Kosto on suloinen

Rikoin eilen ensimmäisen kerran noin sata vuotta sitten pienelle pojalle ilmoitetun jouluaattotehtävän. En jaksanut odotella aattoaamuun, en sitten millään.

Niinpä minä salaa hipsin hakemaan ison punaisen laatikon. Avasin kannen varovasti. Keräsin ensin pienet omenat sormiini. Ripustelin ne tasaisesti oksille varoen koskemasta puuhun. Sitten lisäsin olkirenkaat, sydämet, tontut ja muut. Latvuksen lähelle laitoin pienet punatulkut istumaan, kaksi neulasta pisti sormiini ja kohta rintaani lämmitti kuin sadussa ikään. Ei, kyllä se muuttui kutinaksi. Astahdin katselemaan kuusen kauneutta ja kuuntelin sen helinää. Ei, ei... kyllä tämä helinä tuntui kuitenkin kaulassani. Sitten lähdin vessaan katsomaan itseäni. Rinta punotti kuin joulupukkia odotellessa. Sen jälkeen alkoivat silmäni umpeutua kiinni... Niinpä minä haparoin keittöön. Avasin kulmakaapin ja hamusin Kestinen suuhuni. Vedin tuolin lähelleni, kiipesin sille ja yritin siivilöidä katseellani ylähyllyltä allergiatippoja. Apua! Kaikki oli loppu!

Juoksin makuuhuoneeseen. Etsin reseptin myrkkyyn, jolla tapetaan silmäallergeenit. Keskeytin puhelimessa olleen miehen ja lähellä hysteriaa sopersin, että nyt sinä juokset apteekkiin. Revin lompakon rikki typerää kela-korttia etsiessäni. Höpisin vääriä sanoja yrittäessäni muistaa toisen tippapullon nimeä. Onneksi herra Pelastaja ei kavahtanut rumaksi muuttunutta pikku prinsessaa, jolla oli kaksi ylikypsää ja halkeillutta tomaattia silminään, vaan laittoi kengät jalkaansa ja lähti. Ehkä se kuitenkin lähti karkuun...

Minä avasin ikkunan auki. Istahdin sen eteen hengittelemään ja rauhoittamaan paniikkimielentilaa. Ei mennyt kauaakaan kun kuulin nopeat askeleet. Siirryin ovelle ja nappasin tippapullon ennen kiitosta ja katosin tunkemaan silmiini valkoista möhnää.

Jos joku muistaa johannesvirolaisen, niin paljastan hänen olleen moninkertaisesti kauniimpi kuin minä eilen. Onneksi lääke auttoi niin paljon, että taidokkaalla meikillä sain itseni tänään lähes työkelpoiseksi.

"Onko sulle aiemmin tullut mitään joulukuusesta", kysyi nuorempi mies tänään. No, jotain on tainnut tulla, kun varoin koskemasta siihen. Muttei koskaan näin nopeasti tai pahasti.

"No, sitten tämä oli kuusen kosto siitä, että menit koristelemaan sen liian aikaisin", tuli vastine.

Samperi sentään.

Päätin että kostan kuuselle käyttämällä tästä lähtien moninkertaisia kumihansikkaita. Taikka sitten ostan koko perheen kostoksi valkoisen bling bling muovikuusen....

Ehkä kuitenkin tyydyn ensivuonna pelkkään kuolleeseen puun raahkaan ja koristelen sen loisteliaasti hämähäkeillä, lukeilla sekä kauniilla valkoisenhohtavalla seitillä. Olisi se sitten enemmän emäntänsä luonteen näköinen ;-)