Tulinen tapaus 6/10

Olen tarkoituksella ollut ilman herkkuja. Asiaa on helpottanut se, että sanoin herkkupepulle, joka kanssani joskus kahvia juo, ettei minulle tarvitse ehdotella seuraksi keksiä, jäätelöä, taikka mitään muutakaan.

Kuitenkin yhtenä päivänä se Herkku-P kysyi otanko jäätelöä.
En ota, vastasin. Mmmm, mutta ehkä voisin ottaa yhden salmiakkikarkin. Sellaisen, jonka ostit isolla rahalla pikkumyymälästä.

Menin yläkaapille, otin pussin käteeni, repäisin sen rumasti auki ja katsoin tekstiä:
Varoitus! Erittäin tulinen! Varning! Extremt starkt!

Hah! sanoin mielessäni ja laitoin salmiakin suuhuni. Minulle ei ole ikinä ollut mikään karkki liian tulinen tai makea. Ja sitten liikautin hiukan kieltäni ja suussani alkoi kehittyä alkuräjähdys.

En uskaltanut tehdä mitään. Mietin pystynkö peruuttamaan tilanteen aikamatkaamisella, palaako nieluni karrelle, voiko suuni turvota umpeen? Pääsenkö illan rock-keikalle vai joudunko esiintymään itse liekinheittimenä? Palasin onneksi järkiini ja otin ensikertaa ikinä karamellin suustani pois.

Oli sitten saamarin tulinen karkki, sanoin miehelle.
Siltä näytti, vastasi mies.
Otatko jäätelöä?

Minä nyökkäsin ja kohta sulatin kieltäni lempeästi salmiakkijäätelöllä.

En enää koskaan aliarvioi karamellipussia, jonka aineksissa lukee chili ja kuvioina on liekit ja pääkallo!

Mutta jos sinä olet urhea ja kestät hikipisaroita otsallasi, niin ehkä sinä kokeilet jonain synkkänä ja myrskyisenä yönä poppamiehen tulista ja synkkää salmiakkia.

Ugh!

Sisäinen hiljaisuus

Vaikka minkälaiset vaalit ovat olleet alla tai minkälainen kohkaaminen ennen ja jälkeen, niin vähänpä se minussa tuntuu. Pystyn elämään ilman tuota järjetöntä minä-olen-oikeassa-sinä-väärässä älämölöä.

Sen sijaan, kun tänään kuulin aamulla lauseen: Onneksi Notre Damen palossa ei kuollut ketään, minä hätkähdin, nostin pääni ja pyysin toistamaan lauseen. Menin Ylen sivuille ja katsoin järkyttyneenä kuvia palavasta kaunottaresta, tuosta kansallisesta ikonista.

Niin kuin mieheni jäätyy seisaalleen linnun laulun tai siivenliikkeen kuullessaan, minä jähmetyin tietokoneen ruudun ääreen ja tunsin miten sydämeni muljahti ja tuska levisi kaulalle ja silmiin. Niin kaunis rakennus menetti hetkessä elämänsä, vuosituhannen takaiset tammipuut paloivat parissa tunnissa ja kauniin kapean tornin kaatuminen, se tuntui pahalta.

Onneksi ei tosiaan tullut henkilövahinkoja ja onneksi Pariisilla oli valmiudessa satoja palomiehiä.

Kun Notre Dame symbolisoi ihmiskunnan yhteyttä, niin todellakin toivon, että kaunotar saadaan uudelleen rakennettua. Syvästi toivon niin.

Villisti remonttimiehiä ja villejä oravia

Aikainen lintu madon nappaa

Olen seurannut remonttimiehiä mielenkiinnolla. Seiskalta miehet ovat jo asemissa ja "saattavat jutella hiljaa ikkunan takana" (näin sanoi yhtiön mies, kun joku kysyi milloin työt aamuisin alkavat). "Siis rakennusmiesten työaika alkaa kello 7, mutta työt josta syntyy ääntä alkaa vasta 7:30".

