Kotona taas

Oli aika jolloin laskin päiviä joita säästää. Sitten nuo kauan kaivatut lomapäivät olivat käsissäni ja matkasin toisaalle.

Ja niin minä tänä kesänä olen kulkenut metsässä, poluilla, hiekkatiellä, asfaltilla, kivikossa, vuoren rinnettä ylös ja myöskin alas. Ylitin jokia astellen kivien päälle, joko ripoteltuina riviin juoksevan virran lomaan taikka vuosisatoja vanhojen kivisiltojen kantamana.

Minä näin jokainen päivä uuden maiseman, uudet tuulet ja viljan liikkeen tai erivärisen kivimaan. Koin hennot unikot suurena peltomattona ja viiniviljelmän myrkytysnesteet poskillani (no sen olisin voinut jättää kokematta).

Kilometrien jälkeen olin perillä jossain ja sitten aloitin paluumatkan kotiin. Otin kiskot alleni ja junien vilistävät maisemat silmieni eteen. Ja täytyy sanoa, että pikkuhiljaa kotiin tulo oli hyvä asia. Joskus matkan tapahtumat tai syvyys aukeavat hiljakseen, ei välttämättä silloin kun on reissussa, vaan vasta sen jälkeen.

Ja nyt minä olen takaisin kotonani. Monen viikon jälkeen. Minä katselen kotiani ja pihaa ympärilläni. Enkä oikein tiedä mitä tekisin täällä. Minä vain seuraan ja ihmettelen... Minua ei kiinnosta uutiset tai televisio, mitä nyt se yksi sarja jota seuraan nuorenmiehen kanssa =). Minua ei välttämättä innosta nämä tavarat mitä täällä on...

Sen sijaan minä olen täyttänyt parvekkeeni kukkasilla. Kävin myös keräämässä mansikoita enemmän kuin sisään mahtui. Minä katselen hellyydellä näitä ihmisiä kotonani ja lähelläni. Menen mieluummin ulos kävelemään ja nuuhkimaan luontoa -jätän pujon väliin ;-).

Jotain on siis tapahtunut, ehkä se on väliaikaista tai sitten se voi olla pysyvämpää. Ja onko sillä oikeastaan väliäkään.

Sen sijaan sillä on väliä, että toivotan sinulle oikein hyvää viikonloppua! Muista tehdä ja ajatella sitä mikä tuntuu hyvälle!