Kolme asiaa haaste

Marjaanan Majassa oli tarjolla pieni haaste, johon tartun kuin itikan lauluun yön hiljaisena hetkenä ;-)

3 asiaa joita odotan

• Kaikkea hyvää ystävilleni ja rakkailleni. Tämä on odotus ja sitkeä uskomukseni, josta en suostu luopumaan =)
• Odotan aina hyvää lomasäätä ja pääsääntöisesti odotukseni on täytetty.
• Toisia.

3 asiaa joita haluan

• Olla täysin eheä jonain päivänä.  Jos elän yli 100 vuotiaaksi, niin aikaa ja toivoa on vielä jäljellä ;-)
• Nauraa enemmän kuin itkeä.
• Olla mieluummin hupsu ja höpsö kuin tiukkapipo.

3 asiaa joita teen usein

• Ihmettelen maailman menoa ja ihmisten tekemisiä.
• Katselen elokuvia ja brittidekkarisarjoja.
• Ajattelen kummallisia asioita ja iloitsen, etteivät muut tiedä mitä päässäni pyörii.

3 asiaa joista tykkään

• Taide, lähes missä muodossa tahansa. Kuvataide, kirjallisuus, musiikki, elokuvat, sarjakuvat, tanssi...
• Luova hulluus. Mikään ei ole niin upeaa kuin se, ettei välitä muiden mielipiteistä, vaan luo juuri sitä mitä itsestä syntyy.
• Eteenpäin meno. Jos matkaan tulee mutka, niin ratkaisukeskeisyys auttaa paremmin kuin maahan makaamaan jääminen.

3 asiaa joista en tykkää

• Kroppani typeristä jännitystiloista. Saatan huomata junassa istuessani, että jalkani ovat valmiina-pakoon -tilassa, jos vaikka taivas sattuisi tipahtamaan kohta päälleni. Voi hyvä tavaton, kuvittelenko oikeasti kykeneväni pakenemaan paikalta ;-)
• Nillittäjistä, pahansuopaisista tyypeistä (toisaalta ymmärrän, että meillä jokaisella on huonoja päiviä, mutta jatkuva pahasuopaisuus saa korvani sulkeutumaan ja mieleni surulliseksi).
• Tihkusateesta. Jos sataa, niin sitten kannattaisi sataa kunnolla. Tihkusade on tylsyyden huippu.

3 asiaa jotka minun pitäisi tehdä

• Lopettaa itseni pienentäminen.
• Hiipiä egoni pelkotilojen ohitse niin, ettei nukkuva karhu herää.
• Olla sosiaalisempi ja sillä tavalla tasapainottaa vaistopakkaani.

3 asiaa jotka rauhoittavat minua

• Kosketus. Silloinkin kun myrskynmerkki olemuksessani antaa vinkin, että "pysy kaukana", niin parhaiten minut saa lepytettyä halaamisella.
• Hiljentyminen, tila, jonka helpoiten tavoitan hengittämällä tietoisesti. 
• Liikunta saa minut ihmeelliseen selkeyden tilaan. Varsinkin jos joku muu ohjaa eikä minun tarvitse ajatella yhtään mitään...

3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan

• Myöhästyminen.
• Pelottavat ja agressiiviset ihmiset.
• Hermokipu.

3 asiaa joita tein viikonloppuna

• Nautin herkullisesta aamiaisesta.
• Laitoin taulun seinälle.
• Istuin parvekkeella ja rupattelin ystävän kanssa auringon paistaessa.

3 asiaa mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana

• Ostin itselleni keltaiset kengät! Hiukan -ja vähän enemmänkin- hämmästyin, sillä olen aika harkitsevainen vaasteostoksissani. 
• Iloitsin nuorenmiehen puolesta! Tulevaisuus näyttää todella lupaavalta :)
• Istuin Suurkirkon portailla ja katselin turistien virtaa Helsingissä. Lokit nappasivat taas kerran jäätelön joltain ja yrittivät viedä eräältä tytöltä omenankin. 

