lauantai 25. syyskuuta 2021

Syyskuu sujuu ... mainiosti

Voisin kertoa kaikkea tylsää mitä syksyn alku toi tullessaan. Mutta, yllätys yllätys, enpäs kerro. En mangu kivuista, töistä, merkityksettömyydestä... Jaa-a, menitkö lankaan? En uskonutkaan. 

Rajaton lainaamisen mahdollisuus

Olen saanut taklattua kirjaston lainat niin, että kaikki tulee luettua ajallaan. Se on jännä miten ihmisen vapaa-ajan harrastukselle pitää laatia lukujärjestys ja opetella olemaan erityisen tarkkana vaikkapa lainausten noutamisessa. Tällä viikolla leffavarauksia tuli sellainen määrä, että olin suunnattoman iloinen, kun unohdin järjestelmäni vain kerran ja sain yhden sanktion noutamattomasta varauksestani. Uups!

Herkät aamun hetket

Mitä kauniimmaksi syyskuu on edennyt, sitä pidempään olen nukkunut aamuisin. Olen nauttinut pehmeästä sängystä aina siihen asti, kunnes terävä aivastelu ja vähemmän terävä tuhina on nostanut minut ylös pöhisemään. On jännittävää laskea montako aivastusta ihminen kykenee tekemään peräkkäin. Olen myös riemulla ottanut vastaan kaupasta tuodut nenäliinapaketit. Varsinkin ne silkkisen pehmeät...

Lihaksista ihanimmat - pakarat ja reidet

Huokaisen aina helpotuksesta, kun löydän itselleni ihmisen, joka voi auttaa minua. Ah, kuinka onnellinen olen ollutkaan maatessani fysioterapeutin pedillä tunnustelemassa miten herkästi kyyneleet nousevat silmiini, kun mies notkeilla sormillaan käsittelee lihaskalvojani. Sanoin sille, että "on se jännä miten tekee mieli potkaista sinua". Kaveri naurahti rennosti. Se tiesi, etten potkaise kuitenkaan. Mies on niin varma, että tulen kuntoon ja pystyn siihen mistä olen kauan haaveillut. Mä olen päättänyt luottaa samaan asiaan, vaikka salaa haaveilenkin jalan terävästä liikkeestä ;-)

Sain isoveljen takaisin

Toivoin pienenä tyttönä usein isoveljeä. Sillälailla salaa. Ja höpsö kun olen, niin tähänkin loveen lankesin. Melkein lupasin itselleni viime vuonna, etten enää katsoisi reality-ohjelmia, jossa "auktoriteetti" pistää ihmistä yhteen asuntoon ja tekee kokeita, vetäen kaikkia mahdollisia naruja saadakseen reaktioita ilosta itkuun. Kuitenkin, ihan vaan varmuuden vuoksi, minä tallensin tänä vuonna BB:n ensimmäisen jakson. Jos vaikka sattuisi olemaan aikaa katsoa millaiset tyypit taloon on valittu. Ja kyllä siinä niin kävi, että sain sen isoveljen, oikea tai ei, mutta veikan kanssa on mennyt nyt kolme viikkoa. Aivan hullua, mutta samalla mielenkiintoista. Minulla on aina ollut ongelma auktoriteettien suhteen, molempiin suuntiin tottelevuudessa ja tottelemattomuudessa. Jään seuraamaan miten selviän loppusyksystä.

Ystäviä ja halauksia

Nyt se alkaa, ystävien vapaampi näkeminen. Minä olen vihdoin alkanut uskoa helpompaan syksyyn ja ystävien näkemiseen. Itku pitkästä ilosta, sanoo vanha kansa, ja kait sen vuoksi sain tapaamista edeltävillä metreillä aivastusniistotaudin. No niin, eihän tässä mikään kiire ole. Johan olen harjoitellut puolitoista vuotta eristystä, työkavereista, naapureista, ystävistä ja sukulaisista. Vielähän tässä malttaa siirtää asioita muutamalla viikolla eteenpäin ;-)

No, eilen alkoi tapahtua. Otimme yhden ystäväpariskunnan mukaamme ja soitimme toisen pariskunnan ovikelloa. Menimme taloon sisään ja kohotimme kuohuvat yhteiselolle ja riemulle. Matkasimme ravintola Skördiin, jossa oli aivan taivaallisen, sanoinko jo, että siellä oli t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-e-n hyvää ruokaa. Palasimme yhdessä kotiin, kuuntelimme maailman parhaimpia biisejä ja suunnittelimme tulevia hetkiä. Tänään on varattiin yhteiset keikkaliput ja ei hitsit: Kyllä nyt tuntuu, että kaikki murheet ja purnat on pientä sen rinnalla, että kosketusetäisyydellä on ystäviä. 

