sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Selkeää

Palasin ruotuun,
sillä viikon loma ja sen jälkeinen päivätirsaviikko oli tehnyt minut laiskaksi. Laitoin siis tossut jalkaan ja lähdin ulos lenkille.

Kävelin, liekö tuhansien kertojen jälkeen, yhden tien sinne ja toisen tänne, poiketen välillä sivureiteillä ja pikkupoluilla. Haistelin heinää, vaikka se aivastuttaa minua enemmän kuin varmasti. Sitten tunsin kuinka vesipisara tipahti käsivarrelleni. Minä nostin katseeni yläilmoihin. Edessä oli paljas taivas ja aurinko helotti kuumana. Takanani oli tummat pilvet ja mietin sateen tuloa.

Voi miten olisikin ihanaa jos tulisi ukkosen ilma. Sellainen kaatosade, joka pesisi meidät oikein kunnolla. Mutta ei sitä sadetta tullut, pari irtopisaraa vain. Aurinko jatkoi loimotustaan, pilvet kiersivät toisaalle ja sain kävellä hikisenä ja nihkeänä kotiin saakka. Pesin sitten nahkani aivan itse. Kuurasin korvantaukset ja varpaat.

Pohdin miten pienestä sitä saa itselleen hyvän mielen. Siitä samasta ulkoilureitistä, vuosi toisensa jälkeen. Huomiosta, että kroppa suostuu liikkumaan ja veri kiertää tasaisen varmasti. Tunteesta kuinka vesi puhdistaa, sadevesi tai hanavesi, ihan miten vaan. Miltä koti tuntuu, se turvallinen ja jopa tylsän tavallinen.

Ja kohta palaan taas Donna Tarttin Tiklin pariin. Minä poistun tästä todellisuudesta ja huumaudun kirjan rajusta maailmasta, jossa lapsen turvallisuus murenee, missä valhe, pelko, addiktit ja toive maailmassa selviämisestä kietoo minut harsoonsa. Tässä on teos, jonka sanat aiheuttavat minulle pahaa oloa, mutta joka vetää puoleensa magneetin lailla. Olen ollut niin lumoutuneena kirjaan, että huomaan inhoavani tietoa sen loppumisesta.

Samalla olen erittäin tietoinen siitä, miten onnellinen saan olla, kun kestän tätä maailmaa selvin päin.

Donna Tarttin kiihottamana toivotankin erittäin selkeitä päiviä, kirkkaita ajatuksia, hyviä tuoksuja ja maukkaita makuja sinun tulevaan viikkoosi =)

8 kommenttia:

  1. Kiitos B. Sitä kaikkea samaa sinne ♥ Me ollaan Niin Oikealla tiellä...

    VastaaPoista
  2. Pienestä saa hyvän mielen ja jos osaa sitä arvostaa, se on hieno juttu. Juuri eilen ajattelin elämän pieniä nautintoja, joista mieli ja keho nauttii aina vaan ja suuresti. Hyvä uni ja lepo omassa sängyssä, ruoka ja syöminen ja kylpeminen ja veden kanssa lutraaminen - arjen perusasioita, jotka sekä tuottavat nautintoa että ylläpitävät hyvinvointia. Arjen luksusta, joita arvostaa taas reissusta tultuaan entistä enemmän.....=)

    Ja lukeminenkin vielä, tiedän tunteen kun kirja vie mennessään ja sekin on nautinto. Siispä nauttikaamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi hyvä uni vasta poikaa onkin. Jokainen aamu kun on saanut nukuttua yönsä on kyllä kiitoksen arvoinen.

      En muista enää missä näin jutun kuinka suomalaiset menevät mökeille alkeellisiin olosuhteisiin lomailemaan vaikka "parempaakin" olisi tarjolla. Ehkä veden kanto, puiden pilkkominen, tulen sytyttäminen, ruuan laitto tulella, saunominen ja rannalla päivän vaiheiden seuraaminen on niin puhdistavaa meistä, että sen jälkeen kaupunkiin palaaminen ja kaiken helppouden näkeminen tuntuu todella hyvältä ja hienolta =)

      Poista
  3. Hemmetti sentään mutta sä olet niitä ihmisiä jotka pitäisi kohdata kerran elämässä ihan sen takia että ihminen jolla on tuollainen asenne ja ajattelutapa, pystyy pelkällä olemuksellaan laittamaan toisen ihmisen atomit uuteen järjestykseen ja se jos mikä olisi varsin mielenkiintoinen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minne katosi se vastaukseni. Minä kysyn vaan!!!

      Voi Paimen, luulenpa että kirjoitan paljon paremmin kuin mitä olen livenä ;-)

      Täällä on protonit ja elektronit nyt itsellläkin aivan tillillään. Odottelen innolla salamoita taivaalta, on sen verran sähköinen ilma täällä. Olen kahteen otteeseen jo tänään lopettanut Tiklin lukemisen, kun en haluaisi sen loppuvan. Nyt kuitenkin lähden selvittämään tarinan viimeiset sivut ja sitten pyöriskelen ja kiemurtelen loppupäivän kun en tiedä mitä tekisin...

      Oikein antoisaa tiistaipäivää sinulle =D

      Poista
    2. Birgitta, minusta tuli heti hirveän tyytyväinen kaikkeen, kun aloin uida joka päivä. Ikäänkuin puutarha ei riittäisi. Toisaalta uimisen kera aloitin myös blogiloman, joten silläkin lie yhteyttä asiaan. Ja syön mansikoita joka päivä...Jos päivät ovat mansikkaisia, mitä muuta sitä voi toivoa. Eilen sanoin eräällä piipahtajalle, joka tuli intoa puhkuen asuntomessuilta, että 'ei me enää sinne, sillä asumme unelmakotiamme'. Sitä oikein havahtui, että se on suuri totuus. Tästä kun sitten joskus saisi lähteä ja puutarhakin olisi sitten varmaan jo minua villimpi;)

      Mansikkaisia tyytyväisyyspäiviä sinulle♥

      Poista
    3. Ihana havahtuminen sinulla. Jos koti on hyvä ja unelma, niin miksi ihmeessä sieltä muualle kaipailisi. Älä riko ehjää, joku on joskus sanonut =).

      Näilläkin säillä on hienoa pulahtaa järvi- tai meriveteen. Ehdin jo päästä uimaveden makuun, joten ymmärrän innostuksesi.

      Oikein upeaa lomaa, paljon makeita mansikoita, sekaan vähän jäätelöä, herkkukahvia ja muutakin hyvää...

      Poista