keskiviikko 27. elokuuta 2014

Päästä varpaisiin

Olen himonnut iltakävelyjä,
kävellyt himoissani niin paljon,
että koipeni muuttuivat 50 vuotta vanhemmiksi
ja rupesivat hoipertelemaan.

... alaraajojen jäykistely johti myös yläpään vaivoihin, päävaivat taas aiheuttivat ärsytystä,
joka levisi ympäri taloa ja puutarhaa...

Kun raid ei tappanut minua
- tuota kammottavaa inisevää ötökkää-
päätin ottaa itseäni niskasta kiinni
ja varasin ajan hoitoon.

Jos hoitopöydällä sätkähtelinkin holtittomasti,
kimmeltävät hikipisarat noroivat selkäpiissäni
ja kyyneleet polttivat poskiani

niin lopuksi minut palkittiin
kauniin vihreällä lahjanarulla...

Kyllä näillä kelpaa tepastella huomenna töihin =D
Jos kehtaisin, laittaisin kaveriksi upean kesähattuni!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Koneesi ei näytä toimivan oikein

Mur mur,
sanoi pieni pääni
kun eilen kuulin kotona ihmetystä siitä
miten saan itseni tiistaisin niin lopen kuolleeseen kuntoon.

Sur sur
teki mieleni näyttää
sormella korvan kohdalta
ja kysyä oletko elänyt viimeisen vuosikymmenen kanssani vai et
sekä kuunnellut ja katsonut kehoni salamointia.

Päästin kuitenkin ilmat pois poskistani,
jätin sanomatta osin ne sanat
joita mieleni teki,
kun ymmärsin, että se luulee tarkoittavansa hyvää
vaikkei sillä ole lähimainkaan käsitystä siitä mitä minun kehossani tapahtuu
ja miten yritän parastani ja koetan olla antamatta kivulle valtaa ja identiteettiä.

Ja vaikka mieleni teki potkaista seinää
  taikka kostoksi sen säärtä ;-)
niin lähdin miehen kanssa kävelylle,
sain aimo annoksen kostean märkää happea
ja annoin maailmalle kaiken ainakin hetkiseksi anteeksi.


ps. No tänään soitin kovalla volyymilla Olavi Virran Hurmion, hain siipan tanssiin ja hämmensin sen nautinnolla solmuun ;-)

Parasta siis toivottaa: Oikein nautinnollista viikonjatkoa meille kaikille. Muistakaamme tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä =)

lauantai 16. elokuuta 2014

Alle kaksikymmentäkaksi astetta lämmintä



Nainen oli kesällä syntynyt ja mies talvella.
Ja sen aisti hyvin, kun he joivat aamukahvia parvekkeellaan.

Miehellä oli shortsit ja t-paita,
naisella taas toppi, neule, huppari, pitkät housut ja filtti siinä jalkojen päällä.

Olisinpa syntynyt edes keväällä,
ajatteli nainen ;-)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kun loppu häämöttää

Leikitäänkö kaverit,
ettei tänään ole kesäloman viimeinen päivä.
Ettei ilta ole tullut, eikä pilvi tuonne auringon eteen.

Tai sovitaanko ainakin, että huomenna on vain hiukan erilainen päivä. Puetaan hienommat vaatteet päällemme, lähdetään yhdessä kaupungille, tanssitaan letkassa toimistolle ja puuhaillaan tietokoneilla ja puhelimilla kunnes kyllästytään. Tullaan sitten illalla taas tänne yhdessä pisamoitumaan ja olemaan.

Mutta nyt, käydäänkö vielä meren aalloissa, annetaan pisaroiden huutoa, villitä pintamme ja keinuttaa. Riekutaan vallattomina kunnes nauru kirpistää poskia, juodaan limonaadia ja vielä yksi lasillinen kuplivaa...

Eikä mennä aikaisin nukkumaan, eihän. Vaan hymyillään  super-kuu-ukon kanssa tämä yö.

Mä haluan ottaa tästä illasta kaiken mahdollisen irti
... sillä seuraavaan lomaan on järkyttävän pitkä matka...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäretkellä

Hei ystäväiseni,
terveiset täältä maaseutumatkaltamme. Olemme nauttineet olostamme täysin rinnoin, ihailleet paikallisten vieraanvaraisuutta ja nähneet yhtä jos toista ihmeellistä. 

Ajelimme ensin pariin isoon kaupunkiin (olin tiukkana enkä ostanut mitään), mutta huomasimme kaipaavamme enemmän rauhaa. Pienemmässä J:n kylässä vuokrasimme maatilalta itsellemme torpan. Mökkiä reunustavat vehnäpellot ja isäntä on tehnyt pienen polun peltojen lomitse rantaan. Vilja ei ole vielä valmis, mutta kyllä sielu niin lepää kun keinuvaa viljapeltoa katsella olen saanut. 

Olemme saunoneet hatarassa pikkuisessa rantasaunassa ja ihailleet punaisena loimottavaa auringonlaskua. Ja joka päivä uimme kalojen kanssa yhtenä suurena perheenä. Iso hauki polskii rannassa, muttei se ole vielä varpaasta palaa ottanut. 

Järvessä huutelee satunnaisesti härkälintuja ja pihassa lentelee pääskysiä. Olen ihastunut niiden laulantaan. Jos osaisin yhtä hyvin, olisin varmaan jo uusi lailakinnunen. 