Musta alkaa tuntua, että tästä tulee vielä hyvä syksy :D

12 kommenttia:

  1. Hienosti tuntuu syksy sinulla alkaneen. Fysioterapia auttaa ja ystäviä pääset jo tapaamaan. Aivasteltu on täälläkin, mutta muita flunssan oireita ei onneksi ole tullut. Mulla on myös aika fysioterapiaan viikon päästä.
    Yhtä mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän fyssarin on kyllä aarre, jota kannattaa vaalia. Vaikka käsittelyt käy kidutuksesta, niin muutaman päivän jälkeen huomaa vaikutuksen. Toivottavasti aivastelu jää ainoaksi oireeksi sulla ja voit nauttia täysillä syyskuun lopusta :D

      Poista
  2. Fysioterapia ja hieronta, nautinnollista kaikessa kivussaan!

    Kohti vapaampaa elämää, skool ja kulaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden käsittelyissä tuntee olevansa pienesti masokistinen. Löysin kyllä kerran aivan mahdottoman upean hierojan, sellaisen, jonka käsissä tuntui kasvavan pidemmäksi ja kauniimmaksi ilman yhtään ikävää tuntemusta. Hän sitten päätti palata aiempaan työhönsä, joten nyt on vain muistot jäljellä.

      Susu, tälle voi kyllä skoolata useampaankin kertaan :D

      Poista
  3. Kyllä tästä tulee hyvä syksy ♥
    talvesta olen enemmän huolissani, mutta nautitaan siitä, että uskaltaa vähän vapaammin elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole päässyt ajatuksissani vielä syksyä pidemmälle. Toivon todella, että asiat alkaa muuttua sosiaalisempaan suuntaan. Olen jo erakoitunut aivan tarpeeksi. Jos tämä eristys jatkuisi, niin katoaisin varmaan jo peilistäkin ;-)

      Odotetaan Marjaana tästä parasta syksyä ♥

      Poista
  4. Birgitta, syyskuu on rakkauteni! Silloin kannattaa tehdä hankinnatkin. Olen ostanut vaaville vaikka mitä ja itselle silmälasit ja R:n pakotin vaateostoksille etc. Huomenna paketoin äidin synttärilahjan ja kohta me ajetaan länsirannikkoa kohti...

    Minulla on ollut AINA järkyttävä isoveljen kaipuu. Parhaalla lapsuuden ystävälläni oli niitäkin kaksi, miten epistä. Ja miten komeita eli roikuin heillä paljon. Vasta hevostalliystävä sai minut valitsemaan hevoset ja ratsastamisen.

    Kun soitto tulee, lähdemme 299 km:n päähän eli Lohjalle. Heillä on perhehuone. Meillä koiruudet. Mutta me yllätämme heidät eli odottamassa on amerikkalainen 'tervetuloa kotiin te kolme!' Ilmapalloja, Merin lempikukkia ja hänen suosikkikuohariaan Villeroy&Bochin laseista. Emme juurru, sillä nuorten on saatava jäädä kahdestaan. Meidät on kutsuttu Baben ensimmäiseen jouluun vaaleanpunaiseen satavuotiaaseen taloon ja koko vauvan perhe eli läheisimmät paikalla. Minulla on yllätys yli kymmenelle, joista yhtä en ole edes tavannut.

    En ole ollut kiitollinen vuoden 2016 tapahtuminen jälkeen ja sen jälkeen korona pilasi tilaisuutemme asua Itävallassa. Nyt osaan jo iloita, että on säpinää. Sitä kohtuudella ja sitten kohti uusia meidän unelmiamme.

    Raikasta syksyn jatkoa teille♥♥ Kaipaan joskus erään A:n silmien pilkettä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinut aina syksyihmisenä ja siitä miten marraskuukin on herkkä ja hieno aika vuodessa. Olen alkanut edetä oppiesi mukaan :D

      Teillä onkin ännittävät ajat käsillä. On hienoa, että pääsette avuksi paikalle ja onneksi 300 km ajaa aika nopeasti, kun soitto tulee. Arvaan, että syksystä ja joulusta tulee suloinen ♥

      Toivottavasti vuosi 2016 jää nyt taakse ja tämä uusi tulokas tuo tullessaan kaikkea hyvää teille kaikille.

