maanantai 4. helmikuuta 2019

Tavallaan yksin, muttei kuitenkaan

Aamulla kohtasin miehen kylpyhuoneessa.
Se kurkisti suihkusta pyyhettä ottaessaan ja näytti vesipisaroituneena hauskalta.

Junassa oli viisi hiljaista ihmistä. Istuin heidän keskellään perille asti. Meistä kukaan ei tuijottanut kännykkäänsä, mutta emme kyllä tuijotelleet toisiammekaan ;-)

Kaupungin jäisillä kaduilla kuljin muiden hissuttelijoiden tahtiin. Silmiin katsomisen sijaan etsimme todennäköisesti kitkaa luovia hiekkakiviä maassa.

Töissä kohtasin työkaverin käytävällä ja iloitsin hyvästä hengestä, joka porukassamme hehkuu.

Palaverissa tapasin tuntemattoman konsultin. Kaveri oli pyydetty äkkiseltään tuuraamaan sairastunutta. Miestä taisi jännittää hiukan, mutta hyvin se esitys meni.

Töiden jälkeen valitsin Jari Sarasvuon seurakseni, kuulokkeiden kautta kuitenkin. Mies sai minut naurahtamaan ääneen kotimatkalla, katseeni osui vastapäätä istuvaan kaveriin. Sitäkin alkoi naurattaa.

Pian kotiuduttuani avasin ulko-oven äidilleni, jonka kassissa meille tuli aivan liian paljon pullaa ja tuoretta leipää. Ihana äiti.

Vielä illalla kohtasin Esa Saarisen juutuubin kautta. Jään odottamaan sitä hetkeä, että tapaan hänet yliopiston luentosalin ovella livenä ja saan kuunnella hänen tarinointiaan hienovaraisen jännittävistä asioista :)

Erikoisen hiljainen päivä puhumisen suhteen. Mutta yllättävän monimuotoinen kuitenkin...

8 kommenttia:

  1. A. näyttää melkein aina siltä, että alkaa naurattaa:) Varmaan joku jännä ilme, olemus tai pilke silmissä.

    Kuule, kun eilen pääsimme ihan lenkille lumitöistä huolimatta, kumpikin aloimme ääneen pohtia, että mike ihme vaikeusaste on katsoa kohti ja tervehtiä tuntemattomiakin. Muistan ensimmäisiltä alppiressuiltamme juuri tervehtivät vastaantulijat. Me edelleen tällä saarella vain tervehditään, jos joku uskaltaa katsoa kohti.Saarellamme asuvat saksalaiset tervehtivät jo ennen meitä.

    Outo päivä, sillä aamuyö ei mennyt hyvin, vaan alkoi toalet-ravi...Nyt pysyy jo ruoka sisällä.

    Päivät ovat miten niitä katsoo, eikö vain♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmiin katsominen on toisille vaikeampaa kuin toisille, se liittyy varmaankin erilaisiin ihmistyyppeihin. Tervehtimisen suhteen olen samoilla linjoilla, se on hyvä tapa ja sen oppii pienellä rohkealla harjoittelulla :)

      Toivottavasti olo on jo helpottunut ja olet taas hyvässä vedossa ♥

      Poista
  2. Hieno postaus yksinkertaisuudessaan!

    VastaaPoista
  3. Ihana äiti, pulla-äiti <3

    Silmiin katsomista tuolla ulkona kannattaa nyt karttaa. Parempi tuijottaa maahan ja etsiä sitä pitävää kohtaa, johon seuraavaksi askeltaa.

    Hiljaiset päivät ovat kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ♥

      Tänä aamuna toivoisin niin, että tulisi superhiljainen ja levollinen päivä. Katsotaan kuinka käy.

      Poista
  4. Kurkisteleva vesihelmeilijä kuulostaa mukavalta.
    Jippii hyvälle hengelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Hyvä henki on tärkeää töissä ja sen ulkopuolellakin ♥

      Poista