perjantai 29. elokuuta 2025

Onnellisena sittisontiaisen kanssa

Olin melkein keikalla viime lauantaina. Luulen, että siippa tarkoituksella avasi television yhdeksän aikaan illalla ja laittoi Ultra Bran eetteriin. Hän ehkä arvasi, etten katsoisi tallenteena keikkaa, sillä sehän on silloin menneen talven lumia :D Ja niinhän siinä kävi, että kun näin livelähetyksenä olympiastadionin väen ja tunnelman, tuntui kuin olisin itse paikan päällä. Jäin hytkymään keskelle olohuonetta ja lopulta kahden tunnin päästä saatoin istahtaa alas.

Sinä lähdit pois

Sunnuntai aamuna herään Shanghain valot kappaleeseen. Kysyn siipalla, mikä biisi sillä soi päässä. Hauki, hän vastaa, ja näin minulla vaihtuu kappale mielessä. Kun nousen Joensuun junaan, muistuu mieleeni vuosia sitten näkemäni keikka Ilosaaressa ja nyt kappaleiden määrä monistuu ajatuksissani. 

Juna on täynnä viimeistä penkkiä myöten. Mies ei saa luettua kirjaa puheen sorinalta, mutta minun päässäni pauhaavat puhaltimet ja sähkökitara, kun siivoan puhelimestani pois turhia valokuvia.

Asemalta suuntaamme taiteen ääreen. Joensuun taidemuseo on remontissa, joten käännymme kannoillamme ja menemme Taidekeskus Ahjoon, jossa onkin Antti Jääskeläisen upeita lyijykynä-öljyväri teoksia. Valokuva ei anna oikeutta teokselle lasin heijastumien vuoksi, mutta kuvaa suurentamalla pääset halutessasi tutkimaan lyijykynän jälkeä. Pidän erityisesti töiden aiheista, vaikka ne ovatkin synkkiä. Synkkyydellä on joskus puolensa, se saa ihmisen miettimään rakenteellisia ongelmia.

Minä suojelen sinua kaikelta

Koska illaksi on luvattu parin kylmän viikon jälkeen lämmintä ja kesäistä säätä, menemme serkun siirtolapuutarhan viettämään iltaa. Karviaiset ovat parhaimmillaan ja punaherukatkin niin makeita, että poskissa tuntuu. Käymme läpi kaikki suunnitelmat. Tuonne tulee pesupaikka juureksille ja tämä varasto poistetaan. 

Kannamme upeaan pergolaan kahvit, pullat ja jotain pientä suolaista (kuten serkku ilmoitti viestissään). "Tämä täytyy syödä sitten kokonaan", sanoo talon rouva, tarjoillessaan valtavan kokoisesta vuoasta lämmintä piirakkaa. Hymyilen ja mietin, että mitenköhän meille käy. Ehkä napa ratkeaa :) Sitten ripsahtaa pisara jostain. Katson ylös. Taivaalla ohuet pilvet ovat paikallaan. Ei näytä pahalle. 

Jonkin ajan kuluttua pisaroita on tipahdellut useampia ja emäntä toteaa, että siirrytäänpä parempaan suojaan. Otamme tarjoamiset mukaamme ja nousemme rappuset ylös verandalle, ja kokoamme kaiken taas pöydälle. Leikkaan lautaselleni toisen palan piirakkaa, se on mehevää ja täydellistä. Mietin, miksen kotona leipoisi näin hyviä herkkuja, mutta unohdan ajatuksen samantien, sillä puhe siirtyy nopeasti asiasta kolmanteen. Olemme tyytyväisiä ja peltikatolla ropisee mukavasti. 

Mutta sade yltyy, ja kun peltikaton pauhu lopulta peittää meidän äänemme, nousemme taas kerran. Otamme käsiimme kahvipannun, pullat, piirakan, kupit ja lautaset ja muut, ja siirrymme sisälle hirsimökkiin. Laskemme kantamuksemme pöydälle ja nauramme luvattua kaunista iltaa ja lämmintä kesäsäätä. Puolen tunnin päästä katsomme hämmästyneenä ikkunasta ulos, kun rakeet piiskaavat maata. Mietin, että nyt irtoavat viimeisetkin karviaiset pensaasta. 

Kalpeat kasvot

Sitä voisi kuvitella, että täyttävän illallisen jälkeen aamulla ei olisi nälkä, mutta toisin käy. Syömme mahtavan aamiaisen Hotelli Lietsussa (ihana paikka) ja sen voimilla lähdemme kävelemään Botaniaan. Sisäpuutarhassa seuraan ison sinisen perhosen viipottelua, se käy katsomassa onko aurinko esillä vaiko ei. 

Ennen ulkopuutarhaan siirtymistä jään ihmettelemään valokuvia, joissa voin kokea, miltä maailma näyttää hyönteisen silmin. 