      Olisi ihanaa nähdä teitä ♥♥ Kenties jonain päivänä näet taas ne silmien pilkkeet :D

      Poista
    2. Birgitta ja minä muistan sinut kesän lapsena. Yritän todellakin muuttaa käsitystäsi marraskuusta, sillä silloin voi kuitenkin olla jotain ihanaa tai sitten se on vain tämä: Kuka kaipaa lempeää kevättä? Mieluummin minä otan milloin tahansa Idahon loskakelin, jossa minä ja Kentshereve laskemme liejussa mäkiä litistetyn pahvilaatikon päällä. Tai syreenipensaiden hillittömän hekuman, talven yli selvinneet hyasintit. Polttelin siinä terassilla ja metallinen tuoli painoi reisiini kylmät viirut. Kaipasin rakkautta, kuiskuttelua kirkkaana talvi-iltana.

      Lucia Berlin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

      Minä jännitän ihan kauheasti. Mun bambina on yhtä pieni kuin minä olin. Vielä ei tiedetä, miten Babe tulee maailmaan.

      Sain ensimmäistä kertaa vuoden tarkastusvälin eli se oli nappiinsa tämän nonnaksi tulemisen kanssa.

      Olen ajatellut kutsua teidät meille, mutta kun en ole vielä kutsunut edes Merin anoppia ja hänen uutta miestään. No, minä kutsun ketä kutsun, mutta minulle jäi sytoista päälle outo uupumus. Kuulemma toisille jää. Mutta toivottavasti kuljen pirteyttä kohden. Täällä on paljon jännittävää teille molemmille. Sellaista mitä ette uskoisi Suomessa olevankaan. Lumimies voisi viedä teidät paikkaan, jonne minä en uskalla tai sitten miehet menisivät sinne ja me kokkaisimme terassille samalla nauttien hyvästä viinistä. A. tulisi silmät soikeina, 'et ikinä usko Gitta, et ikinä usko...'

      Olisi todellakin♥ Nyt kun on Turun kirjamessut olemme länsirannikolla äidin syntymäpäivillä ja vietämme joulun samalla. Meri on vasta saamassa toisen rokotuksen, joten hän ei ole ollenkaan tykännyt, että edes lähestyisin Helsingin kirjamessuja. Hän saa päättää♥ Kysymys on enemmänkin ulkomaisista vieraista siellä ja mahdollisista varianteista...Kukaan, mikään ei saa vaarantaa Meriä ja Babea nyt...,mutta tämä on vielä keskustelun alla.

      Me kuitenkin tapaamme: Olen yllättäjien sukua vaikka nyt onkin ollut vähän toisenlaista nämä viime vuodet. Ajat tulevat ja menevät. Birgitta, sekin marraskuu, josta voi tulla sinunkin salarakkaasi. Tässä marraskuussa minulla on varmaan vähän liikaa kaikkea, mitä en uskonut tapahtuvankaan, sillä Meri oli aina sanonut että...Halit teille♥

      Poista
    3. Tuo Lucia Berlinin kirja oli hieno.

      Arvaan, että jännittää Beben tuleminen. Nämä asiat ovat niin suuria ihmeitä.

      Olisi aivan mahtavaa nähdä, mutta kuten sanot, tämä aika on ollut haastava ja kyllä anoppi menee edelle :) Sitäpaitsi minun tilaukseni Idän pikajunasta on vieläkin jossain jumissa, eli ehdottomasti anoppi ensin kotiin ja sitten katsotaan miten nähdään. Minä odotan jo innolla mitä ihmettä teillä on nähtävänä siellä.

      Herra A on muuten menossa Turun kirjamessuille. Helsinki taitaa jäädä meiltäkin väliin. Tai ehkä osallistumme vain virtuaalisesti.

      Kaikkea ihanaa teille toivotellen ♥♥

      Poista
  5. <3

    Multa jäi BB:n alku katsomatta, kun oltiin Epsanjassa, ja seuraaminen käynnistyi kotiinpaluunkin jälkeen niin tahmeasti, että jo iloitsin, että tänä vuonna en jäänyt koukkuun. Kunnes sitten... no en muista, mitä sitten tapahtui, mutta koukussa ollaan taas. :-D

    Mutta oikeaa isoveljeä en koskaan kaivannut, enkä kyllä isosiskoakaan. Kumma juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, sulle kävi vähän kuin mulle. Vetovoima oli liian suuri ja vastustamaton ;-)

      Sittenhän kaikki on ollut mainiosti, kun et ole turhaan haikaillut ylimaallisista sisaruksista. Mun toivetta olis ollut aivan liian vaikea toteuttaa, hehee.

      Poista