3 asiaa haaste, liekö vielä joku joka ei ole tätä tehnyt? Jos et ole, niin nappaa mukaasi =)

Vaikket olisikaan jalka/kenkäfetissi, uups, kolahtiko omaan nilkkaan ;-) niin oikein suloista viikonlopun jatkoa sinulle ♥

Baby you can turn me on

Sex Bomb

Asfaltti kapenee
muuttuu hiekkatieksi
niin kapeaksi, että kannattaa jäädä penkan viereen ja päästää kaukana näkyvä vastaantulija ajamaan vapaasti kunnes sen kylki on ohittanut meidät.

Pellon sänki tuo lapsuuden mieleen. Siihen ei tee mieli astua paljaalla jalalla. Mansikkamaalle kylläkin. Kyykin ja nostelen taimien lehtiä, kurkin alle etsiäkseni punaiset kypsät mollukat. Tuoksutan, sitten puraisen ja suurimman osan nostan koriin.

Kuulen viereisen poimijan keskustelun kaverinsa kanssa. Annan sanojen soljua tarttumatta niihin. Sillä vaikka ne kuuluvat minulle, ne eivät kuulu minulle. Huiskautan kärpäsen kasvojeni edestä. Arvelen ettei se ole p*skakärpänen, vaikka hiki on noussut pintaani. Ehkä se luulee minua lehmäksi ;-). Suoristan välillä selkäni, nappaan kannan marjasta ja mehustan itseni hekumalla.

Beatles soi päässäni, mansikkapellot ja karpalososeet... Päätän kerätä vielä vähän enemmän ja muistaa ensi talvella tämän juhannusmansikan tunnelman. Pitäisköhän kirjoittaa pussin kylkeen: Kesärakkaudella pakastettu juuri sinulle ♥

Himoja on monenlaisia. Mansikkahimo on nyt pa(r)h(a)immillaan ;-)

Varjossa auringon alla

Kävin auringossa,
paistatin monesti päivää
nauttien elämän pienistä iloista.
Enemmän kuin usein nautin aromikkaasta fetajuustosta
tai huomasin punaisten tomaattien pirskahtelevan mehukkaina pitkin leukaani.
Nuhjuisen appelsiinin kuoren alta löysin kerta toisensa jälkeen mitä herkullisemman syvän oranssin hedelmälihan ja makean mehun.
Ja sipulin sekä paprikan yhdistelmä grillatun lihan kanssa vartaassa sai varpaani kirpristelemään onnesta...

Kaiken tuon maiskuttelun lisäksi
istuin ison vihreälierisen hattuni suojassa lukien monta hyvää kirjaa. Seikkailin englantilaisessa jääkellarissa sekä japanilaisessa murhaseikkailussa sekä Oneironin rajamailla.  Kun aurinko laski mereen, minä istahdin seurueen kanssa jännittämään jalkapallon osumista maaliin. Osuiko? Kummallisen harvoin, varsinkin kun miettii pallon ja maaliverkon kokoeroa, heh heh...

Kun Kreetan raukaisema kehoni saapui toissailtana kotiin, olin onnellinen.

Loma tekee ihmiselle hyvää.

Se rentouttaa kipeät lihakset ja solmuun menneen pienen päänkin.

Jäätelö on saanut huulet makeiksi, nauru posket pehmeiksi, omatekemät tietokilpailut vireyttänyt etuaivolohkoa ja hyvä seura saanut ilon pulppuamaan.

Ja vaikka loma on aina tervetullut, niin kyllä kotiinpaluukin on yhtä mukavaa. Täällä luonto on kauniin vihreää. Parvekekukat ovat selvinneet rajujen sateiden ansiosta. Linnut laulavat vielä villisti ja kesä on mielestäni vasta aluillaan, sanoi vanha kansa mitä tahansa kesäpäivänseisauksesta ja päivän pituudesta ;-)

Ainoa mutruni oli huomio tänään ja eilen työpaikan tarjoamista tomaateista. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä minä mieluiten söisin vain kreikan auringon alla kasvaneita tomaatteja. Niiden voittanutta en ole kokenut kuin mummon rakkaudella talon kylkeen istuttamissa tomaateissa noin sata vuotta sitten...

