Olen iloinen tammikuusta, sen virkistävästä sanomasta: tämä on se oikea talvikuukausi, aika jolloin lumi peittää maan, valon määrä lisääntyy ja jolloin minä olen taas valmiimpi taistoon!
Kun viime keskiviikon lumimyräkkäuutiskynnys saavutti tietoisuuteni, olin onnellinen. Antaa tuiskuta vaan, pistäkää pakkasta peliin ja laittakaa kaupungin miehet tekemään luisteluratoja lapsille ja lapsenmielisille. Minä en valita, lupaan ainoastaan nauttia. Minä tarvon mielelläni pehmeän valkoisessa kinoksessa.Ne lähtee
Olen myös seurannut lähtijöitä, niitä työkavereita, jotka katoavat läheltäni. Kuka eläkkeelle, toiseen työpaikkaan, vaihtaa talon sisällä uuteen tehtävään tai siirtyy takaisin omalle paikalleen työkierron jälkeen. Muiden liikettä seuratessa olen kuunnellut sisäisiä tuntemuksiani. Onko oloni levollinen, miten kaipuu syntyy, haluanko saada tartunnan vaiko jäädä vielä tähän. Ehkä suurin huomio on ollut, miten ilo toisen liikkeestä eteenpäin voimaannuttaa itseä. Sillä katsos, toisen eteenpäin meno ei voi olla kuin hyvä asia. Elämä muuttuu jatkuvasti ja se on tämän jutun idea. Mikään ei säily sellaisenaan ikuisesti.
Ja kyllä mäkin haluan!
Olen lukenut montaa kirjaa samanaikaisesti, mutta tietokirjoista nyt Anders Hansenin Aivovoimaa. Selailin teoksen toistamiseen läpi ja mietin miten yksi kirja saa himon iskemään. Juuri niin, tätä kirjaa lukiessa tulee himo -nähdä itsensä vuosikymmenten(kin) päästä supermummona - ihan todella!
Jos olet miettinyt miten saisit mielen kirkkaammaksi, muistin terävämmäksi, kehon terveemmäksi, olotilan kevyemmäksi ja elämäsi yksinkertaisesti vain paremmaksi, niin tässäpä sinulle kirja.
Tule mukaan
Olen ymmärtänyt, että itseäni piristää parhaiten muiden hyvät älynväläykset ja esimerkit. Jos joku on löytänyt hyvän idean, joka toimii hänelle, huomaan juhlivani sisäisesti. Jos idea jää kutkuttamaan mieltäni ja saa kehossani kipinöintiä, alan sulatella koekaniini ajatusta tyyliin: Testaan kuukauden - jos se toimii, niin sitten voin vaikka jatkaa.
Näin olen saanut jonkun toisen esimerkin kautta upeita uusia elämyksiä. Esimerkiksi aikoinaan mieheni kirjoitti pienessä ryhmässä julkista blogia. Ensin ihmettelin: "miksi ihmeessä", seuraavaksi: "miksen minäkin". Blogimaailmaan tupsahdettuani löysin upeita tyyppejä, jotka olivat kiinnostuneet kuka mistäkin. Innoittamananne laajensin maailmankuvaani, löysin mielenkiintoisia paikkoja maailmankartalta, aloin lukea erilaisia kirjoja, kokata uusia makuja ja jopa askarrella. Vinkistä huomasin Luovan lauantain ja muistin miten hyvältä luovuus tuntuu. Blogin ulkopuolelta YOU-appsin kautta sain erinomaisia ideoita oman elämän parantamiseen pienillä askeleilla. Mieheni kautta löysin Miracle morningin, joka on muuttanut aamuni täysin.
