lauantai 7. heinäkuuta 2012

Vastustuksen murtaminen

Voisinkohan mä pitää vähän lyhyempiä päiviä, kun +saldot on aivan tapissa?
Joo, tottakai.

Ja miten kävi. Aika kului, pinot eivät kadonneet ja minun päiväni olivat yhtä pitkiä. Kohtuullisen hurjan työviikon jälkeen sammutin valot perässäni ja astelin ulkoilmaan. Kävelin merelle päin ja hiljensin vauhtiani. Olisin voinut repiä olkani irti, niin tympääntynyt olin kivun kanssa rimpuiluun. Muutenkin kiivas työtahti oli ottanut osansa, sillä kahdelta iltapäivällä olin lähellä haamutilaa. Tiesin, ettei se näy ulospäin, mutta sisäisesti olin kuin läpikuultavaa kuollutta velttoa hämähäkinseittiä.

Siinä kuljeskellessani vastaani käveli mies, se katsoi maahan ja tuli suoraan kohti. Tein väistöliikkeen ja hän yllättäen oman liikkeensä samaan suuntaan. Pukumies nosti katseensa ja sovimme kohtaamisemme hymyllä. Minua ei kuitenkaan huvittanut tanssi kadulla tuntemattoman kanssa, joten katsoin mihin suuntaan hänen silmänsä kävivät, ja niin tiesin kummalta puolelta hän minut ohittaa ja jatkoimme matkaamme.

Katsahdin sitten taivaan ja ihmisten sijaan minäkin maahan ja näin siellä leppäkertun kaupunkikävelyllä. Liekö ollut turistikerttu, mutta jotenkin sen kivikadulla eteneminen sai minut hyvälle tuulelle. Muutin suuntaani leppäkertun ohjaamana ja menin istumaan Suurkirkon portaille.

Reilun tunnin jälkeen huomasin vieläkin istuvani lämpimällä rapulla. Olin katsellut elämää, hengittänyt lomalaisten, turistien ja läsnäolevien tunnelmaa niin pitkään, että energiani oli virkeä ja oloni levännyt.

Ja sitten huomasin ajattelevani miten upeita työkavereita minulla on. Miten hienoa on, että voin tehdä työtä. Kuinka mahtavaa on päättää tämä työviikko tällä tavalla ja miten ihanaa on, kun on perjantai.

Kaikesta huolimatta =)


10 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu Birgitta:)Ja toivottavasti olkapää saa levätä viikonlopun aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt alkoi loma joten mieli on vieläkin virkeä =) Olkapää ryppyilee vieläkin, mutta yritän elää sen kanssa vielä samassa kehossa ;-) Ehkä mun pitäis olla sille kiltti, niin sekin olis mulle.

      Poista
  2. Asenne se on, mikä ratkaisee. :)
    Tsemppiä -ja aurinkoa elämääsi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muuttolintu =) Täällä missä nyt istuskelen on mansikoita, herneitä ja aurinkoakin. Eipä sitä paljoa muuta nyt kaipaa (mitä nyt välillä piti tulla katsomaan mitä tietokoneelle kuuluu). Kunhan pääsen omalle koneelle, niin tulen lukemaan kuulumisia.

      Poista
  3. Kiva suvinen kirjoitus ja vielä leppäkerttukin...

    Sinut on runohaastettu blogissani!

    VastaaPoista
  4. Niin ihana teksti taas, kaikki mahdolliset tunteet mukana mutta hyvä mieli jää.
    Oletko käyny kylillä enemmänkin, onko siellä uutta nähtävää niinko viime kesänä ruttopuiston taideteokset esim? Ite en ole käyny kylillä kai sitten ko viimeks nähtiin:) Olen viikon harjoittanut hiljaisuuden retriittiä kotona, mies Koko viikon Kaustisella ja ainoat kontaktit ulkomaailmaan ollu kaupassakäynti. Huomenna Loviisaan purkaan näyttelyä joten pitää alkaa taas miettimään miten suusta laitetaan sanoja ulos, ihmiset eivät pysty kuulemaan hiljaista keskustelua pääni sisällä vaikka niin joskus luulenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähissä on käynyt kylillä pyöriminen ;-) Kesäkuussa ruttopuistossa oli vielä muutama koristeltu puu, mutten ole varma onko ne vielä siellä. Kotiretriitti kuullostaa mukavalta, kokeilen itse ehkä ensiviikolla päivän tai pari sellaista.

      Hih, yritä selvitä siellä Loviisassa. Hyvin se menee =D

      Poista
  5. Pienissä hetkissä voi tapahtua paljon, mukavaa, hauskaa, kiusallista ja hykerryttävää. Sinullepa sattui koko kirjo sekä hetki rauhaa omassa maailmassa, Suurkirkon portailla...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivästä kertyikin monitasoinen, ilta innostutti minut vielä ihastumaan kahteen uuteen huonekaluun. Nyt kodissa on liikaa kalusteita, heh heh. Onneksi kahden viikon kuluttua yksi iso kirjahylly katoaa meiltä jonkun toisen kotiin =)

      Poista