keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Eräänä yönä sinua kaipaan

Hamuan pimeässä rasiaa
mutta laitan tikun takaisin ja jään hetkeksi hengittämään syvään.

Lasken varpaani
puun viileälle pinnalle
ja otan askeleen kohti kuuta
ikkunan ääreen.

Minä olen hiljaa
tässä kylmässä yössä
viileässä ilmanalassa
paljasjaloin ja nahoin.

Annan aisteilleni aikaa
jotta huumaani viilentäisi
tauotta paukkuva pakkanen
sekä tämä elämäänsä natiseva talo

tässä ja nyt
minä katson kirkkaan yötaivaan lumoon
sen takana avartavaan maailmaan
enkä saa itseäni talttumaan.

Sillä tunnen vieläkin huulesi huulillani
ja kuun herättämänä olen muuttanut
kuvan kevyestä kosketuksesta
kuumaksi taivutukseksi ja intohimoksi,

niinpä käännyn,
sytytän kuitenkin kynttilän,
nostan neulan lautaselle
kuuntelen rahinaa ja sointuja
ja keinun lattialla kanssa viiman heiluttaman valkean verhon




14 kommenttia:

  1. Kuulle voi siis myös taivuttaa? :)
    Kiitos taas tunnelmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska huomio =) Sitä joskus voi taipua minkä tahansa edessä.

      Poista
  2. Näin runosi kuvina mielessäni, kuulaina, kuun valaisemina ja kauniina kuvina. Kiitos Birgitta!

    VastaaPoista
  3. Kaunis, surullinen, tavallaan myös onnellinen! Ajatuksia herättävä, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yön hetki voi joskus olla ihmeellinen. Ja tunteita täynnä.

      Poista
  4. Vautsi mikä runo taas! Sinä se taiot näitä upeita tarinoita ja tunnelmia kerta kerran jälkeen... kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei koskaan itsekään tiedä mitä tapahtuu. Kiitos kaunis jos maistui elämältä =)

      Poista
  5. Kaunis kaipaus- ja läsnäoloruno. Tunnelma oli käsinkosketeltava, kuvat hienot ja otsikko loistava! Kiitos tästä tunnelmapalasta!

    VastaaPoista
  6. Vangita hetki, pitää siitä hetken aikaa kiinni ja lennättää se sanoina muiden koettavaksi, se toimi tässä tapauksessa. Kiitos hetkestä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties pitsit ovat leijailleet samoissa huoneissa =)

      Poista
  7. Birgitta, waude, mikä lopetus tuon verhon kanssa...

    VastaaPoista