sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Hengähdyspaikka

Minä vihdoin näen unia öisin
Ja päivisin kirkkaita kuvia

Uppoan usein kirjaimien väliin
kuuntelen sanoja tai jätän ne ilmaan leijumaan
Yhtä kevyesti avaudun katsomaan aavalla valkoista purjetta ja meren hiljaista liikettä

Kun puraisen kirsikan murskaksi
väritän sillä huuleni ja sieluni
Ja kun astun korkealle kivelle horjuen
kättäsi tiukasti puristan
yhdessä elämän kanssa

Niin kuin meri kutittaa kiven vatsapuolta
minun rauhallisen kuoreni alla kuplii
varsinkin kun huvitan itseäni katsomalla meitä

Olen elossa taas.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, täällä riittää aurinkoa sydämen kyllyydeltä, jopa niin, että siltä täytyy välillä suojautua. Loma on tehnyt tosi hyvää. Toivottavasti siellä sää on taas lämpimämpi 😊

      Poista
  2. Kaunista! Elämää odottelen minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli. Lempeitä ja hyviä päiviä sinulle 😊

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin Blogistaniaan, ystävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana, reilut kaksi viikkoa hurahti tuosta vaan ja olen täytetty auringonpaisteella ja levolla =D

      Poista