Olen siis ehdottomasti antautunut ajatukselle, että ihmisten innostusta kannattaa juhlia. Niin myös omaa ja varsinkin lasten ja nuorten. Älä tapa kenenkään tulevaisuutta, iloitse, juhli ja kannusta mieluummin. Hauskinta on ihailla toisten taitoja, ja sitten miettiä olisiko niistä iloa tai hyötyä itselle. Älkää antako periksi tylsyydelle. Elämän tarkoitus ei ole pitää käsiä kylmentyneessä tiskivedessä.Sen vuoksi käykin hetimmiten kirjaston sivuilla, varaa itsellesi yksi kirja. Tämä kirja voi muuttaa elämäsi ratkaisevasti. Et tarvitse tähän rahaa, et muuta kuin avoimen mielen. Lue Anders Hansenin Aivovoimaa :)
Kävin varaamassa Miracle morningin - kiitos vinkistä. (Se ei tainnut olla ihan se alkuperäinen tarkoitus mutta ajaa asian ;-)
VastaaPoistaNautitaan, mennään valoa kohti. Päivän pidentymisen huomaa jo <3
Kirjassa on sitä jenkkihöttöäkin, mutta kun sen ohitse pääsee, niin asia toimii todella hyvin :)
PoistaPäivät on todellakin jo hiukan pidempiä ja kun aurinkokin paistelee välillä, niin olo on jopa muikea <3
Ihana Birgitta, nautin kanssasi ja iloitsen <3
VastaaPoistaSusu, sinä ilostuttaja. Olet ollut mielessäni, ja kukkakin on vielä elossa. Sanoisin, että ihmeiden aika ei ole ohi <3
PoistaIhan loistavia ajatuksia ja niin hyvä teksti♥ Tuo on niin totta että iloitaan ja kannustetaan muita.. Haetaan niitä elämyksiä, mielen virikkeitä ja nautitaan pienistäkin iloista:) Aivovoimaa painettu mieleen! Ihanaa talvipäivää sinne♥
VastaaPoistaKiitos Päde, kyllä pienistä ilon hetkistä syntyy isompia naurun hetkiä. Nauru taas hytkyttää niin hienosti kehoa, että se käy hieronnasta. Ja kukapa ei pitäisi hieronnasta <3
PoistaKivoja ajatuksia , ja ehdottomasti kannattaa juhlia kaikkea kivaa ,kuten innostusta:) Täällä suosikkikuukauteni ovat joulu-tammikuu,mutta ymmärrän hyvin sen valon kaipuun kun on pimeää. Mukavaa valoisamman sään odotusta:
VastaaPoistaSiellä vuodenvaihde taitaa olla ilmastoltaan sopiva, mutta jokainen kuukausi täydellinen ruuan suhteen. Ainakin kun olen katsonut reseptejäsi ja valokuviasi, niin aina tulee nälkä ja himo hyvään ruokaan :)
PoistaTalven pimeydessä on se hyvä asia, että yöllä ei tarvitse pitää silmälappuja, kesäaikaanhan täällä on "valot päällä" läpi yön, heh heh <3
"Elämän tarkoitus ei ole pitää käsiä kylmentyneessä tiskivedessä." Niin samaa mieltä! Ja kiitos kirjavinkistä, jospa joku päivä kirjastoon eksyn... Hyvin hyvää viikonloppua sinne. :)
VastaaPoistaMä vähän arvele, ettei sun elämässä ehdi kädet virua pitkään haaleassa vedessä ;-). Aivan mahdottoman hyvää viikonloppua teillekin :)
PoistaIhana lause: "Antaa tuiskuta vaan, pistäkää pakkasta peliin ja laittakaa kaupungin miehet tekemään luisteluratoja lapsille ja lapsenmielisille."
VastaaPoistaLause sai mielikuvani liikkeelle ja kääntyi lopulta omassa päässäni muotoon: Antaa elämän vyöryä päälle, pistäkää uskallusta peliin ja laittakaa elämän virkamiehet leikkimään.
Ja koko innostavan postauksen avaamana muistin kauniin aforismin, jonka näin metron mainostaulussa: "Kynttilä vakan alla – hiven vähemmän valoa maailmassa."
Kiitos innostavasta ja inspiroivasta postauksesta!
Kiitos Ari ja ole hyvä =D.
PoistaOlet niin oikeassa: Omaa taitoaan, iloa ja valoa ei kannata pidätellä ja piilotella. En muista enää miksi meissä kaikissa asui pieni lehmä, jos niin on, niin ehdottomasti sisäistä pientä virkamiestäkin täytyy pitää hyvänä ja loistaa taidoissaan =)
Tämä on hyvä vinkki ja olen aivan varma, että nyt R. etsii tuon kirjan käsiinsä.
VastaaPoistaMinä olen sellainen haahuilija, joka olen koko ikäni miettinyt vihtoehtoelämää eli hyppäämistä loppuelämän seikkailuun. Tapasimme viimeksi Saksasta tullessa laivalla miehen, joka oli myynyt kaiken ja alkoi kiertää maailmaa seikkaillen. Harratuksina valokuvaus ja kiipeily. Hän vaikutti sillä tavalla onnelliselta, että sellaista kepeyttä kohtaa harvoin. Voihan tuossa olla romantisointiakin mukana eli kun aikamme keskustelimme kävi ilmi, että piti olla tähänkin pääoma eli hän oli myynyt alta menestyvän IT-firman. Silti hän asui autossa, majataloissa, jonkun kotona tms. maailmaa kierrellessään.
Lumi tervetuloa aina vain!
♥♥
R tykkää tästä varmasti ja lukee sinulle yhtä innoissaan kirjan lauseita kuin minä siipalle :)
PoistaItse olen liian turvallisuushakuinen ja aristelen ajatusta heittäytyä vapaaseen liitoon. Mutta ehkä tämä on vain ajatus nykyhetkessä, jospa kuitenkin tulee päivä, jolloin saan kaikesta tarpeekseni. Konmarituksen jälkeen (onko siitä nyt 2,5 vuotta) ymmärrän, miten kevyttä elo on ilman turhaa tavarapaljoutta. Vähemmällä pärjää kun mieli on kirkas. Tämäkin muuten tulee esille tuossa Aivovoimaa -kirjassa.
Ehdottomasti lunta ♥