Kun aamulla 7:10 alkaa intohimoinen poraaminen olen enemmän kuin onnellinen siitä, että herään kuudelta ja olen jo vetreyttänyt mieleni ja lihakseni aamun toimilla. Jos olisin ollut vanhan-tyylin-birgitta, olisin reuhtonut peittoa ja tyynyä korvilleni ja ollut äkäinen kuin ampiainen. Nyt mietin, että tyypit on heränneet reilusti ennen minua. Ne on siistejä, pysyvät aikataulussa ja tervehtii ohikulkiessa. Aikamoisia kavereita keväisen keltaisissa työasuissaan :)

Ja tämän jälkeen onkin vain matoja tarjolla

Pihalla pyörii myös muita luontokappaleita, kuten lintuja, joita ruokimme läpi talven. Ruokintalaitteen paikkaa mietittiin tarkoin, sitä on siirretty kauemmas pensaista ja puista, ja sen runkoon on kehitelty esteitä kuokkavieraita varten. Silti en voinut kuin huokailla ihastuksesta seuratessani pihan ehkä nokkelinta eläintä.

Minä ihmettelin, että mikäs keväthuuma oravaan on iskenyt, kun se kimpoili villisti pitkin pihaa. Kaveri loikki lumipenkassa, kävi rhodossa pyörähtämässä. Heilutti häntäänsä hurjasti ja pinkoi lähellä olevaan kuuseen. Kuusessa se loikki oksalta toiselle ja uskaltautui niin lähelle oksan kärkeä, että värisi jännityksestä palaten maahan ruokintalaitteen alle vain siirtyäkseen kohta toisen oksan kärkeen. Peliä kesti jonkin aikaa, välillä vankemmalla oksalla istuen ja häntää ärsyyntyneen näköisesti sivuttain vispaten.

Sitten se noin neljän metrin korkeudessa meni keikkumaan kuin kuusenkerkkä kärkeen, oksa vaappui ja orava tärisi siinä kuin horkassa, aikaa kului, tärinä jatkui... ja sitten se ponkaisi ilmaan. Orava lensi piiitkälle eteenpäin ja laskeutui kuin taikoen kahden metrin korkeudessa olevan ruokintalaitteen katolle. Ylösalaisin roikkuen orava söi sen mitä reunalta kykeni. Lopulta se kippasi ruokintalaitteen katon pois paikoiltaan, meni pönttöön sisälle ja söi kaikki loput siemenet.

Tein melkein aaltoja keittiössäni. Tuolla tahdolla ja yrityksellä olin ehdottomasti sitä mieltä, että orava oli ansainnut herkkuhetkensä :D

Kiviä kengässä

Asiat on joskus monimutkaisia - päässä.

Olen ollut ristiriitainen.

Kuten tiedät, suloinen kevät kurkkii, aurinko näyttäytyy, kimmeltää niin, että aurinkolasit pitää ottaa suojaksi. Minä katselen kotiin tullessani maasta nousseita lumikelloja ja krookuksia ja hymisen pehmeästi. Sisällä taas katson kuinka talon vasemmalla puolen ikkunat huutavat pesijää ja oikealla ne on peitetty vanerilla, jotta remonttimiehet saavat julkisivupuolella tehtyä työnsä kunnolla.

tältä tuntuu (ehkä siipastakin)

Jotenkin tuntuu juuri tuolta. Että toisaalta kaikki on aivan mahtavasti, on valoa ja uuden syntyä ja toisaalta taas pimeää ja väsynyttä.

Oikeastihan mulla pitäisi olla vain Jippii-kohta-alkaa-loma-fiilis. Mutta kroppa haluaa kai hautautua kuoppaan eikä lähteä matkaan, koska edelleen hermot kiskovat ja lihakset kiristyvät nahkani sisällä niin, että makkarat keskivartalossani ovat ainoa kimmoisa kohta mikä liikkuu.

(niin, peilin ohitse ei tee enää mieli kulkea ja jep, se juokseminen oli pakko lopettaa ennen kuin se ehti oikein alkaakaan mmrrrrrrr)

Ja mikä hulluinta, siitäkin huolimatta, että teen parhaimpani saadakseni itseni kuntoon, minä syytän itseäni. Moitin kehoani, vanhoja valintojani, viimehetken valintojani ja sitä, että moitin itseäni.

ja tää olis paljon kivempaa ;-)

Että kyllä on kuulkaa rasittavaa olla tällainen nainen.

Pitänee jatkaa syvään hengittelyä ja pään tyhjentämistä. Ehkä vaan katson sitkeästi eteenpäin ja koetan luottaa ajatukseen

että ihmeitä tapahtuu!

