sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kiviä kengässä

Asiat on joskus monimutkaisia - päässä.

Olen ollut ristiriitainen.

Kuten tiedät, suloinen kevät kurkkii, aurinko näyttäytyy, kimmeltää niin, että aurinkolasit pitää ottaa suojaksi. Minä katselen kotiin tullessani maasta nousseita lumikelloja ja krookuksia ja hymisen pehmeästi. Sisällä taas katson kuinka talon vasemmalla puolen ikkunat huutavat pesijää ja oikealla ne on peitetty vanerilla, jotta remonttimiehet saavat julkisivupuolella tehtyä työnsä kunnolla.
tältä tuntuu (ehkä siipastakin)

Jotenkin tuntuu juuri tuolta. Että toisaalta kaikki on aivan mahtavasti, on valoa ja uuden syntyä ja toisaalta taas pimeää ja väsynyttä.

Oikeastihan mulla pitäisi olla vain Jippii-kohta-alkaa-loma-fiilis. Mutta kroppa haluaa kai hautautua kuoppaan eikä lähteä matkaan, koska edelleen hermot kiskovat ja lihakset kiristyvät nahkani sisällä niin, että makkarat keskivartalossani ovat ainoa kimmoisa kohta mikä liikkuu.

(niin, peilin ohitse ei tee enää mieli kulkea ja jep, se juokseminen oli pakko lopettaa ennen kuin se ehti oikein alkaakaan mmrrrrrrr)

Ja mikä hulluinta, siitäkin huolimatta, että teen parhaimpani saadakseni itseni kuntoon, minä syytän itseäni. Moitin kehoani, vanhoja valintojani, viimehetken valintojani ja sitä, että moitin itseäni.

ja tää olis paljon kivempaa ;-)
Että kyllä on kuulkaa rasittavaa olla tällainen nainen.

Pitänee jatkaa syvään hengittelyä ja pään tyhjentämistä. Ehkä vaan katson sitkeästi eteenpäin ja koetan luottaa ajatukseen

että ihmeitä tapahtuu!

Osuisipa nyt kohdalle ;-)




12 kommenttia:

  1. Jotenkin tutun kuuloista tuo ristiriita, etenkin loman odottelun ja matkaan lähtemisen suhteen. Jipii, loma alkaa ja matka odottaa, mutta kun on niin väsynyt, eikä jaksaisi.
    Lomien pitäisi alkaa viikon lepojaksolla ihan vaan kotona, sitten vasta matkalle. Ja matkan jälkeen jälleen viikko lepoa kotona ennen töihin paluuta.

    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni sanoo samaa, että loman ensimmäinen viikko menee töistä toipumiseen ja ehkä töihinpaluukin vie viimeisen lomaviikon päiviä. Minun on kyllä helppo jäädä lomalle, sillä jos olen terve, loma antaa minulle lisäenergiaa. Nyt vaan mieli tempoilee sen suhteen, että odotan lomaltani paljon ja tiedän, etten ole siihen valmis fyysisesti.

      Tänään pohdin ääneen, että odotan ilmeisesti koko tältä vuodelta niin paljon, että paineet nostavat punan poskille ;-)

      Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle Susu <3

      Poista
  2. Ristiriitaisin tuntein otetaan kevät vastaan melkein aina täälläkin. Ja juuri tuo matkalle lähteminen. Melkein aina kun pakkaa tavaroita niin mielessä käy ajatus, että voi kun saiskin vaan jäädä kotiin.
    Hyvää kevättä kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joskus tosiaan lähteminen jonnekin aiheuttaa takapakkitunteen, minulle tuo käy lähinnä silloin, kun pitäisi lähteä sosiaaliseen tilaisuuteen. Itse kokemushan on jälkeenpäin ajateltuna ollut lähes aina hieno kokemus :)

      Oikein mukavaa sunnuntaita sinullekin <3

      Poista
  3. Toivottavasti loma on ihana ja antoisa, olisit sen nyt ansainnut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana, kunhan loman aika tulee, niin olen varmasti valmis ottamaan sen vastaan :)

      Suloista sunnuntaita sinulle <3

      Poista
  4. Sitä on monenlaista lomalle lähtijää. Ystäväni mieli oli maassa eikä halunnut reissuun. Hänen miehensä mielestä kaikki ok. Tämä on jo toinen kerta, enkä ole pystynyt soittamaan ja ksymään miten meni.

    Minäkään en halua nyt mihinkään, ettei Lumimies sitten pety, kun en ole se ilakoiva, yllättävä energiapesä, mikä normisti. Meidän pisimmmät kesäreissut ovat Hesaan, länsirannikolle ja siellä tietysti myös Reposaareen, Sen lisäksi mennen tullen Ikeaa.

    Kaikkea mukavaa huhtikuuhusi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, itseään kannattaa kuunnella myös lomalle lähtiessä. Ehkäpä ehdimme nähdä kesän aikana.

      Oikein ihanaa huhtikuuta teillekin <3

      Poista
  5. Kyllä vaan välillä lomat ja matkat tulee niin tarpeeseen, siinä sitten samalla saattaa huomata että onkin hyvä olla. Kyllä naiseus tosiaan on ajoittain yhtä tuskaa, mutta itselleen pitää olla armollinen ja kun kerta tekee parhaansa niin muuta ei voi..ja jos joskus lipsuu niin hetkenpäästä voikin olla jo pitoa niissä valinnoissa. Eteenpäin katsominen kuulosti hyvältä! Lämmin halaus❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin olen itselleni yrittänyt toitottaa, että jos teen parhaani, niin sen pitää riittää. Itselleen on liian kriittinen.

      Mennään eteenpäin. Halaus <3

      Poista