Mutta mitäs tässä yksistä tomaateista. Mansikan poiminta-aika on aivan käsillä. Nam!

Ei murehdita pienistä, ei nekään murehdi meistä ♥

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

You Do Something To Me

Maailman napa, minun pienen elämäni suunta,
kapeni parin viime viikon kohti juhlahumua.

Istuin useana päivänä töiden jälkeen pikku parvekkeelle lukemaan kirjaa, syömään pakkasmansikoita sekä pohtimaan mitä kaikkea pitääkään tehdä ennen tulevia kekkereitä.

Minä tuijottelin kynsilakan hehkua varpaissani, oravan hyppelyä nurmella, katselin kuinka talonmies levitti nurmensiementä ja sepelkyyhkyt söivät ne pois, seurasin syreenin kukan syntymistä, lumouduin tervapääskyn lennosta ja suunnittelin samalla ajatuksissani kaiken paremmin kuin koskaan ennen.

Minä, joka en koskaan ole ollut emäntä tai kodin hengetär, sain jostain sellaisen tyyneyden, että Dalai Lamakin olisi ollut iloinen (tai hänhän on aina iloinen). No, olin siis rento, leppoisa ja kaukaa viisas. Tein pikkuhiljaa tarpeelliseksi kuvittelemani asiat ja lopulta lauantaina huomasin seisovani kotona lasi kädessä, hymy huulilla katselemassa sukulaisia, ystäviä ja perhettäni.

Ymmärsin olevani onnellinen kaikesta mahdollisesta. Olin iloinen upeista nuorista, jokaisesta uudesta ajatuksesta joita he suunnittelevat ja kaikista toimista, jotka ravistelevat ja hämmentävät meitä vanhempia. Näin tämän kaiken pitää mennäkin, minä mietin.

Päässäni syntyi myös outo kupla: Voisin järjestää joskus isot juhlat itsellenikin. Seuraavalla sekunnilla huvittuneena tajusin, että tuo hullu ajatus ehtii kuivua kokoon ennen eräpäivää...

Juhlat on siis nyt onnellisesti ohi. Ja minä olen onnellisesti taas myös selkä- ja jalkavaivainen. Liikun kuin vanha mummo, vaikka henkisesti nuorruin viime viikonloppuna vuosia. Ensiviikon lämmittelen kolottavia luitani ja kutistuneita lihaskalvojani lämpimässä auringonpaisteessa. Annan meren suolan kastella hiukseni ja varpaiden hautautua hiekkaan. Jos näet vaaleanpunaisen hattuni pilkistävän rannalla, niin tule tökkäisemään kylkeeni. Lupaan sinulle lämpimän halauksen ja leveän hymyn ♥.

Skool kesäkuulle ja pienelle kesälomalle!

Makeaa mahantäydeltä omenapuun alla

On lämmin toukokuun päivä
kävelen pieni reppu selässäni ensin pehmeästi asfaltilla, hetken muhkuraisella pellolla siirtyen hiekkantien rahinan kautta lopulta ruoholle ja porttien välistä sisään omenapuutarhaan.

Mikä lie satu on levittäytynyt vihreän nurmen, keltaisten voikukkien ja miljoonien omenapuunkukkien lomaan. Täällä tekee mieli hengittää hiiskumatta vain sisään päin sekä pitää pää täysin tyhjänä, jottei taika raukeaisi.

Joitain pieniä pöytiä penkkeineen on ripoteltu puiden lomaan ja aukealle nurmelle, suurin osa niistä on tyhjinä. Toisaalla on muutama seurue istuu filtillä, retkieväät nostettu esille ja sopuisa rupattelu soljuu ilmassa.

