Tuulimyllyt ja völjyminen

Neljästoista päivä

On viimeinen aamu tätä sorttia. Katselen ikkunasta kuinka isännän sisäpihalla sorsat tepastelevat tomerasti etsien päivän ensimmäistä ruokapalaa, samoin kanit on päästetty ulos. Pihassa telttailleet kaksi nuorta naista pakkaavat rinkkojaan ja mekin nostamme omamme selkään. 

Aamiainen on ihan sitä samaa, mutta pois lähtiessämme näen kaverin, jollaista en ole täällä ennen tavannut. Minua katselee traktorin perässä onnellisen tuntuinen koira, se odottaa isäntää tulevaksi, jotta molemmat pääsevät päivän töihin.

Me taas matkaamme reitille ja kuljemme kauniissa maalaismaisemassa ohittaen toisinaan pienen pieniä kyliä. Joskus väistelemme lehmän läjiä kapeilla kyläkujilla ja toisinaan juttelemme kanojen kanssa.

Ensimmäisen kymmenen kilometriä on nousua vuorelle, mutta kulku on todella helppoa eikä ylämäkeä kovin huomaa. Kun pääsemme laelle, ympärillämme viuhuvat tuulimyllyt. Niitä on paljon ja joka puolella. Jostain kumman syystä olen pitänyt näistä valtavista tuulivoimaloista alusta asti. Luulen, että se johtuu hitaan rauhallisesta liikkeestä ja siitä, että ne ovat siintäneet aina jossain kaukana. Nyt lähellä ollessani huomaan kuinka lentokonemainen ääni siivistä lähtee.

Pysähdymme istumaan isolle kivelle syömään eväsbanaaneja. Ohitsemme ajaa parisenkymmentä pyöräilijää. Näillä kavereilla ei olekaan sähköpyöriä alla, joten puuskutusta kuuluu, ja siltikin huikkaamme toisillemme hyvän matkan toivotukset. Osalla pyöräilijöistä on töötti ja sekin soi kavereiden mennessä ohitsemme :)  Koska caminolla on tapana tervehtiä kaikkia, niin arvelen, että kotona kestää hetken, ennen kuin opin pois tästä tavasta. 

Viimeiset neljä kilometriä laskeudumme alas merelle ja kohti Muxiaa, joka on määränpäämme. 

Ennen iltapalaa kävelemme rannalle, merellä tuulee ja aallot lyövät kallioiseen rantaan. Vieressä on iso kivikirkko, ja vähän ihmeissäni kuuntelen kovaäänisistä tulevaa jumalanpalvelusta. Kenties ajatuksena on laajentaa kuulijakuntaa kauas merelle asti.

Muxia on niemen kärjessä ja sanotaan, ettei täällä voi eksyä, koska aina tulee meri vastaan. Iltakävelykierroksella yritämme päästä etelärannasta suoraan pohjoisrannalle, mutta se vasta vaikeaa onkin. Aina on taloja tiellä ja niiden kiertäminen voi viedä kauas sivuraiteille. Lopulta pääsemme monien mutkien kautta pohjoisrannalle, jossa ei sitten olekaan mitään näkemistä. Palaamme siis pääkadulle ja illalliselle. Siippa huomaa kuinka tarjoilija vie naapuripöytään ison pizzalautasen kokoisen naudan pihvin. En ole kuuna päivänä nähnyt mitään niin isoa lihapihviä lautasella, perunaa pilkahtaa huikan pihvin alta. Että, jos liha himottaa ja kananmuna, niin tiedät minne tulla :)

Viimeinen kävelypäivämme meni todella kevyesti. Huomaan kehon jo tottuneen matkaamiseen ja tiedän, että jos vielä jatkaisimme kävelyä, päivämatkat pidentyisivät ja reissulle tulisi uusia ulottuvuuksia. Meidän seuraava ulottuvuus on kuitenkin päästä kotiin ja siinä kestääkin kauan. 

Päivämatka Liresistä Muxiaan reilut 14 km. Sää aurinkoinen ja tuulinen, noin +21 astetta.

Meidän kävelyosuus reitillä  Camino Santiago de Compostela - Finisterre - Muxia yhteensä 90 km (menimme yhden päivämatkan bussilla).

Koko reissussa kävelimme kahtenatoista päivänä  207 km.

Niin kivaa kun täällä on ollutkin, niin kyllä on ihanaa lähteä kotiin!

Viidestoista päivä

Olemme Muxian ainoalla bussipysäkillä kello kuusi aamulla. Hurautamme kahdessa tunnissa Corunaan, jossa kulutamme aikaa, tai völjymme, kuten ystävämme hauskasti sanoo, ensin puistossa, sitten aukiolla, josta siirrymme baariin, mistä kahvilaan ja vielä kerran aukiolle. Normaalisti en kestäisi tällaista odottelua, mutta camino on vaikuttanut päähäni rentouttavasti. Vihdoin lähdemme lentokentälle ja siirrymme Madridiin. Madridissa pitää olla yötä ja aamulla lähtee lento Suomeen.

Yhteenvetoa

Camino Inglesen kävelee noin viidessä päivässä ja rennosti tallustellen seitsemässä päivässä. Kävelyä on minun makuuni liikaa asfaltilla, ehkä noin 60 % reitistä. Bruman kohdalla voi olla vaikeuksia saada yöpaikkaa, joten suosittelen varaamaan sen etukäteen. 

Camino Finisterren kävelee noin viidessä päivässä, jos kulkee Finisterran kautta Muxiaan. Jos haluaa kiertää koko lenkin takaisin Santiago de Compostelaan menee matkaan pari päivää enemmän. Camino on enimmäkseen kauniissa luonnonmaisemassa kävelyä (muistuttaa vahvasti Camino Francesia) ja sen vuoksi pidin tästä reitistä enemmän. Kulkijoita on enemmän kuin Inglesellä, mutta ei mitenkään liikaa. Täällä tulee myös vastaan vaeltajia, sillä caminon voi kävellä rengasmatkana kumpaankin suuntaan. 

Molemmista reiteistä on John Brierley tehnyt hyvät opaskirjat (englanniksi).

Kotona reissuun lähtiessäni ajattelin, että tämä on varmasti viimeinen caminoni. Viimeisenä kävelypäivänä juttelemme kuitenkin tulevista reissuista. Lupaan lähteä, mutta vasta kun olen eläkkeellä, ja jos kuljemme ranskalaista reittiä. Se olisi tarpeeksi pitkä minulle. 

Miestä himottaisi yöpyä albergueissa ja lupaudun siihenkin, sillä eläkkeellä osaisin kai nukkua taas muiden kanssa yhteishuoneissa. (Onko oletus, että olen silloin huonokuuloinen :D)

***

Loppuhöpinää niille joita camino houkuttelee:

• Älä suorita caminoa, se menee niin kuin se menee. Sinun tapasi kulkea on oikein sinulle.
• Kuuntele kehoasi, lepää kun sitä tarvitset, niin keho toipuu nopeammin
• Usko tai älä: Kengät kannattaa olla yhtä numeroa suuremmat kuin normaalisti (itsellä nyt Altran polkujuoksukengät leveällä lestillä)
• Tarvitset paljon vähemmän varusteita kuin mitä luulet
• Juo tarpeeksi
• Pidä hauskaa
• Älä yritä syödä omenaa ylämäessä ;-)