Osuisipa nyt kohdalle ;-)

Se liikkuu

Olen toivonut reilun vuoden, että alottaisin juoksuharrastuksen.
Sen sijaan, että olisin juossut, kaaduin ja tipahdin vuosi sitten polvilleni,
tömäytin kehoni sellaiseen solmujumiin, etten kesällä enää päässyt kävelemään.

Mahtava tilanne!

Loppukesän jälkeen joukko fyssareita ja hieroja on auttanut minua ja nyt pystyn kävelemään kohtuullisesti. Mutta himottaa edelleen tuo juoksu.

Koska olen nössö, en halua ostaa talvilenkkareita ja lähteä taistoon liukkautta, loskaa ja lunta vasten. Vaihtoehtona minulle tarjottiin kuntosalin juoksumattoa, mutta minä en ole salilla kävijä. Ajatuskin saa kantapääni jarruttamaan lattian läpi. Kuntosali ei vaan tunnu mukavalta paikalta.

Sitten kuulin mainion tarinan. Eräällä kaverilla oli suuri tarve pistää keho parempaan kuntoon, mutta ajatus toteutuksesta oli ison kynnyksen takana. Mies päätti, että hänestähän tulee salilla kävijä keinolla millä hyvänsä. Hän teki diilin itsensä kanssa: käyn kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa kuntosalilla. Mies käveli töiden jälkeen salille sisään ja poistui sieltä. Hän todellakin vain kävi salilla, mutta kävi kuitenkin. Ja kuten arvaat, kun mies oli saanut alun ikävän ajatuksen kääntymään toisenlaiseksi, tuli miehestä aikaa myöten innostunut salilla kuntoilija :)

Minusta idea oli mahtava. Mitä jos minustakin kehkeytyisi salilla kävijä samalla tekniikalla.

Niinpä hankin saliavaimen. Menin sisälle katsomatta sivuille ja ajattelematta miten haraan sisäisesti vastaan. Sovin itseni kanssa, että lämmittelen cross trainerilla 5 minuuttia ja kokeilen jos keho kestää juoksua 10 minuuttia. Ja sitten poistun paikalta.

No jumiin meni kroppa, mutta siitä selvittiin hierojalla ja muutaman lepoviikon sairastelulla. Tauon jälkeen otin itseäni uudestaan hartioista lempeästi kiinni ja aloitin harjoituksen alusta.

Nyt olen salittanut kahdesti viikossa. En saa kiksejä paikasta, mutta kun saan jalkani siihen juoksumatolle, niin minussa syntyy pieni ilon pilkahdus (tällä hetkellä se on todellakin tarpeeseen) ja juoksen pikkuruiset 10 minuuttia.

Himottaisi kipittää kauemminkin, mutta nyt pitää ottaa iisisti, jotten munaa tätä kehitystäni.

Tänään on taas aikomus

1. mennä siitä salin ovesta sisään
2. juosta vaivaiset 10 minuuttia
3. ja antaa sen jälkeen itselleni mojovat yläfemmat

Pienet askeleet. Ne pienet askeleet.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee :)

Mitä mainontaa!

Mä olen todella huono kohde mainostajille. Mulla on tiukka linja: en osta, enkä keskustele aiheesta. Olen vikkelä tuhoamaan kaikki viestit, jotka näyttävät myyvän jotain. Viikonloppuna kuitenkin silmäni oli nopeampi kuin deletesormeni ja minä pysähdyin katsomaan tarkemmin mitä Aihe -kentässä oikein luki.

Joku huippumyyjä on selvästikin lukenut mun blogia. Laskenut nopeasti yhteen vuosirenkaat, lukenut viimeisimmät postaukset ja todennut, että nyt sille rapautuneelle naiselle voi myydä jotain ennenkuulumatonta.









Olin tylsimys. En ostanut voidetta, en ottanut ilmaista lahjarahaa vastaan, enkä myöskään tarttunut seuraaviin houkutuksiin: silmän pesevä auto, nirripois -suihke tai hiusdeodorantti ;-)

Olenko elämäni ohjaksissa

Kiitos  Marika haasteesta! Tässä vastauksia tiukkoihin kysymyksiin. Et päästä helpolla, mutta ei kai se ole tarkoitustaan ;-)

Mitä rakastat?
Että saan herätä aamulla ja vieressäni oleva henkilö hengittää. Poikaa, vanhempia, sukulaisia... aikalailla kaikkea, paitsi selleriä ja kipua.