Pikkuruisessa K: n kylässä oli menneellä viikolla latotanssit ja viereisellä pellolla sai kisata 14 hv:n Massey Fergusonin käynnistämisestä kammella. Ei tällainen kaupunkilainen kehdannut siihen komeuteen koskea. Olisivat vielä nauraneet, nuo maatalon isännät. 

Metsästä löysimme tänään mustikoita. Syönniksi varten vain. Mistä tulikin mieleeni, kun P:n kylän kauniin keltaisessa puutalon kahvilassa olimme yhtenä päivänä nauttimassa kahvia ja kanelipullaa -kyllä oli voilla ja sokerilla oikein tehty. Siellä emäntä kertoi kovalla äänellä kylän naisille kuinka se oli ajanut ulkomaalaiset mustikanpoimijat mailtaan pois. Oli lapsenlapsikin pelästynyt mummon huutoa niin kovin, että näki painajaisia seuraavana yönä. -Eihän asia tietysti minulle kuulunut, mutta ajattelin etteikö metsämarjaa riitä kaikille? Olin kuitenkin hiljaa ja päätin nautiskella pullastani... olisi se topakka emäntä voinut viedä pullani pois...

Yhden huoltamon kupeessa vanhempi mies myi hienoja mopedeja. En ostanut menopeliä, kun autolla on helpompaa. Siellä latotanssipaikassa oli muuten näytillä avo-Lada. Siinä vasta oli auto. Kaikkea kummallista olivat kirjoittaneet auton peltiin: 
  K: Miksi kutsutaan avoladaa?  V: Roskalaatikoksi.
  Puskurissa luki: Varo sinkoilevia varaosia. 
  K: Miten kaksinkertaistat Ladan arvon?  V: Täytä tankki. 
  K: Miksi Ladassa ei tarvita navigaattoria?   V: Koska sillä ei kuitenkaan pääse perille. 

Eli kuten huomaat, hyvin meillä on mennyt. Toivoin niin ehtiväni Jklään uuteen hattukauppaan, mutta se reissu täytyy jättää seuraavaan kertaan. Säästämäni rahat siis ovat vielä kuluttamatta ;-)

Nyt meillä alkaa olla matkaeväät syöty. Olen varmasti jo kotona kun tämän luet. Tomaatintaimenen laitan auton katolle matkalaukun viereen. Siinä on jo monta hienoa raakiletta -tomaatissa siis :)

kesäterveisin,
Birgitta

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kuumalla tiellä

Oli lämmin päivä
aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja
moottoritiekin aaltoili.
Edessämme lähestyi vaaleansinisen rättisitikan perä.

Se oli kuin unelma,
tai mehevä persikka, jota teki mieli puraista.
Täydellinen herkku:

Auton rättikatto oli kerätty koreasti rullalle.
Etupenkillä istui kaksi ladya,
molemmilla hulmusivat vaaleat kiharat hiukset.

Ne olivat kuin kaksi herkullista marjaa
kuin keski-ikäiset marilyn-kaksoset
nauttimassa tuulen tuiverruksesta
taivaansinisessä kaarassaan
moottoritien huumassa.

LOVE =)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Selkeää

Palasin ruotuun,
sillä viikon loma ja sen jälkeinen päivätirsaviikko oli tehnyt minut laiskaksi. Laitoin siis tossut jalkaan ja lähdin ulos lenkille.

Kävelin, liekö tuhansien kertojen jälkeen, yhden tien sinne ja toisen tänne, poiketen välillä sivureiteillä ja pikkupoluilla. Haistelin heinää, vaikka se aivastuttaa minua enemmän kuin varmasti. Sitten tunsin kuinka vesipisara tipahti käsivarrelleni. Minä nostin katseeni yläilmoihin. Edessä oli paljas taivas ja aurinko helotti kuumana. Takanani oli tummat pilvet ja mietin sateen tuloa.

Voi miten olisikin ihanaa jos tulisi ukkosen ilma. Sellainen kaatosade, joka pesisi meidät oikein kunnolla. Mutta ei sitä sadetta tullut, pari irtopisaraa vain. Aurinko jatkoi loimotustaan, pilvet kiersivät toisaalle ja sain kävellä hikisenä ja nihkeänä kotiin saakka. Pesin sitten nahkani aivan itse. Kuurasin korvantaukset ja varpaat.

Pohdin miten pienestä sitä saa itselleen hyvän mielen. Siitä samasta ulkoilureitistä, vuosi toisensa jälkeen. Huomiosta, että kroppa suostuu liikkumaan ja veri kiertää tasaisen varmasti. Tunteesta kuinka vesi puhdistaa, sadevesi tai hanavesi, ihan miten vaan. Miltä koti tuntuu, se turvallinen ja jopa tylsän tavallinen.

Ja kohta palaan taas Donna Tarttin Tiklin pariin. Minä poistun tästä todellisuudesta ja huumaudun kirjan rajusta maailmasta, jossa lapsen turvallisuus murenee, missä valhe, pelko, addiktit ja toive maailmassa selviämisestä kietoo minut harsoonsa. Tässä on teos, jonka sanat aiheuttavat minulle pahaa oloa, mutta joka vetää puoleensa magneetin lailla. Olen ollut niin lumoutuneena kirjaan, että huomaan inhoavani tietoa sen loppumisesta.

Samalla olen erittäin tietoinen siitä, miten onnellinen saan olla, kun kestän tätä maailmaa selvin päin.

Donna Tarttin kiihottamana toivotankin erittäin selkeitä päiviä, kirkkaita ajatuksia, hyviä tuoksuja ja maukkaita makuja sinun tulevaan viikkoosi =)