torstai 16. elokuuta 2018

Viivoja hiekassa

Herääminen
Olen venytellyt huomeneen. Olen istahtanut kahdeksantoista portaan kuudennelletoista rappuselle. Se tuntuu täällä parhaimmalta paikalta nauttia aamiaista, olla korkealla ja kuitenkin suojassa.

Olen tuntenut miehen kyljen vierelläni. Jutellut hiljaa hänen kanssaan katsellen järvelle. Seuraten milloin tyyni vedenpinta alkaa väreillä. Miten tuulen suunta kääntyy idästä länteen ja kohta taas takaisin.

Eikä kellolla ole väliä. Se on sitä mitä se on. Ja minä olen juuri tässä juuri nyt.

Minä niin rakastan tällaisia aamuja.



Keskellä
Olen seurannut itseäni. Näen miten tappelen kuin raivohärkä kipua vastaan, mutta samalla jään kiinni siihen ja mielipahaan. Revin piraijan lailla rikki sen rakkauden jota minun juuri nyt pitäisi tuntea itseäni kohtaan. Ja täällä, täällä kaukana jossain, ymmärrän etten ole kartalla. Minun on löydettävä uusi reitti, uudet keinot olla, kun en kerran voi olla kuten ennen.

Välillä heitän filtin nurmelle. Katson Voi hyvin -lehdestä ihanan Kylli Kukkin joogaliikkeitä. Minä venyn ja muutun ja keinuttelen itseni pitkästä aikaa hyväntuuliseksi. Samalla katselen viuhuvaa taivasta, sen pilviä ja ylitse lentäviä sudenkorentoja.

Lopulta jään makaamaan paikoilleni ja seuraan perhosia, jotka vielä lentävät kukasta toiseen. Tässä lojuessani tiedän, että asiat ympärilläni ovat olleet yhtä kauniita, olenpa ajatellut mielessäni mitä tahansa, tai ollut millainen tahansa.

Kun ilta saa
Mökki on tyhjä ja minä olen yksin rannalla. Istun kuin pienenä tyttönä jalat harallaan ja pyyhin pehmeää hiekkaa kädelläni.

Sitten huomaan leikkiväni: käsi tekee viivaa ja pyyhkii kaiken pois. Syntyy uusia kuvioita, jotka katoavat muutamalla käden liikkeellä. Viivoja tulee ja samantien ne jo menevät matkoihinsa.

Jokaisen kuvan aikana yritän löytää uuden ajatuksen. Mitä voin tehdä? Mikä olisi toisenlainen ratkaisu? Ja pikkuhiljaa liikkeeni on rennompaa ja kevyempää.

Alkaa olla myöhä kun nostan katseeni järvelle. Siellä tuuli tekee samaa, se luo vedessä aaltoja jotka nousevat ja laskevat. Kuten myös kurjet, jotka taas kerran huutelevat vastarannalla. Ne tulevat, lentävät ylitseni ja katoavat takanani olevaan viljapeltoon.

Asiat muuttuvat joka hetki. Ehkä yritän taas mennä myötävirtaan, se voisi olla helpompaa ;-)

12 kommenttia:

  1. Upea tuo piirros hiekassa!

    Mullakin on Kyllin liikkeet irrotettuna omassa ihanassa prinsessahuoneessani. Olen jopa kerran ainakin tehnytkin ne.

    Tunsin Kyllin entisessä elämässäni ja hän on juuri niin valovoimainen ja positiivinen miltä vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylli vaikuttaa aivan upealta naiselta. Mä olen aamujoogaillut nyt parisen vuotta. Nämä Kyllin asamat on niin mukavat, että alan tehdä niitäkin :)

      Prinsessahuone kuulostaa ihanalta ❤️

      Poista
  2. "Uudet keinot miten olla, kun en voi olla kuten ennen"
    Yhtäaikaa niin ihana ja kamala lause. (Jos ajattelen samoin kuin sinä. )
    Hali! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ajatuksin ja silti aina kohti parempaa ❤️

      Poista
  3. Kirjoituksesi on samalla tyynen rauhallinen ja ihana, mutta myös hieman surullinen. Vaikeaa kuvitella, millaista on elää jatkuvan kivun kanssa. Hyvin sitä kuvaat -ja psyykkaat itseäsi eteenpäin. Positiivinen elämänasenteesi puskee läpi, vaikka läpi harmaan kiven (tai hiekan). Ihana hiekkapiirros! Parasta syyskesää sinulle, ihana Birgitta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kokonainen ❤️. Taidan olla sitkeää tekoa, vaikka itsestä ei siltä tunnu. Ja ehkä olen onnekas kun kipua ei ole koko aika ja se muuttaa paikkaakin, heh heh. Tässä auttaa kyllä huumorikin, jos sille vaan antaa mahdollisuuden ;-). Onneksi välillä pääsee lepäämään ja nollaamaan omia asioitaan Suomen upeissa maisemissa. En ole ennen ollut noin hienossa mökissä, jossa on oma hiekkaranta.

      Oikein hyvää syyskesää sinullekin :)

      Poista
  4. Ihana postaus Birgitta. Ja hieno hiekkapiirros:)

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti ja mahtava kuva! Ollaan vuorovesi, vaihdutaan alati. Vuoksi ja luode. Paetaan ja palataan.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena: Ollaan vuorovesi. Kun muistaisikin aina sen, että asiat ja tilanteet tulee ja seuraavaksi ne menee. Aivan kuten aallot tulevat rantaan ja kohta taas vetäytyvät pois.

      Olet ihana ❤️

      Poista