Missä olet tosi hyvä?
"Jalat maassa"-järkeilyssä. Uhkakuvien näkemisessä. Nauramisessa. Sohvalla, lattialla tms.  lotjuamisessa.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?
Kipu. Säikähdys. Huoli. Rakkaus. Kosketus. Tanssi.

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?
Auringon valo, ilomieli ja hupakkomaiset ajatukset.

Mitä haluaisit oppia?
Olis ihanaa soittaa kitaraa, sillälailla rennosti, hauskasti, rajusti ja funkysti.

Mistä haluaisit tietää lisää?
Miten saa miehen lopettamaan sormien pureskelun. (Tehotonta toimintaa vuodesta 1990.)

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?
Ei niin mitään, jollei verenmyrkytys ole iskenyt kiinni purijaan.

Mitkä unelmasi olet saavuttanut?
Olen työelämässä sitkeästi mukana, menneistä asioista huolimatta. Olen käynyt faaraoiden maassa. Nähnyt Sikstuksen kappelin. Vaeltanut kilometri toisensa jälkeen Pohjois-Espanjassa. Kirjoittanut kirjan. Olen tullut onnellisemmaksi.

Missä tilanteessa/millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten?
(Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)
2014 asiat olivat hyvin. Olin kaunis ja ihana.
2018 asiat eivät olleet hyvin. Olin vielä lähes kaunis, mutta kivulias ja kaikkea muuta kuin ihana.
2019 en ole enää hehkeä, sillä kipu ja pelko ei kaunista ihmistä. Olen kuitenkin ehkä piirun verran ihanampi kuin viime vuonna. Ainakin olen selvinnyt hengissä ja vahvempi siten  ;-)

Mikä on sinulle todella tärkeää?
Perhe ja ystävät. Ihmiset ympärillä. Katto pään päällä ja sen luoma turvallisuus.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
Tekisin jotain rohkeaa ja mieltä piristävää. Alottaisin laskuvarjohypyllä neljästä kilometristä.

Kenen mielestä olet kaunis?
Puolison.

Kuka rakastaa sinua?
Puoliso, nuorimies, vanhemmat ja ainakin yksi sukulainen :). Saattaahan noita olla jokunen muukin.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?
Pumppaisin täyteen ilokaasua, myötätuntoa, rakkautta ja parantavaa olomuotoa.

Miksi sinut kannattaa tuntea?
Olen hyvä tyyppi. Ja koska sinäkin olet, niin miksikäs ei tunnettaisi toisiamme :D

Milloin viimeksi teit jotain uutta?
Kokeilin sunnuntaina uutta kuntoilulaitetta. Maalasin tammikuussa seinän uudella värillä.

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?
Aina silloin kun olen parhaimmillani tai normiolotilassa. Pahana päivänä kohtelen itseäni huonosti ja siinä samalla kohtelen muita varmasti vähemmän hyvin.

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?
Pelosta. Etukäteen huolehtiminen ei ole tehnyt koskaan minulle hyvää.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?
Vaihtaa huonot uskomukset pääkopassani parempiin ja toimivampiin.

Ketä varten pukeudut?
Itseäni. Toki pukeutumattomuus vaikuttaisi ympäristöön, joten välillisesti muidenkin vuoksi.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?
Pääosin kauniiksi, vaikkakin se vaatii nykyisin jo taiteilua ;-)

Viekö tämä unelmiasi kohti?
Kaikki itseä piristävä ajatus ja teko vie kohti hyvää, eli myös unelmia.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?
Toivottavasti arvokkaaksi.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?
Joskus otteeni ohjaksista lipsuu, pahimmillaan roikun niissä henkeni edestä ja annan hevosen vetää minua perässä polvet verisenä maata viistäen. Mutta sitten taas kiskon itseni lähemmäs konia, kapuan häntäjouhista kiskoen sen selkään, nappaan ohjaimista lujasti kiinni määräten haluamani suunnan. Öh, kunhan ensin tarkistan, että istun hepan selässä oikein päin ;-)

Haaste kimpoaa seuraaville henkilöille: Helmi, Leena ja Tiia