Puolen päivän soundtrack

Aamulla ennen kuin kelloradio alkaa soida kaikuu taivaalla kerrostalomme yllä Stairway To Heaven. Minä makaan pimeässä, muistelen sitä lattiaa, jolla nuorena makasin juhlissa -oli yhtä pimeää ja kaikki kuuntelivat biisiä mykistyneen haltioituneina. Kesken kappaleen minä lasken varpaat lämpimälle lattialle, nousen sävelten mukana ylös seisomaan, venyttelen itseni maailman ääreen ja 6:42 minuutin jälkeen kykenen aamupissalle.

Kylpyhuoneesta palattuani näytän pesun, puuteroinnin ja ripsivärin laiton jälkeen niin mehukkaalta, että mieheltä menee jalat alta ja hän kaappaa minut syliinsä (biisin vaihto Whole Lotta Loveen) ja vie aamiaispöytään syömään...

Päiväni sujuu yläilmoissa toistona soivan Knock on Woodn siivittämänä. Tällä discosykkeellä työtahti pysyy hyvänä eikä ajatuskatkoja ehdi tapahtua. Lopulta joku vaimentaa kappaleen, minä tajuan katsoa kelloon ja huomaan, että on aika siirtyä toisiin maisemiin...

Hiljaisuudessa minä astun kotiin, tähän taloon. En heitä elokuvamaisesti kenkiä jaloistani eteisessä taikka viskaa takkiani kädestäni nojatuolille. Vaan siististi minä asetan ulkovaatteet paikalleen, vaihdan työasun pehmeämpään versioon. Sitten siirryn levysoittimen ääreen ja lähitienoo kuulee kuinka vahva nainen laulaa: Some say.

Ja niin minä palaan aamun tilaan, makaan  karvalankamatolla pitkänä kuin lapamato, kuuntelen kehoani ja tutkiskelen asioitani: iloja ja suruja (biisin vaihto: One). Sitten nostalgiahetki on vietetty ja on aika palata nykyhetkeen, tähän maailmaan.

Kun nousen ylös, mietin taas sitä samaa: mitä ihmettä laittaisin ruuaksi miehille -elämän isoimpia kysymyksiä ;-)

Ja lopulta kun olen löytänyt talosta sopivan lihapalan jota käsitellä, alkaa vahva syke nostaa päätään teemalla Treat Her Right. Minä otan sanat kirjaimellisesti sekä itselleni, että lihakimpaleelle. Lihalle otan vielä avuksi kiinalaisen viismausteen ja loihdin mitä mehevimmän iltaruuan. Sitä taivastellessani saapuu perhe kotiin
ja huomaan, ettei ilmassa kuulu enää ääniä...

Josko olenkin vain kuvitellut nämä kaikki äänet päässäni, tämän elokuvamaisen päivän, kummallisine vivahteineen...
Kannattaako kysyä mieheltä asiasta? Enpä taida... Jään jännityksellä odottamaan jos/kun illalla sävelet palaavat väreilevinä ilmaan...

Että näin sitten tällä kertaa.
Tästäkin huolimatta oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)