pitäisi tehdä. Eivät mahdu ulkoiselle kovalevylle, ja mihinkään pilveenkään en jaksaisi niitä siirtää. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Mä niin ymmärrän sua. Valokuvat on ihania, mutta niiden siirtely paikasta toiseen ei ole mikään innostava asia. Pilvi ei houkuta mua laisinkaan ja kun olen niin tarkka siitä mitä haluan mihinkin, niin tässä sitä nyt sitten ollaan, omassa sotkussa, hehee.

      Tsemppiä sullekin valokuvien kanssa :)

      Poista
  6. onpa teillä ollut tohinaa!
    Mukavaa varmaan nuorukaiselle suunnistaa uusiin seikkailuihin, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että äiti-ihmisen talous täytyy tavarasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, no tohinaa oli, mutta hyvinhän kaikki meni ja nyt viikon sisällä on saatu kotikin jo mallilleen. Uudet seikkailut ovat alkaneet hyvin, joten siitä olen kaikista iloisin. Mä just tajusin, että mulla taitaa olla äidin luona vielä joitain tauluja nuoruusajoilta. Uups. Ehkä mä haen ne pois kuljeksimasta jaloissa.

      Poista