Tutkimus:
Tutkimuksessa kuukauden ikäisille possuille laitettiin karsinaan peili viideksi tunniksi. Siat tuijottelivat peilin äärellä itseään ja alkoivat ymmärtää peilikuvan ideaa. Tämän jälkeen samat possut vietiin yksi kerrallaan toiseen karsinaan, jonka keskellä oli väliseinä ja takaseinällä oli peili. Peilistä näkyi, että väliseinän toisella puolella oli kuppi (saman näköinen kuin tutut ruokakupit). Kahdeksasta possusta seitsemän vilkaisi peiliin ja kipitti oitis väliseinän ympäri kupille, vaikka niiden piti lähteä poispäin peilistä, jossa kuppi näkyi.
Peilittömässä huoneessa olleet 11 verrokkipossua innostuivat myöskin kupin näkemisestä, mutta eivät löytäneet sitä peilin takaa. Kymmenes possu kaatoi jopa peilin, mutta vain yhdestoista possu jaksoi etsiä kuppia ympäri huonetta ja lopulta löysi sen väliseinän takaa.
Kotipossu:
Peili on ollut minunkin elämäni suuria iloja. Mikään muu maailman keksintö ei auta kun aamuinen tarhapöllöhiuskuontalo pitää tarkistaa näkökentän ulottumattomista kohdista ja saada jonkinlaiseen järjestykseen. Siinä kun katsoo toisiinsa peilaaviin peileihin ja sohii kuuman suoristusraudan kanssa takaraivon puolella liehuavien hihojen heiluessa saa olla oivaltava ja osaava...
Näin minä pieni töpselinassu usein aamuisin tuijottelen vessakarsinassa itseäni ja toivon, että jostain ilmestyisi erilainen herkkukuppi, eli varmaotteinen kampaaja, joka hoitaisi hommat puolestani. Silloin tällöin kun suihkeet ja käsivoimat loppuvat kesken taiston minä jämähdän ajatukseen: voinko lähteä ulos talosta -taikka edes vessasta.
Tutkimus:
Siat ovat kuulema niin ovelia, etteivät ne mene kätketyn herkun luo niin kauan kuin näköetäisyydellä on toinen isompi lajitoveri, joka ei tiedä herkun piilopaikkaa.
Kotipossu:
Olen kauan aikaa sitten jäänyt pienimmäksi meidän perheessä, joten oveluus voittaa joskus nolon isottelun ja uhoamisen (keinot: herkkujen piilottelu, avaamattomaksi paketiksi naamioiminen). Useimmiten kuitenkin perheen nuorin veijari on olevampi ja löydän roskakorista ainoastaan herkkujen käärepaperit.
Jotta tästä kummallisesta postauksestani olisi edes jotain hyötyä, niin sika-tutkimuksen lopputulemana oli:
Virikkeellinen sika on onnellinen ja tylsistynyt sika on onneton.
Älkäämme siis jääkö pieneen tilaan tuijottamaan lattiaa ja varpaitamme. Katsellaan sen sijaan mitä ympärillämme tapahtuu, koetetaan olla uteliaita, nuuhkia uusiakin tuulia, hellitään tuttuja ja ollaan siten onnellisempia =)
Oikein upeaa viikonloppua toivotellen,
Birgitta
Täällä yksi pikku(koti)possu toivottelee sulle oikein mukavaa ja rauhallista (sekä tukkastressitöntä) joulun aikaa!
VastaaPoistaKiitokset Marjaana =) Eiköhän tämä vuosi lopu vaikkei tässä enää kovin hötkyile. Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!
PoistaBirgitta, possut ovat oikeesti älykkäitä ja söpöjä. Minulla on tämä joulunaika vähänristiriitaista, kun kaksi huushollin miestä haluaa kinkkua sen imelletyn perunalaatikon kanssa...Jos ne olisivat edes saaneet elää onnellisinä sikoina ulkona maata tonkien etc., mutta kun ei. No, en minä tätä jaksa jatkaa, kun on kuin tuulimyllyjä vastaan kävisi. Toivon, että nuoret tekvät paremman maailman ainakin eläimille.
VastaaPoistaSuloista joulua sinulle hiukset ihan pörrössä ja posket punaisina♥
Niin, eivätkö olekin ihania nuo possut ja isommatkin siat. Olen minäkin ehdotellut kinkutonta joulua, mutta vastustus on kova. Mutta pikkuhiljaa tästä vielä tehdään muutoksia, eikös vaan ;-)
PoistaOlen varma, että maailma muuttuu aina vaan paremmaksi.