Tiedän, että ihminen näkee ja kokee värit hyvin eri tavalla. Esimerkiksi minun oranssini on siipan mielestä keltainen, mikä on tietysti aivan pöyristyttävää ;-) 

Puolet kuvasta näyttää miten minun silmäni näkee kukan. Hyönteisen kyky nähdä ultravioletin sävyjä on aivan eri luokkaa. Minun kasvini on kalpea aavistus hyönteisen kukasta.

Upeat hyönteiset tulevat mukaani myös ulkopuutarhaan, sillä tänä kesänä näytteillä on hiekkaveistoksia.

Maata vasten leviää kukkanen, jonka päällä nuohoaa valtava kimalainen. Toisaalla maassa makaa reporankana sittisontiainen, joka on pyörittänyt lantamaapallonsa niin suureksi, että selkänikamat ovat mutkalla. 

Aika ihmeellistä, että nämä työt ovat selvinneet eilisestä raesateesta. 

Polkujen varrella ihailen valokuvia suomalaisista voimaeläimistä. Käyn istumassa monella penkillä, kuuntelen purojen solinaa ja tietysti kiipeän ylös katsomaan miltä näyttää maailman suurimman kivilabyrintin rakentaminen. Siinä sitä onkin kaverilla tekemistä, kun hän taiteillen siirtelee valtavia kiviä labyrintin muotoon.

Rubikin kuutio 

Kun kierros on tehty, paikan kasvimaakin tutkittu tarkasti, lähdemme kävelemään takaisin hotelliin. Kauaa en ehdi levätä, kun on lähdettävä enon luokse. Tätä kyläilyä olen odottanut pitkään, sillä aika kuluu aina siivillä ja tarinaa riittää iltamyöhään. Eno on ostanut 20 hengen täytekakun sekä 10 hengen voileipäkakun meille neljälle. Naurattaa vielä enemmän kuin serkun luona. Jos matkaa tänne asti, niin koskaan ei tarvitse pelätä nälkää. Sellainen ei ole mahdollista :D 

Mutta ruokailu ei ole tärkeintä, se on seura. En ole kova sukuloimaan, mutta tästä kaverista ja puolisosta saan niin paljon energiaa, ettei paremmasta väliä. On nimittäin ihmisiä, joista saa virtaa ja sitten niitä toisia...

Hei kuule Suomi

Yllättäen tulee taas kerran myöhä ja on aika palata nukkumaan ja herätä aamulla aamiaiselle. Juna kotiin lähtee vasta yhdeksältä, joten voin antaumuksella nauttia kirpeästä marjashotista,  syödä ruispuuroa tuoreilla mustikalla, jugurttia itsetehdyllä omenahillolla, ottaa parikin maailman parasta karjalanpiirakkaa munavoilla (missään ei ole niin maukkaita karjalanpiirakoita kuin Pohjois-Karjalassa). 

Junassa on hiljaista. Ketä nyt kiinnostaisi matkata etelään ;-) Mies pystyy keskittymään lukemiseen ja minä käsittelen otettuja valokuvia ja siivoilen pois turhia. 

Yksi tämän vuoden toiveista on täytetty. Kiitos Joensuu!

* * *

Koska on vielä elokuu, niin ehdinpä juuri ja juuri osallistua tällä postauksellani Repolaisen elokuun bingoon

Sain aikaan yhden rivin sanoista Taivaalla, Katolla ja Maassa

* * *

Taidekeskus Ahjossa näkee Antti Jääskeläisen teoksia 7.9. asti.

15 kommenttia:

  1. Luin tämän oikein hitaasti tunnelmoiden. Ihana kertomus ja ihana matka. ❤️

    Pohjoiskarjalalaiset karjalanpiirakat on kyllä karjalanpiirakoiden aatelia. Siis jotain ihan käsittämättömän hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos <3 Joensuun matka oli tosi kiva, mutta nopeatempoinen. En tiedä kuinka ennen kahden yön käynnillä olemme ehtineet tehdä enemmän. Nyt ehdin molempina päivinä pötköttelemään päivällä vain kymmenisen minuuttia. Alkaako ikä painaa ;-)

      Poista
  2. Komppaan sua ja komppaan Satua. Ensimmäinen vaimoni oli Joensuusta ja aina silloin tällöin tuli poikettua siellä. Joka kerta hänen äitinsä, hän ja hänen siskonsa tekivät niitä pieniä karjalanpiirakoita järjettömät määrät eikä ne karjalanpiirakat mutta se kälätys...miten voi kolmesta muijasta lähteä sellainen ääni?

    Joensuu on muuten kaunis, varsinkin kesällä ja kun viitsii vähän kierrellä kuten te.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saint Peppone, hahaa :) Todellakin, kun karjalanpiirakoita aletaan tehdä, niin niitä tehdään vähintään pari sataa kappaletta. Siihen urakkaan ei muuten kannata alkaa. Nyt kun olen taas päässyt näiden makuun, niin harkitsen vakavasti (mitä yleensä en tee), että etsin pulikan ja lainaan jostain 10 litran puurokattilan.

