Herään aamulla hiljaisessa talossa. Käyn vetämässä verhot syrjään ja näen kuinka oranssin keltainen pensseli on maalannut horisontin. Alapuolellani on kaunis ja monimutkainen peltikatto. Missään ei näytä olevan ketään. On uskomattoman hiljaista ja palaan takaisin sänkyyn tuijottamaan ulos.
Kun pieni mutru tuntuu vatsan pohjassa, me nousemme ja lähdemme ulos. Torilla myyjät nostavat kukkaset esille ja vihanneskojut täyttyvät kotimaista herkuista. Kantarellit loimuavat keltaisina punaisten marjojen vieressä. Joku on laittanut pehmeää taljaa kahvilan tuoleihin ja lauantai alkaa heräillä. Me emme kuitenkaan jää ulos, sillä Fazerin kahvila houkuttelee lämmöllään ja aamiaisellaan.
Hiljaisen jazzin soidessa taustalla me löydämme mukavan ikkunapaikan itsellemme. Kun tuoksuttelen kahviani, huomaa siippa jääneensä ilman suklaakohvehtia. Ojennan omani hänelle.
Ennen päivän ohjelmaa kävelemme Port Arthuriin, ihailemme upeita puutaloja sekä Mikaelin kirkkoa. Palaamme takaisin taidemuseon mäelle katsomaan Nelli Palomäen valokuvia. Ne ovat tietysti upeita, mutten lämpene niille. En tiedä olenko pettynyt itseeni vaiko tunnelmaan, jonka teokset synnyttävät. Niinpä lähden mielelläni takaisin ulkoilmaan ja kohti joenrantaa.
Perillä teatterissa edessäni on verenpunainen samettiverho ja lisäksi lavan reunoilla ristit ja hautakivet nostavat tunnelmaa. Kohta näen melkein vuoden odottamani Addams Familyn Mortician ja Gomezin perheineen. Kiero huumorintajuni ja hiukan myös Mortician täydellisen luonteen samankaltaisuus ;-) ovat asioita, jotka tunnustan heti. Minä todellakin kuvittelen aina olevani oikeassa ja jos näin ei sattuisi käymään, olen kohtalokas ja dramaattinen ainakin puolisolleni (veren punaista, kosto on suloinen, se puree).
Nautin erityisesti musikaalin ensimmäisestä puoliskosta, se kutittaa nauruhermojani ja saa ihailemaan suomentajan sanaleikkejä.
Mieleni tekee vaihtaa koko vaatekomeroni mustaan ja liehuvaan. Samoin ajatuksiini nousee kapinan kaltainen. Mitäpä jos kaivaisin harrastukseni hautakuopistaan, avaisin sanallisen arkkuni, laulaisin korkealta ja kovaa, maalaisin tunteeni kankaalle, sivaltaisin tyhmille asioille. Viisveisaisin muista.
Mutta sitä ennen, niin, sitä ennen minä katson näytelmän loppuun, käyskentelen hetken pitkin joenrantaa ja lähden lopulta ajelemaan kohti omaa kotia.
Matkalla kotiin muistelen eilistä iltaa, jolloin näimme ystäviä ravintola Neråssa. Miten hauska ja täydellisen makuinen ilta meillä olikaan.
Erinomainen ajatus, vastaan ja kehrään penkilläni. Erinomainen ajatus ♥♥♥
Hienoa että teillä oli ihana ilta entisessä koitkaupungissani Turussa. Minäkin haluaisin viettää kokonaisen viikon Turussa. Koko sukuni asuu siellä, mutta en kuitenkaan voisi, enkä haluaiskaan asua kenenkään luona koko viikkoa joten hotelli olisi sitä varten varattava. Toivottavasti niin te kuin mekin saamme suunnitelmat toteuttaa.
VastaaPoistaKristiina, olisikohan niin, että ensi vuonna molemmat vietetään yksi viikko Turussa. Siellä hotelleja riittää ja yksityisiäkin majoituksia :)
PoistaTurussa kannattaa viettää viikko tai vaikkapa kaksikin ja etenkin kesällä.
VastaaPoistaSusu, kesämuistot Turusta ovatkin ihania, auringonpaistetta ja ruisrockia :)
PoistaTurku on ehdottomasti kesäkaupunki, ja mielestäni erityisesti elokuukaupunki. Tervetuloa tänne!
VastaaPoistaMarika, no niin, laitanpa elokuun syvälle muistiini ja ehdotan sitä siipalle :)
PoistaTurussa en ole koskaan käynyt mutta kuulostaa ihanalta kesäkaupungilta. Addams Family on tuttu siitä vanhasta tv-sarjasta.
VastaaPoistaPäivi, Addams Family on kyllä todella hauska sarja :) Olen miettinyt, josko jostain löytäisin niitä sarjakuvia, joihin tv-sarjakin perustui.
PoistaAddams Family! ❤️
VastaaPoistaMä todellakin toivoisin että niin sinä kuin muutkin antaisivat tunteilleen vallan ja päästelisivät välillä höyryjä ulos. Se ei haittaa ketään koska kaikilla on kuitenkin omat juttunsa ja ketutuksensa ja blogimaailma on siitä hyvä, että mitään ei ole pakko lukea jos ei miellytä ja toisaalta taas jos huomaa että hei, myös mua vaivaa nuo asiat niin se voi poikia vaikka mitä. Ihmisten pitäisi olla tässä suhteessa rohkeampia ja unohtaa ns. "hyvät tavat".
Mitenkään itseäni jalustalle nostamatta ja kuten varmaan olet huomannut mun postauksistani, mä nakkaan paskat siitä mitä ihmiset saattavat ajatella/ajattelevat ja kirjoitan miltä sillä hetkellä tuntuu. Se on aika vapauttavaa ja helpottaa pään sisäistä liikennettä.
Saint Peppone, todellakin täydet hehkutukset Addams Familylle :) Mulla on samanlainen toive siitä, että lopettaisin iänikuisen natinan jarrutteluistani. Kyllä tässä iässä pitäisi jo olla selkärankaa ja tättäräätä sen verran, ettei miettisi mitä muut on mieltä. Hukkaan menee hyvä elämä, kun tällä lailla nitkuttaa eteenpäin :D Annan täydet pointsit sun vapautuneisuudelle. Tulen perässä, hitaasti ja varmasti ;-)
PoistaTaide herättää usein halun muuttua ”aidommaksi itsekseen”. Kun katsoo muiden luovuutta, tuntuu, että itsekin haluaisi irtautua kangistuneista kaavoistaan. 🤩 Addams Family on minullekin tuttu tv:stä. Tykkäsin erityisesti siitä perheen tytöstä Wednesdaystä.
VastaaPoistaJoululainen, minulle perheen äiti on jotenkin koskettavin ja tutuin, mutta yhtälailla Wednesdayn tarina on hieno. Olisiko ollut pari vuotta sitten, kun jollain maksullisella kanavalla oli oma sarja Wednesdaystä, se oli mainio.
PoistaMinulle taitaa aina käydä juuri noin, kun näen taidetta, syttyy sisällä aina toive omasta käsin tekemisestä.