lauantai 25. heinäkuuta 2020

Ei mene ihan putkeen

Ärsytyskynnyksen ylitys.
Otan uuden bloggerin käyttöön ihan hyvillä fiiliksillä, sillä uuteen pitää tottua eikö niin. Kaikkihan muuttuu aina. Huomaan ensin pari tylsää muutosta ja sanon mielessäni: No niin! Sitten älyän ettei valokuvia voikaan asettaa enää tekstien viereen. Minun viisarini värähtää, ei, se ponkaisee taivaalle. Kirjoitan palautetta kun kerran sitä pyytävät. Manaan miehelle muutosta ja kiemurtelen äkämystyneenä. Laitan vanhan bloggerversion päälle ja toivon, että joku jossain ottaa huomioon rakentavan kommenttini ilman loppukaneettia: Ärsyttäviä muutoksia. ;-)

"Hyvä ruoka, parempi mieli", kuuluu vasemman kyljen vierestä. Käännän särkevää päätäni ääntä kohti. Se katselee siinä minua ja kysyy, että laitanko ruokaa? Vastaan myöntävästi ja palaan tähän kirjoittamaan. Niin, että piti siis kirjoittaa blogi. Aloitetaanko alusta?

Olen katsonut kolmena perättäisenä aamuna itseäni peilistä. Aina vähän hirvitellen. Huuleni ovat kuin botox -pistosten jäljiltä, sellaiset turpeat ja verevän näköiset. Mikä lie allerginen kohtaus on iskenyt, mutta sen tiedän, ettei meikäläiselle sovi turpeat pusuhuulet. Hetken olen harkinnut maalaavani nämä turbot punalla, pientä kiiltoa vielä pintaan ja avot, siinäpä olisi pelkokerrointa kerrakseen. En ole kuitenkaan nyt raaskinut pelotella siippaa.

Sen sijaan eilen lähdin iltapäivällä tuulettamaan päätäni. Mies jatkoi ahkerana töiden tekoa ja tuskin huomasi kuinka kauan olin poissa. 

Minä kuuluin niihin holtittomiin tyyppeihin, jotka eivät lähtiessään kertoneet mihin metsään olivat menossa, eivätkä aikaa jolloin aikovat tulla takaisin kotiin. Minä vain sanoin "hei" ja laitoin oven kiinni lähtiessäni. Olin kyllä ladannut kännykkään virtaa, mutta kuuntelin kävellessäni ja metsään puikahtaessani podcastia, eli en säästänyt akkua eksymisen varalle. En välittänyt aamupäivän sateista, vaan siellä minä pompin mättähältä mättähälle, kyykin ja keräsin pieniä pyöreitä mustikoita. Sen verran pyörryksiin sain itseni, että pystyyn noustuani kuuntelin mistä suunnasta kantautuu ison tien äänet. Lähdin toiseen suuntaan ja löysin takaisin hiekkatielle. Vähän ajan päästä näin polkupyörän pöpelikössä. Täällä on toinenkin, ajattelin ja kohta bongasin pyllistelevän naisen ämpärin kanssa. Että kyllä kuulkaa on marjaa ihan missä vaan ja ihan vapaasti kerättävänä. Menkää marjastamaan, mutta muistakaa järki lakkasoiden ja isompien metsien kanssa. 

Minun metsäretkeni (ja metsä) oli niin pieni, että jatkoin vielä kävelylenkkiä mustikkarasia repussa heiluen. Siellä minä kävelin rahisevalla ja mutkittelevalla hiekkatiellä onnellisena naisena, kunnes vastaan tuli nuori mies joka katsoi minua jotenkin pitkään. Katsahdin käsiini, jotka olivat siniset, muistin syöneeni metsämarjoja ja mietin, että minkänäköinen mahdan olla. Huulet ovat kuivat ja turpeat ja jos ne ovat lähelläkään käteni väriä, niin mahdanpa olla jännittävän näköinen tapaus. 