      Ja totta turiset, kälätys, joka meistä syntyy on aikamoinen ja naurunremakka peittää kaiken alleen :D

      Poista
    2. 😂 Oikein Birgitta, ei muuta kuin puurokattilat tulelle mutta sen sanon että te olette mahdottoman mukavaa ja rakastettavaa porukkaa - äänimaailmasta huolimatta!

      Poista
  3. Ultra Bran konsertin katsoin minäkin, tosin tallennettuna vasta parin päivän päästä. Olen aina tykännyt heidän kappaleistaan ja tykkäisin itsekin laulaa kuorossa jossa laulettaisiin juurikin samalla tyylillä saman laisia kappaleita kuin he laulavat.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina, eikö ollutkin kiva keikka. Minustakin olisi ihanaa laulaa kuorossa tuollaisia kappaleita, vaikka vaikeusastetta varsinkin Ultra Bran biiseissä riittää.

      Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin :)

      Poista
  4. No, on kyllä ollut tarjoilut! Tuli ihan nälkä, kun luin matkastasi.
    Joensuussa en ole milloinkaan käynyt. Lappeenranta taitaa olla itäisin kaupunki, jossa olen vieraillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, kyllä napa paukkui syödessä. Joensuu on sellainen mukavan rento yliopistokaupunki, jossa on kaikki suhteellisen lähellä. Porukka on rentoa ja puheliasta :)

      Poista
  5. Ihana matka tutuissa maisemissa. Ultra Braalla on upeita biisejä ja jotkut ihan korvamatoja.
    Minä olin Joensuussa Utran uittotuvalla Stratovariuksen keikalla kaksi viikkoa sitten. Oli upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkulin käsityöt, no tämäpäs sattui sopivasti :) Joensuussa on tarjolla hyviä keikkoja, mekin olisimme sunnuntaina menneet yhdelle keikalle, jos aikaa olisi ollut enemmän.

      Mulla on soinut nyt yhtämittaa kaksi viikkoa Ultra Bran kappaleet. Vaihtuvat yhtä mittaa, eivätkä jätä rauhaan :D

      Poista
  6. B-I-N-G-O....
    Minähän luin tätä postausta jo puoliväliin aiemmin ja korvamato vaihtui biisistä toiseen - jäi kesken... kai mietteissä "Anna sen soida!"
    Nyt kun kiireettömänä aamuna kunnon kaffemukin kanssa pääsin loppuun saakka... samaistuen sittisontiaiseen ja eläen uudelleen Joensuun vuosia (poika opiskeli siellä ja meillä oli siellä muutaman vuoden "lomaosake" käydä mm. Kolilla jokaisen vuodenajan nautinnoissa) Nyt nautinnollisesti ja hartaudella lukien loppuun tajusin, että täällähän on mitä upein Bingo... lisätty osallistuneiden listaan - kiitos ja Onnittelut!! Ja äiteeni - vaikka onkin keskisuomalais-savolainen, niin paistaa joka viikko karjalanpiirakoita... niitä pieniä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Repolainen, olipa kiva lukea, että kävit kanssani Joensuussa yhtenä kiireettömänä aamuna :) Minä tutustuin Joensuuhun vasta teininä, mutta siitä lähtien olenkin käynyt usein siellä.

      Ai että, olette päässeet nauttimaan myös Kolin kauneudesta, siinäpä vasta upea paikka!

      Onpa ihanaa, että äitisi vielä leipoo noin ahkerasti. Käytkö viikottain maistamassa, onko piirakat ainavaan herkullisia ? :D

      Olen tosissani alkanut miettiä pulikan esiin ottamista. Pienelle tytölle kerrottiin aikoinaan niin selkeästi ainesosien mittasuhteet ja sormituntuma, että tiedän unissanikin mitä tarvitaan kymmeneen tai sataan piirakkaan. Ehkäpä nyt syksyn tullessa olisi aika tehdä jotain erilaista käsillä :)

      Poista
  7. Ultra bran laulut ovat osa tietyn aikakauden kuulokuvastoa! Tai onko se kuvasto, kun äänistä on kysymys. No, tiedä häntä! Täälläkin biisit alkoivat heti toistua päässä : ”Hei hoi hauki, tervetuloa Tukholmaan…”

    Itse tehdyt karjalanpiirakat! Pitäisi evakon lapsena opetella niitä tekemään, mutta kun jauhopeukaloa ei ole nimeksikään. 👩‍🍳

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen; kuulokuvasto onkin hauska termi. Minä haluaisin saada takaisin ruuanlaittovaihteen, mutta sitä ei vaan tapahdu. Jauhopeukaloiminen on selvästi helpompaa minun ajatuksissani kuin itse ruuanlaitto :)

      Poista