perjantai 16. syyskuuta 2022

Muutoksen vaiheessa

Aika on kulunut. Olen kirjoittanut useita sanoja tähän alle. Katsonut niitä, nostellut hartioitani, pudistanut päätäni ja poistanut kaiken. Tässä välillä on tapahtunut paljon, mutta kaikesta en ole voinut kirjoittaa. Tämä on alkurypistys, jotta pääsen vauhtiin. Ensiviikolla tulee lisää :)

Paluu menneisyyteen

Kahden ja puolen vuoden jälkeen olen palannut pikkuhiljaa toimistolle. Testattu on. Tuntuu oudolta, kivalta ja totta puhuen myös aikaa vievältä.

Paluu muistutti, kuinka hyvältä tuntuukaan seistä työpöydän äärellä ja naputella näppistä. Ryhti on parempi ja pääkin suoremman niskalenkin varassa. 

Vierineet kuukaudet ja vuodet ovat kuitenkin aiheuttaneet nuhjuuntumista. Sen tajusin heti ensimmäisenä lähipäivänä. Tarvoin samoin tein ostoksille. Siinä sovituskopissa lahkeita jalkaani vetäessäni päätin, että helpotan toimistopäiviin (kahdesti viikossa) liittyviä aamujani ja käytän jokaikinen toimistopäivä samoja siistejä housuja. Kuka sitä katselee, onko minulla aina samat vaatteet. Ei kukaan. 

Kotona avasin vaatekaapin ja testasin mitkä puserot toimivat uunituoreiden housujen kanssa. Löysinpä kaapistani hyvän hameenkin, johon voin pujahtaa aamuina, jolloin mieleni tekee hameilla. Eli minulla on yhdet housut ja yksi hame, sekä neljä siistiä puseroa ja pari neuletakkia. Jakku saa jäädä hankkimatta, se olisi kyllä hyvä juttu, mutta... nyt en viitsi. Näillä mennään. 

Nyt työhönlähtöaamuni ovat erittäin helppoja, kun minun ei tarvitse miettiä miltä minusta tuntuu ja mitä haluaisin pukea päälleni tänään. Yhdessä tangossa odottavat vähäiset vaihtoehtoni ja ne kaikki sopivat yhteen toistensa kanssa. Tadaa!

Hakuammuntaa

Olen tässä miettinyt miten muutun erakoituneesta kotikonttorilaisesta sosialisoituneeksi toimistolaiseksi. Ensin ajattelin, että peräkkäiset päivät toimii parhaiten ja menin työpisteelleni keskiviikkona ja torstaina. Illalla olinkin sitten täysin käkenä tai ehkä paremminkin kuolleena lahnana lattialla. Viikonloppuna laskin nopeasti yhteen yksi plus yksi ja sain tulokseksi seuraavalle viikolle lähipäiviksi maanantain ja perjantain. Idea tuntui toimivan. Paitsi, että perjantaina olin taas raatona koko illan. Tällä viikolla olin toimistolla maanantaina ja torstaina. Ja nyt perjantaina tuntuu perjantailta, sillä lailla kivasti. 

Siinä sivussa

Ehkä parasta tässä konttorielämässä on palaaminen kaupungin sydämeen. Kävellessäni eilen auringon paisteessa hammaslääkärille näin valtavan mainoslakanan peittämässä rakennustelineitä. Näkymä Espanjassa vaelluksella olevasta naisesta antoi minulle mahtavan virtapiikin. 

Ansaitsen tosiaankin :)

Olin niin hyvällä fiiliksellä tuosta mainoksesta, että puristin vain 80 prosenttisesti kynsiäni kämmeniini hammaslääkärin sukeltaessani suuhuni. 

Mietin tulevaa suunnitelmaamme ja laskin, että näillä haaveilla ja toiveilla selviän mainiosti tämän syksyn ja talven. 

Ja kyllä tosiaankin, toiveita kannattaa heittää ilmaan. Joskus elämä yllättää niin nopeasti, ettei ehdi edes ajatuksissa sanoa "Häh!"

8 kommenttia:

  1. Tuntuu varmaan todellakin oudolta palata toimistolle! Vaatesysteemisi on kätevä!
    Aina kotona ollessani, tulee käytettyä aika paljon samoja vaatteita. Harvoin tarvii mitään siistimpää, kun ei ole menossa minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan se kummallista, että aiemmin en kuvitellutkaan tekeväni töitä kotona ja nyt kun sitä on tehnyt 2,5 vuotta, niin konttorille meno tuntuu omituiselta. Senhän pitäisi olla normaalia :D

      Mulla on aina ollut erikseen työ ja vapaa-ajan vaatteet ja niin varmasti on jatkossakin. Olen todella huono ostamaan vaatteita, ja ihaninta olisi jos joku toinen valitsisi mulle sopivat vermeet. Mustakin tuntuu, että tämä vaatesysteemi on kätevä, ei mene kauaa miettiä mitä laittaa aamulla päälle, hehee.

      Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle Susu <3

      Poista
  2. Tämä oli jotenkin niin toiveikas postaus, että herkesin itsekin miettimään, mitä voisin tällä hetkellä toivoa. Ja olisihan niitä toiveita! Elämisen melskeessä on vain unohtunut, että toivominen ja haaveilu ovat sallittuja. :-) Kiitos muistutuksesta ja kivaa syksyn jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, toiveikas postaus tuntuu erityisen hyvältä edellisten jälkeen. Ehkä sitä unohtaa juuri silloin toivoa, kun tilanne eniten vaatii.

      Oikein kivaa ja hyvinvoivaa syksyn jatkoa sinullekin <3

      Poista
  3. Vaatesysteemille iso peukku! Minulla on joskus ollut vähän samantapainen, mutta jostain syystä olen livennyt siitä, ja valinnanvaraa on melkein liikaa.

    Tuntuu hyvältä lukea, että unelmat, toiveet, haaveet (suunnitelmat) riittävät talven yli. Luulen, että tekisi itsellekin hyvää kasata juuri oikean kokoinen talvenyli-selviytymispaketti haaveista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivosin samalla vaatekaapin ja monta mekkoa lähti kiertoon. Nyt kaapissa heiluu ilma, eli mun valinnan vara on kovin pieni :D

      Selviytymispaketin valmistelu on hyvä aloittaa nyt. Mukavia suunnitteluhetkiä sinulle Marika <3

      Poista
  4. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jasmin, luulenpa, että jos pyykkikorini ja pankkitilini olisivat synkronissa olisin pulassa ;-)

      Oikein mukavaa syksyn jatkoa sinullekin :D

      Poista