Minä kävelen oksien alla. Annan jalkani nousta, ojentua ja laskeutua. En tallo voikukkaa, vain nurmea ja sitäkin varovasti. Sukellan valkoiseen mereen, joka peittää minut alhaalta polvesta ylös kohti taivasta. Puiden oksat ovat mukavan muhkuraiset, kukan nuput puhertavia, mutta aukinaiset kuin pilviä poutataivaalla. Seuraan katseella aasialaista poikaa, joka myös astuu puiden siimekseen, ja kuten minä, sekin tuntuu olevan sekaisin siitä mihin suunnata katseensa tai kameran linssiä. Nuoret naiset ottavat ylioppilaslakit päässään valokuvia. He kävelevät paljain jaloin, mutta oksalla istuessaan laittavat korkokengät koristeiksi, vaikka paljasjalkaisena he olisivat mielestäni suloisempia. Toisaalla pienet japanilaislapset tepastelevat juuri ja juuri pitävin askelein ja päästelevät onnellisia kiljahduksia. Taitaisin kiljahdella minäkin, jos vain kehtaisin...

Minä levitän filtin nurmelle. Kaivan omenan repustani, istahdan alas ja puraisen punaista mehukasta poskea. Haluaisin ajan pysähtyvän nyt ja niin aikani pysähtyy. Kairoksen taikaa =). Seuraavalla hetkellä eräs nuoripari, aasialaisia nämäkin, aloittaa käsikädessä hupaisan pitkän hidastetun juoksun valkoisten kukkien lomassa ja minua naurattaa.

Siinä minä sitten istun ja ihmettelen. Olen onnellinen kuin ellun kana. Omenapuunkukkien lumo saa minut huomaamaan, että maailmaa ei ole menetetty. Tämä samainen puutarha on nyt pelkkää valoa ja iloa, toisin kuin se syksyinen tapan-sut-jos-viet-mun-omenan päivä. Nyt saatavalla on vain aurinko, lämpö, kauneus, herkkyys, luonnon arvostus ja yhteys. Kukaan ei "vie keneltäkään mitään", vaan kaikki saavat sitä mitä itse ovat tuoneet mukanaan.

Kyllä aineeton asia on kaikista paras lahja =)

Tästä on taas hyvä jatkaa, joten mainiota ja mehevää viikon jatkoa sinulle ♥

Tämän olen ansainnut

Se oli sunnuntai

kun olin aamutuimaan kävelyllä ja itsesääli riepotteli minua yksinäistä. Tallasin polkua pellon vierellä, kosketin omenapuun kukan silmua ja lopulta kun katsoin taivaalle kaksi tervapääskyä lensi ylläni. Tuntui kuin joku olisi lohduttanut minua ja silmäni sumentuivat ilosta. Tervapääskyt ovat saapuneet!

Kun keskiviikko taittui iltapäivään,

tapasin ihanan naisen, joka monta kuukautta eräpäivän jälkeen auttoi minua luomaan voimapesää kehostani. Hän latasi minuun luottoa ja minä yritin puhkua lihaksiini liikettä. Ehkä kukaan meistä ei tiedä todellisia kykyjään. No, minä en ainakaan ;-)

Torstaina

herään huomioon, etten ollut miettinyt mitä kaikkea minun täytyy tehdä ennen kesäkuun neljättä. Muistan, kuinka työkaverini heräilivät kesken yöunien viikkoja ennen juhlia. Jollen halua liittyä samaan kerhoon, niin teen hetimmiten valmiiksi listan kuka-mitä-miten-ja-milloin.

Perjantaina

minä päätän puhua miehen ympäri. Saan houkuteltua hänet kahteen liikkeeseen kolmesta, joten kohta meillä on jääkaappi täynnä ruokaa ja parveke kukkasia. Sitten sanon miehelle "hei hei". Se lähtee ja minä jään. Nyt ei matalapaine kosketa minua, vaan päätän pestä 1 + 0,25 ikkunaa sekä istuttaa parvekekukat ja kilpailla naantalin auringon kanssa ikkunan kirkkautta ihaillen.