Eiköhän pistetä manteli poskeen ja hehkutaan kilpaa ♥
Ihana postaus taas Birgitta-en ole nähnyt possua pitkään aikaan mutta vieläkin on muistissa kuinka lapsena leikittiin kesämökin naapureiden possun kanssa ja seuraavana kesänä kuulin että se oli syöty.,Voi sitä itkua ja surua silloin;possu oli hyvä leikkitoveri.
VastaaPoistaPeili on välttämättömyys! Etenkin aamulla;D
Oikein ihanaa viikonloppua ja joulun odotusta.
Minä muistan kuinka eräänää kesänä kirmailin Lekkana -nimisen vasikan kanssa pitkin mantuja. Seuraavana kesänä lehmä ei enää tainnut muistaa minua ja olin siitä pikkuisen pahoillani. Sitä ei sentään oltu laitettu lihoiksi, kuten teidän pientä possukaveria =(
PoistaOikein ihanaa viikonloppua sinullekin. Täällä on herkuteltu resepteilläsi =)
On ne, oikeasti huisin persoonallisia, ihan "henkilöitä" ja fiksuja kun mitkä! Paljon tuli niiden elämää seurattua, aikanaan. Villisikojen tosin, mutta sika kumminkin! Ja söpö kun sika pienenä on niiiiiin totta!
VastaaPoistaToivotan oikein lämmintä ja lemmekästä joulua ja kiitän postista <3
Villisian poikaset ovat niin suloisen näköisiä. Ihania viiruveikkoja =) Ja kuten jo Eemelistä opimme, niin siat oppivat kaikkea ja vielä nopeaan. Ihania ihania eläimiä.
PoistaOikein hyvää ja kaunista joulua sinullekin Helmi! Kietoudu pehmeään ja nauti kaikesta hyvästä mikä ympärilläsi ja sydämessäsi on ♥
Upea postaus taas! Jostakin syystä mieleeni tuli nuorena lukemani kirja, "Eläinten vallankumous", Pitäisköhän lukea se uudelleen... Joka tapauksessa, mielenkiintoinen tutkimus ja hauskaa tulkintaa. Eläimistä kannattaisi ottaa monessakin mielessä oppia, ne elävät hetken kerrallaan.
VastaaPoistaMuuten, en lähettänyt tänä(kään) jouluna kortteja, siispä: Oikein ihanaa joulun aikaa ja superonnellista uutta vuotta sinulle ja läheisillesi, Birgitta! <3
Sinulla kun on sellainen hännän heiluttaja, niin näet päivittäin miten paljon hyvää ja hauskaa eläimet tuovat meille!
PoistaKiitos M toivotuksista, se käy erinomaisesti myös täällä näin ♥
Nautiskellaan tulevista päivistä.
Sun pitäisi olla luennoimmassa jossain yliopistossa :D
VastaaPoistaTämä oli varsin valaiseva ja opettavainen postaus ja koitan noudattaa noita viimeisen kappaleen oppeja alkavana vuonna paremmin kuin menneinä.
Oikein Hyvää ja Antoisan Rauhallista Joulua sulle <3
Voi Paimen, silloin kun mietin, mitä työtä voi tehdä ilman käsiä, tuli mieleeni yksi Herra S, jolle olisin voinut mennä puhumaan läpiä päähäni ja toistenkin päihin. Heitin tuon lauseen ihan pahimpana pelkonani silloin ilmaan, mutta tosiasiassa niinä päivinä kun olen saanut kertoa ihmisille miten hienoja tyyppejä me kaikki ollaan, niin kyllä on ollut kivaa.
PoistaNo nyt vaan ilo irti (älä laskettele niin hurjasti kuin teidän joulupukki) ja kuiskuttelelemaan kivoja juttuja oman Valkyyrian korviin ♥
Mainiota kerrontaa possuista. Minäkin muuten pidän lehmistä, minusta niillä on kauniit silmät...=) Tavoittelen myös niiden pitkiä hermoja, lehmän hermot ovat työssäni varsin tarpeelliset. Mutta nyt ei mietitä töitä, vaan sujahdetaan joulun rauhaan.
VastaaPoistaLämmintä ja rakkaudellista joulunaikaa Birgitta!
En tiennytkään, että lehmillä on pitkät hermot, niitä tarvitsisin minäkin =). Joulu on sujahtanut oikein mainiosti tietokone-elämän ulkopuolella...
PoistaVielä on hetki tätä rauhaa, joten nautitaan tästä ♥