Vuoden neljätoista kuukautta

Havahduin moottorisahan ääneen.
Taas ne kaataa puita meidän pihalta. Viimevuonna lähti mm. ihana verivaahtera parkkipaikan tieltä, nyt kaatuu terijoensalava koska se on kasvanut liian isoksi ja lähentelee kerrostalon seinää. Ja vaikka muut onkin ehkä huonokuntoisia, niin kyllä pistää vanhaa naista sydämeen tällainen puiden kaato.

Niin kuin pihaltamme katoaa kauniit isot puut, niin vuodestani on huvennut kuukaudet. Heräsin huomioon, että marraskuu on kuukauden päästä. Tuosta kuukaudesta on tulossa niin vauhdikas, että tuskin huomaan pimeyttä, joka silloin ulkona huokuu. Samalla mietin olenko tänä vuonna saanut aikaan mitään ja palasin muistiooni, johon merkitsin alkuvuonna elämänlaatuani parantavia ja piristäviä teemoja.

Hah. Neljästätoista teemasta olen oikeasti yrittänyt toteuttaa kuutta. (Olin laatinut teemoja 14 kpl, eli yhden jokaiselle vuoden kuukaudelle, hehhehheee). Toivoin toki teeman jatkuvan tulevinakin kuukausina, mutta miten mahtoi käydä. Tässä harhailevaa pohdintaa aikaansaannoksistani:

Makaa sinä tyttö vaan, teippi ei auta
vaikka iloisen värinen onkin...

Liikunta (Teema 11)
Alkuvuonna innostuin kävelemään osan työmatkastani ja tunsin itseni hyväksi ihmiseksi. Lisäsin iltoihini punnerrukset, jotta ylävartaloonkin tulisi pientä voimansäiettä. No, maaliskuussa kaaduin työpaikallani ja senpä vuoksi seuraavat nelisen viikkoa kului koko kropan lihasten täysjumissa, eikä kävely tai punnerrus onnistunut. Pienen vertymisen johdosta alotin todella varovaiset juoksulenkit kesäkuussa, mutta kuinkas sattuikaan, heinäkuun puolivälissä vasen jalkani sanoi itsensä irti ja siitä seurasi puolentoista kuukauden kävelystoppi. Olin ollut innoissani osallistumassa syksyllä tanssikurssille (Teema 9 Tanssi), mutta peruin ilmottautumisen, koska jalan parantumisesta ei ollut tietoakaan ja Lindy Hopissa ja Jazz Rootsissa pitäisi hypellä enemmän kuin tarpeeksi.

Nyt vihdoin näyttää siltä, että keväisen työpaikkakaatumisen aiheuttamat jumit alkaa selvitä. Ehkä oikeasti pääsen kohta lenkille, tai ehkä en. Ehkä voisin aloittaa taas ne punnerrukset, jotka unohdin kokonaan sen jälkeen, kun polvet sietivät minkäänlaista kosketusta...

Eli hyvä teema mutta paska toteutus, sanoisin ;-)

Paljonkohan ne maksaa malleille :)

Kun loppukesästä etsin itselleni sopivaa pilates-ryhmää silmäni harhautuivat taidekurssin esitteeseen (Teema 6 Piirtäminen). Unohdin pilateksen ja innostuin elävänmallinpiirustuskurssista. Sitten näin valokuvan millaista tällaisella kurssilla oikein on ja päätin siirtyä ensin harjoittelemaan kurssille, jossa saa pitää vaatteet päällä.

Kolme piirustuskertaa on nyt takana, joka kerta olen ollut pääosin kauhuissani ja huomannut miten harjoittelemattomuus ei tee miksikään. Kynää en osaa pitää oikein kädessä ja hiili tuntuu todella kamalalta. Koska saan kuitenkin jotain mielihyvää käsillä tekemisestä, niin olen päättänyt alkaa harjoitella kotona pelkkää viivan piirtämistä toisen viereen. Ehkä kevyt ranneliike vahvistaa minussa muutakin kuin luonnetta.

ensimmäinen bargue

Näin ollen olen tämän vuoden aikana saanut kuitenkin jotain uutta luovaa alulle. Vielä kun kehitän itselleni lisäaikaa, niin osallistun Luovan lauantain haasteeseen muutenkin kuin mielessäni. Ehkä sen aika on ihanassa marraskuussa, jolloin tarkoituksenani on pitää Ei televisiota -kuukausi (Teema 3).

Vaikka teemat ovat osin vain sanoja muistiossani, olen kuitenkin iloinen, että kirjasin ne itselleni ylös. Muuten en olisi varmasti huomannut piirustuskurssia tai Jazz Rootsia, en ehkä olisi lukenut vieraalla kielellä kirjoja tai ollut niinkään sosiaalinen kuin mitä olen tänä vuonna ollut.

Puunkaatajat ovat kaataneet nyt viisi puuta, ainakin muutama kaatuu vielä. Minä taidan hengitellä vähän aikaan syvään (Teema 4 Meditointi) ja keitän itselleni hyvää iltapäiväkahvia.

Sinulle toivon oikein ihanaa viikonjatkoa. Pidä huolta itsestäsi :)