Kun en voinut muutakaan, niin jatkoin kävelyä oikein pidempää reittiä kotiin ;-)

Mustikkainen olotila jatkui vielä tänä aamuna, kun tein jälkiruuaksi makoisan mustikkaherkun itselleni. 

Kyllä meillä on ihana maa!

10 kommenttia:

  1. En minäkään pidä uudesta bloggerista, ja palasin vanhaan. Ooh mustikoita, tekisi niin mieli olla nyt Suomessa ja mennä mustikkametsään. Kaunista viikonloppua Birgitta.

    VastaaPoista
  2. Kännykkäkäytössähän uudistettu blogger toimii tulevaisuudessa varmaan hyvin, mutten minä koskaan päivityksiä millään mobiililaitteella tee.

    Nyt täällä olisi kaikille poimittavaa, mutta onhan tuo matka aika pitkä. Onneksi sinulla on reilusti muita herkkuja siellä. Oikein upeaa viikonloppua sinnekin Jael <3

    VastaaPoista
  3. Ei saisi nauraa, mutta ihan vähäsen hihitytti tuo sun huuli(puna(sini)kuvaus ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt oli kyllä nauramisen aihettakin :D
      Nyt ulkonäkö meinaa vetää vertoja sille kerralle, kun olin vahingossa alicecooperina ulkona, mutta ehkä tämän ikäisenä voi jo vähän antaa mennä rennommin. Mitäs sitä enää olemaan hehkeä, kunhan ei kovin pelottele pieniä lapsia tai vanhuksia, hehee.

      Poista
  4. Voiko siihen vanhaan bloggeriin ihan oikeasi palata pysyvästi? Ettei yhtenä päivänä ole kumminkin pakko ottaa uutta versiota käyttöön? Minäkin inhoan uutta bloggeria, enkä ole toistaiseksi vielä löytänyt siitä mitään hyvää. Mikä siinä onkin, että kaikki uudistukset ovat lähes poikkeuksetta myös aina huononnuksia? Vai onkohan vika minussa?

    Mustikkamettään miekin haikailen, mutta taitavat thaipoimijat ehtiä mättäille ensin.

    Ihana mustikkaherkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän ne kohta pistää meidät kaikki uuteen versioon, mutta sitä ennen kannattaa laittaa palautetta, jos jokin ei toimi. En ole kokeillut voiko html-koodia enää käyttää, toivottavasti voi. Sitä kautta säkin voisit saada videon kokoa muutettua sopivammaksi.

      Kyllä sä vielä ehdit mustikkamettään. Meillä on tarkoitus ensiviikolla innostua ihan ämpäröitymään, olen varma, että satoa riittää kaikille halukkaille :)

      Poista
  5. Mäkin oon harkinnut paluuta vanhaan, koska tökkii, mutta olettanut, että joskus uuteen on kai pakko vaan sopeutua ja siksi vielä sinnitellyt.
    Hihii, ihana huulisinipunabirgitta. Kuvittelin tilannetta mielessäni ja alkoi kyllä leveästi hymyilyttää :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kohta mäkin sinnittelen ja toivottavasti totun nopeasti. Toivottavasti ottavat huomioon palautteet, jotta edes jotain vanhaa ja hyvää saadaan takaisin käytettäväksi.
      Hehee, nyt olen ahavoitunut, en ihan angelinajolie, mutta ei paljoa puutu. Olen aina katsonut peiliin mustikan syönnin jälkeen. Ei pidä pelotella viattomia kaupunkilaisia ;-)

      Poista
  6. Mä sain botox-huulet, kun yhtäkkiä allergisoiduin huulirasvalle. Meni jokunen päivä ennen kuin tajusin itse ylläpitäväni tilannetta käyttämällä minulle väärää putkiloa. Ah näitä muistoja Berliinin joulutoreilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi huomasit mistä oli kyse, niin vaiva ei jatkunut pidempään. Berliinin joulutoria voi enää vain tuoksutella tai katsella kauempaa muistikuvina :)

      Poista