maanantai 23. toukokuuta 2011

Palstalla nojataan lapioon tai ollaan perä pystyssä

Jokin aika sitten seisoskelin viljelypalstalla katselemassa yksivuotista puolta ja mietin, että jos kuitenkin...

Jos kuitenkin saisin miehen houkuteltua jatkamaan tätä touhua.
Sehän se joutuu maan kääntämään, mun käsillä sitä ei enää tehdä.
Sehän se joutuu kaikki muutkin työt tekemään, mä vaan kerään marjat ja teen piirakat.

Jos vielä yhden vuoden viljelisi hunajakukkaa ja keräisin marjat ja laittaisin monivuotisen maapohjan kuntoon, hankkisin uudet mansikat myyrien syömien tilalle, ostaisin lisää marjapensaita ja ja ja....

Viikonloppuna astelimme aarin maallemme.
Ugh, mikä näky siellä iski silmille.
Yksivuotinen maa-alue täynnä rikkaruohoa, voikukkaa, ohdaketta, kaikkea ei-hunajakukan-näköistä virkeässä tanassa, kiipeillen kohti aurinkoa.



"Ei kyllä yhtään tee mieli kitkeä tuota", sanoi siippa.
"Ei munkaan", vastasin hiljaa.
"Olis pitänyt kääntää maa syksyllä tai edes kuukausi sitten", se sanoi.
"Nii-ii-iin", sain ähkäistyä.

Eilen:
haimme työkalut laatikosta, 
annoimme perennan naapuripalstalaiselle, 
nostimme toiset perennat äidille. 
Keräsin vielä viimeiset raparperini, otin kainalooni kimpun tulppaaneja ja katsoin jälkeeni.

Kiitos näistä 16 vuodesta. Palvelit meitä hyvin, rikkaruohoillasi ehkä liiankin ;-)

Mutta marjaa pitää tälle naiselle saada. 
Etsintään puhtaita kotimaisia marjoja. Sen pitäisi olla helppoa =)

6 kommenttia:

  1. Aikansa kutakin. On kitkettävä silloin kuin ruoho on kuumaa. Taipuukohan siipan selkä marjojen poimintaan?

    VastaaPoista
  2. Tiedän hyvän mustikkapaikan ;)

    VastaaPoista
  3. Ihan hyvä että toteaa että aika on täysi ja justiin niin että aikaansa kaikkea kutasakin.
    Kaikkea ei tarvitse jaksaa koko ikäänsä.
    Mietin paljon sitä, että miksi hillitön itsensäymmärtäminen niin monen ihmisen silmissä aina näyttää vastuuttomuudelta :DDDDDD
    Paremmat vibrat maailmalle leviää siitä että tanssii valtavan ilon voimassa vartin kuin siitä, että tekee vasten tahtoaan jotain vaikka aika monta vuotta.
    Sinä jos joku puhtaat marjat löytää nou hätä!

    VastaaPoista
  4. Aikansa kutakin. Pitää katsoa netistä mikä on hunajakukka. Mäkin voisin jostain ottaa kotimaisia marjoja halvalla ilman vaivaa. Anoppi ei ole antanut mustikoitakaan pariin vuoteen ja pakastin on ihan tyhjä:)

    VastaaPoista
  5. On tärkeää miettiä, mitä haluaa - eikä aina mennä vanhan kaavan mukaan..

    VastaaPoista
  6. Ari; ai että silloin kun rikkaruoho on kuumaa ;-) ihan uus sanonta mulle. No poika on ainakin himohyvä mustikanpoimija =)

    Jukka; hieno homma, palataan tähän kesemmällä =)

    Johanna; totta puhut. Ja sit on kumma kun joskus syö silmillään enemmän kuin maha vetää, eli teki mieli pitää palsta, mutta millä ihmeen eväillä (ei ainakaan mun lihaksilla ;-))

    Henrietta; hunajakukka on sellainen vaaleanvioletti-sininen kukka, joka parantaa maata, jos sitä ei viljellä. Pörriäiset tykkää siitä ja ihana hunajan tuoksu valtaa ympäristön. Sitä voi kuivattaa, mutta meillä se oli vain rikkaruohoja estämässä ja tuoksua tuomassa. Mustikat on ihan parasta mitä tiedän, mutta kaikki muutkin marjat menee. Jokapäivä pitää saada annos suomalaista marjaa =)

    Rosa; jep, näin on. Aikansa kaikkea, muutos tekee mulle aina jokatapauksessa hyvää =)

    VastaaPoista