tiistai 2. lokakuuta 2018

Vuoden neljätoista kuukautta

Havahduin moottorisahan ääneen.
Taas ne kaataa puita meidän pihalta. Viimevuonna lähti mm. ihana verivaahtera parkkipaikan tieltä, nyt kaatuu terijoensalava koska se on kasvanut liian isoksi ja lähentelee kerrostalon seinää. Ja vaikka muut onkin ehkä huonokuntoisia, niin kyllä pistää vanhaa naista sydämeen tällainen puiden kaato.

Niin kuin pihaltamme katoaa kauniit isot puut, niin vuodestani on huvennut kuukaudet. Heräsin huomioon, että marraskuu on kuukauden päästä. Tuosta kuukaudesta on tulossa niin vauhdikas, että tuskin huomaan pimeyttä, joka silloin ulkona huokuu. Samalla mietin olenko tänä vuonna saanut aikaan mitään ja palasin muistiooni, johon merkitsin alkuvuonna elämänlaatuani parantavia ja piristäviä teemoja.

Hah. Neljästätoista teemasta olen oikeasti yrittänyt toteuttaa kuutta. (Olin laatinut teemoja 14 kpl, eli yhden jokaiselle vuoden kuukaudelle, hehhehheee). Toivoin toki teeman jatkuvan tulevinakin kuukausina, mutta miten mahtoi käydä. Tässä harhailevaa pohdintaa aikaansaannoksistani:

Makaa sinä tyttö vaan, teippi ei auta
vaikka iloisen värinen onkin...
Liikunta (Teema 11)
Alkuvuonna innostuin kävelemään osan työmatkastani ja tunsin itseni hyväksi ihmiseksi. Lisäsin iltoihini punnerrukset, jotta ylävartaloonkin tulisi pientä voimansäiettä. No, maaliskuussa kaaduin työpaikallani ja senpä vuoksi seuraavat nelisen viikkoa kului koko kropan lihasten täysjumissa, eikä kävely tai punnerrus onnistunut. Pienen vertymisen johdosta alotin todella varovaiset juoksulenkit kesäkuussa, mutta kuinkas sattuikaan, heinäkuun puolivälissä vasen jalkani sanoi itsensä irti ja siitä seurasi puolentoista kuukauden kävelystoppi. Olin ollut innoissani osallistumassa syksyllä tanssikurssille (Teema 9 Tanssi), mutta peruin ilmottautumisen, koska jalan parantumisesta ei ollut tietoakaan ja Lindy Hopissa ja Jazz Rootsissa pitäisi hypellä enemmän kuin tarpeeksi.

Nyt vihdoin näyttää siltä, että keväisen työpaikkakaatumisen aiheuttamat jumit alkaa selvitä. Ehkä oikeasti pääsen kohta lenkille, tai ehkä en. Ehkä voisin aloittaa taas ne punnerrukset, jotka unohdin kokonaan sen jälkeen, kun polvet sietivät minkäänlaista kosketusta...

Eli hyvä teema mutta paska toteutus, sanoisin ;-)

Paljonkohan ne maksaa malleille :)
Kun loppukesästä etsin itselleni sopivaa pilates-ryhmää silmäni harhautuivat taidekurssin esitteeseen (Teema 6 Piirtäminen). Unohdin pilateksen ja innostuin elävänmallinpiirustuskurssista. Sitten näin valokuvan millaista tällaisella kurssilla oikein on ja päätin siirtyä ensin harjoittelemaan kurssille, jossa saa pitää vaatteet päällä.

Kolme piirustuskertaa on nyt takana, joka kerta olen ollut pääosin kauhuissani ja huomannut miten harjoittelemattomuus ei tee miksikään. Kynää en osaa pitää oikein kädessä ja hiili tuntuu todella kamalalta. Koska saan kuitenkin jotain mielihyvää käsillä tekemisestä, niin olen päättänyt alkaa harjoitella kotona pelkkää viivan piirtämistä toisen viereen. Ehkä kevyt ranneliike vahvistaa minussa muutakin kuin luonnetta.

ensimmäinen bargue
Näin ollen olen tämän vuoden aikana saanut kuitenkin jotain uutta luovaa alulle. Vielä kun kehitän itselleni lisäaikaa, niin osallistun Luovan lauantain haasteeseen muutenkin kuin mielessäni. Ehkä sen aika on ihanassa marraskuussa, jolloin tarkoituksenani on pitää Ei televisiota -kuukausi (Teema 3).

Vaikka teemat ovat osin vain sanoja muistiossani, olen kuitenkin iloinen, että kirjasin ne itselleni ylös. Muuten en olisi varmasti huomannut piirustuskurssia tai Jazz Rootsia, en ehkä olisi lukenut vieraalla kielellä kirjoja tai ollut niinkään sosiaalinen kuin mitä olen tänä vuonna ollut.

Puunkaatajat ovat kaataneet nyt viisi puuta, ainakin muutama kaatuu vielä. Minä taidan hengitellä vähän aikaan syvään (Teema 4 Meditointi) ja keitän itselleni hyvää iltapäiväkahvia.

Sinulle toivon oikein ihanaa viikonjatkoa. Pidä huolta itsestäsi :)

12 kommenttia:

  1. Hyvä teema, mutta paska toteutus, kuulostaa tutulta, siksipä en olekaan juuri teemaillut viime vuosina.
    Tuo on muuten ihme juttu, että kun alkaa panostaa liikuntaan, tapahtuu jotain, joka pakottaa taukoon. Ikään kuin kroppa panisi hanttiin, että ehei, ei liikuntaa, anna minun vain olla sohvalla ja nauttia elämästäni.

    Lindy hop on kyllä hurjaa pomppimista.