Tänään lauantaina

astun suoraan sängystä vaatteisiin ja samantien ulos. Kuulen satakielen laulun ja katson tervapääskyjen liitoa. Takaisin tullessani taitan kaksi pientä oksaa tuomesta ja kannan ne kotiin.  Pesen kaiken vanhan mielestäni ja kehostani pois ja lopulta istahdan syömään aamiaista. Miten hyvältä aamiainen maistuukaan ulkoilun jälkeen.

Tuomen tuoksun huumaamana totean, ettei kukkia voi olla koskaan liikaa. Eikä mene kauaakaan, kun kannan 10 litran multapussin ja kukat kotiin. Millä lihaksilla? Hyvä huomio. Olen siis vahvistunut. Istutan kukat ja pesen 2 + 0,75 ikkunaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Laitan pitkään miettimääni tekstiä Leenan rohkaisemana eteenpäin ja taas kerran muistan, että matalapaineen jälkeen tulee aina korkeapaine ja hyvä mieli.

Kyllä tämä nainen on nyt yhden ison jäätelön ansainnut!

Kesä on tullut.

Tulkoon juhlatkin.

Olen melkein valmis... nuolaisen vaan huulet siistiksi!

Yllättävä äitienpäivä?

Siis minähän en niin välitä, jos joku unohtaa syntymäpäiväni tai äitienpäivän.

Johtunee siitä, etten vietä omia synttäreitäni. Tai vietän niitä aina kesälomaillen jossain. Ja äitienpäivä, no sen viikonlopun muu perhe on yleensä poissa lintuihmisten karkeloissa, Tornien taistossa.

Tänä päivänä kuitenkin minä olin paikalla. Heräsin miehen hyvään huomeneen. Venyttelin itseni pitkäksi. Kurkin kirkasta aamua ripsieni välistä ja mietin pitääkö takkaan laittaa aamulämmikkeeksi tuli.

Hipsin sitten ihmisten ilmoille. Olin tarhapöllön näköinen ja kävin pesulla jottei perhe säikähdä. Hetken päästä tulin keittiöön ja katsoin kuinka pöytään oli tuotu kolme kukkaa (vuokraemännän pihalta). Minä hymyilin vienosti ja pyörähdin petaamassa sängyn ennen kananmunien valmistumista. Kun tulin takaisin, otin pöydältä siihen kuulumattoman tulitikkuastin pois ja istahdin tuolille. Mutustelin leivän tynkää, join hyvää kahvia ja huomasin, kun mies toi tikkuaskin takaisin pöytään.

(Kummallinen tyyppi, mietin...)

Sitten nuorimies heräsi ja katsoin kuinka ne kaksi keinuivat hassusti vierekkäin ja lauleskelivat hauskaa äitienpäiväonnittelulaulua. Ja kohta me söimme isossa keittiössä yhtenä suurena perheenä aamiaista, joka oli koottu vuokramökkiviikonlopun jämistä.

Hetken päästä mies kysyi, ettenkö avaa lahjaani.
Kysyin, että mitä lahjaa.
No tuota, sanoi mies ja osoitti tulitikkuaskia.

Otin lintuaiheisen askin käteeni (mitä muutakaan sitä saisi lintumieheltä lahjaksi, heh heh)
sisällä oli Pauligilta Onnea Rakas -toivotus =D
tinapaperiin kääritty yksi pala tummaa suklaata (selvästi jäänyt miehiltä syömättä eilispäivänä)
kolme pientä salmiakkikarkkia, jotka oli napattu omasta karkkipussistani
ja kortti, jonka toisella puolella oli linnun kuva ja toisella puolella lahjakortti toivomaani kahvilaan.

Kyllä minä tästä ihanasta pienestä lahjasta tulin niin iloiseksi, että päätin heti syödä sen suklaan ja kaksi salmiakkia.

Vähän tuli mieleen, että saattoi tulla yllätyksenä tämä äitienpäivä. Mutta sitäkin enemmän tuli mieleen, että rakkaudella on aamuinen lahja tehty ja vastaanotettu.

Sitäpaitsi, minulla on vielä tuo yksi salmiakki jäljellä. Taidan laittaa sunnuntai-illan risaiseksi =D