Elokuvissa: Birdman (The Unexpected Virtue of Ignorance)

Kuten yleensä, olin unohtanut sen trailerin jonka aikoinaan Birdmanista olin nähnyt, ja niinpä minä menin elokuvateatteriin täysin tyhjänä odotuksista. Tai ehkä vähän varautuneena, sillä tiesin elokuvan saaneen useita Oscar-palkintoja.

Elokuva ei ollut päässyt kunnolla alkuunkaan, kun olin jo täysin haltioitunut. Pidin musiikista, pidin siitä miten kuvaus oli kuin yhdellä otolla tehty. Elokuvan kuvauspaikka ja tunnelma sai minut kierroksille ja tajusin samantien, että elokuva oli nähtävä pian uudestaan, sillä en millään ehtinyt huomata mitä kaikkea hienoa taustalla tapahtui...

Riggan Thomson sekä taustalla paasaava Birdman

Elokuvan tarinan näyttelijä Riggan Thomson kantaa mukanaan vanhaa elokuvasankari Birdmanin painolastia. Mies kuulee päässään Birdmanin puheen, välillä viekoittelevat sanat ja toisinaan matalan uhoilun. Media ja yleisö näkee näyttelijässä vain sankariolennon, vaikka Riggan haluaisi päästä urallaan eteenpäin.

Kunnianhimossaan Riggan haluaa ohjata ja näytellä pääroolin Broadwaylla Raymond Carverin novellista What We Talk About When We Talk About Love. Ja tästä näytelmään valmistaumisesta, muutamasta päivästä Broadwayn teatterissa, sen käytävillä, nurkkauksissa, lavalla sekä lähitienoilla, elokuva näyttää meille.

Riggan levitoi pukuhuoneessaan, siirtelee tavaroita yliluonnollisen näköisesti, kuuntelee Birdmanin puhetta päässään ja yrittää saada näytelmää valmistumaan ennen ensi-iltaa. Näyttelijöiden kanssa tulee ongelmia eikä Riggan tunnu saavan näytelmää läpi kertaakaan, ei edes ensinäytöksessä taikka kenraaliharjoituksessa. Rahatilannekin on huonossa jamassa ja tyttären päihdeongelmakin painaa mieltä.

Vaikka tarina kuullostaa hiukan tylsältä, elokuva on kaikkea muuta. Tapahtumien kuvaus on niin sujuvaa, että aika kului kuin siivillä (ja siivillähän välillä edettiinkin ;-)). Elokuvan musiikki ja äänimaailma oli niin hienoa, etten muista vähään aikaan olleeni niin innostunut.

"Hulttionäyttelijä" Mike ja Rigganin tytär Sam teatterin katolla

Olisin juhlinut elokuvaa, jos se olisi loppunut yleisön seisomaan nousuun, mutta vielä enemmän juhlin mielessäni, kun näin todellisen loppukohtauksen. Sitä en osannut odottaa ja kuitenkin tämä loppuratkaisu oli juuri se, mitä sisimmissäni toivoin. Kiitokset siis ohjaajalle ja käsikirjoittajille hienosta lopusta =)

Oscar-juhlia katsoessani olin vähän epäileväinen menikö palkinnot oikealle elokuvalle, mutta nähtyäni Birdmanin en epäröi enempää.

Koska haluaisin sinunkin kokevan elokuvan yhtä tyhjältä pöydältä kuin minäkin, niin en kerro juonipaljastuksia laisinkaan. Kerron vaan, että elokuva oli osin syvällinen, hauska, hervoton, erikoinen ja jollain tapaa (minulle) täydellinen.

Tässä pienoinen tunnelmapala elokuvan mahtavasta musiikista. Jazz-rumpali Antonio Sánchez:

Ohjaaja: Alejandro González Inárritu

Kuvaus: Emmanuel Lubezkin 

Pääosissa:

Riggan Thomson - Michael Keaton

Mike - Edward Norton

Sam - Emma Stone

Lesley - Naomi Watts