    Luulen, että itsekin valitsisin piirustuskurssin, jossa saisi pitää vaatteet päällä. Tuppaavat olemaan hiukan vetoisia tuollaiset piirustusluokat. Vaan rispekt, että lähdin kurssille. En ole itse koskaan käynyt tuollaisilla kursseilla, huh, ajatuskin hirvittää. Olen sellainen yksinäni nyhertäjä.

    Täälläkin kaadetaan puita urakalla, sillä viereen aletaan rakentaa uusia asuintaloja. Pokasahat laulavat yötä päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen välillä niin kyllästynyt tähän kehoon että tekisi mieli sanoutua siitä kokonaan irti. Toisaalta mietin josko toteutuksen epäonnistuminen johtuukin vain siitä, että odotukseni on ylimitoitettu tai hereillä olemiseni on heikkoa.

      Lindy hop sellaisena rauhallisempana tanssina on ihanan näköistä menoa. Ne kilpatanssit ei kyllä ole yhtään mun juttu. Menis nikamat pois paikoiltaan lopullisesti ;-)

      Joo, jotenkin nuo luokkatilat on suunniteltu vetoisiksi. Meidän ryhmässä on onneksi muitakin kuin minä, joka ei ole ollut aiemmin kurssilla. Toiset on mahtavan taidokkaita ja niiden töitä on hienoa katsella.

      Ai sielläkin kuolee puita. Tosi ikävää. Mä arvelen, että siipalla menee pitkään toipua kun se näkee tämän tuhon jäljen.

      Poista
  2. Voi harmi että noita puita joudutaan välillä kaatamaan ne kun ovat niin kauniita ja tuovat näkösuojaakin. Meiltä jouduttiin aikoinaan kaatamaan iso orapihlajaaita ihan maan tasalle ja kyllä oli outoa kun kaikki tiellä liikkujat näkivät suoraan pihaan:) Hitaasti mutta varmasti taitaa sopia tuohon sinun jalkaasi, toivottavasti pääset pian lenkille♥ Tuo piirustuskurssi on varmasti kiva! Hienolta näyttää Bargue! Mukavaa alkanutta viikkoa ja lokakuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aidan leikkaaminen matalaksi tuntuu varmasti oudolta, mutta seuraavana vuonna se onkin taas aivan mahtavan näköinen.
      Piirustuskurssi on kyllä tosi innostava, vaikka samalla vaikea :) Erittäin upeaa viikon jatkoa sinullekin ♥

      Poista
  3. Minua surettavat myös puiden kaatamiset, varsinkin isot kauniit puut ja paljaiksi hakatut metsät tuulivoiman ja atomivoimalan vuoksi - samoin kuin vanhan miljöön hajottaminenkin eli jotkut vanhat rakennukset, jotka pikku kunnostuksella olisivat tuoneet idylliä ja kulttuurihistoriaa tulevillekin sukupolville. Jäljelle jää vain betonia, autiutta jne.

    Minulla on ei-televisiota vaihe jäänyt päälle eli noin 8 vuotta on mennyt melkein kokonaan ilman tv-humua. Koskaan en ole mikään friikki ollut, mutta avara luonto, bumtsibumit ja muut semmoset piti ennen vanhaan aina katsoa. Hienoa taidetta rustailet, Toipumista jalan suhteen ja valoisaa syksyä. Alastonmalli saa noin 13 - 15 euroa tunti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna kaadetun vaahteran oli istuttanut taloyhtiön alkuaikoina naapurin mies. Häntä suretti varmasti meitä enemmän katsoa kun puu sahattiin paloihin. Onneksi sentään uusiakin on istutettu tilalle, mutta eihän se ole sama asia.

      Mahtavaa, kahdeksan vuotta ilman telkkaria. Syvä kumarrus täältä ja aaltoja perään :D. Mä katson kyllä paria sarjaa telkkarista, mutta aina tallenteina ja lisäksi katson paljon leffoja (kirjastosta lainattuja). Odotan kovasti tapahtuvaksi jotain erityisen hienoa, kun pidän ruututaukoa.

      Tuohan on hyvä tuntitaksa siitä, että saa katsella mukavan näköisiä taiteilijoita :)

      Poista
  4. hienoja teemoja vuodessasi sinulla, olet esikuvani tässä asiassa!

    Ajattelen, etten uskaltaisi laittaa listalleni televisiottomuutta. En katso oikeastaan mitään (juuri ja juuri uutiset, ja nekin nahkeasti), enkä varsinkaan seuraa mitään sarjoja, mutta siitä huolimatta telkkarin täytyy olla auki iltayhdeksästä -kymmeneen. Outo venksa muuten niin hiljaisuusorientoituneessa päässäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika :D
      Kotonani oli aikoinaan tapana pitää aina radiota auki päivät pitkät. Siitä tuli sellainen kotoisa olo ja luulen, että telkkarin päällä pitäminen tuo samaa tunnelmaa. Siellä ne ruudussa touhuaa jotain omiaan ja me touhuamme ja välillä pysähdymme kohdalle katselemaan tai kommentoimaan.

      Poista
  5. Birgitta, ihminen on niin typerä, että ei tajua, mitä tekee kaataessaan puita. Suomessa niissä on muka aina jotain sairautta just kun ovat vasta päässeet aikuisiksi. Näin ei Keski-Euroopassa.

    Gibran: "Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle. Me kaadamme ne ja muutamme ne paperiksi kertoen siten tyhjyydestämme."

    No sinä katsot sitten Babylon Berliniä joulukuussa:)

    Kaatuminen kielletty!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tallennan Babylon Berlinit ja katson sitten joulukuussa :)

      Yritän pysyä pystyssä ;-)

      Poista