Mulla on ollut pitkäaikainen kirjahaave. Käsissäni on ollut yli vuoden matkakirja, jossa sivuja on sata valmiina ja ideoitakin riittäisi ympärille, mutta... Mehevyys puuttuu. Ja se on minusta tosi paha jumi. Sellainen, jossa kantapäät painuvat syvälle asfaltin läpi ja jarruttavat etenemistä.
Toinen kirjoitusideani sai alkunsa reilu puolisen vuotta sitten, jolloin aloin haikailla novellikokoelmasta. Minulla olisi muutama novelli valmiina ja ideoita roppakaupalla, mutta mutta, mitään ei tunnu tapahtuvan. En saa työpäivien jälkeen itsestäni irti yhtään sellaista punnerrusta kuin viime syksynä tai talvena, jolloin kirjoituskurssi täytti viikot ja kuukaudet. Sainko silloin yliannostuksen tekemisestä työpäivien jälkeen? Tuskin. Ehkä olen vain nyt patalaiska, koronoitunut paikalleni.
En tunnu saavan aikaiseksi mitään vaikka minulla on tarvittavat konstit käytössä. En käytä kiristystä, uhkailua taikka lahjontaa. En myöskään odota inspiraatiota. Sellaista minussa ei asu, tai jos asuukin, niin se näyttäytyy vain sekunniksi seitsemän vuoden välein. Sen sijaan minulle riittää, kun sanon itselleni, että: "Nyt nainen, kirjoita 10 minuuttia mitä tahansa. Älä rajoita taikka korjaa mitään. Anna ajatuspilvien siirtyä sormien kautta näppäimistölle." Hetken kuluttua irtopilvet kokoontuvat yhteen ja niistä syntyy koiria, pitkänenäisiä miehiä, raketteja tai dinosauruksia. Mutta miksi, oih, miksi minä vain notkun läpi ajan tekemättä mitään?
Taidan kuitenkin syyttää koronaa, vaikken keksi järkeilyä väitteelleni.
Dinosauruksesta tulee mieleen Helsingin Sanomien lapset kysyvät -palsta. Täytyy sanoa, että lapsilla on ollut tosi hyviä kysymyksiä, paljon kiehtovampia kuin mitä itse keksisin. Kerran Salli 9v kysyi montako sivua on maailman lyhyimmässä romaanissa. Tähän vastaus oli, että joskus lyhyt novelli voi rajoittua vain yhteen riviin, kuten Augusto Monterroson novelli:
"Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä."
 |
| Kuva: Stanley Kubrick |
Voisin pystyä tuon mittaiseen novelliin. Kokoelmakin voisi syntyä seuraavan vuosikymmenen aikana...
Jos vain ottaisin itseäni niskasta kiinni ;-)
Tsemppiä vaan että saat joskus kirjoituksesi kirjojen kansien väliin, sinulla on mainio tyyli kirjoittaa:)
VastaaPoistaKiitos Jael tsempistä. Kirjoittamista voi tehdä vain kirjoittamalla, joten täytynee siirtyä käytäntöön eikä haahuiluun. Ihanaa viikonloppua sinulle :D
PoistaTuo koronoituminen paikalleen kuulostaa tutulta!
VastaaPoistaNyt hopi-hopi kirjoittamaan krapuja, siitä ne jumit aukenevat, kun lämmittelet sadalla sanalla! Uskon niin vakaasti!! Huomenna taas uudet sanat.
Onneksi pientä valoa on näkyvissä koronoitumisen vastapainoksi. Luulenpa, että ideasi krapujen kirjoittamisesta toimisi minulle. Haasteet saa ajatukset kierroksille.
PoistaOikein mainiota viikonlopun jatkoa sinulle Susu :D
Tsemppiä! Pääset vielä vauhtiin ja kirjoitukset kansiin ♡
VastaaPoistaKiitos Tarja :) Olisi ihanaa olla vauhdikas ja kohta valmiskin ;-)
PoistaSuloista viikonloppua sinulle :D
Aivan huikea tuo Monterroson novelli!
VastaaPoistaSuloista sunnuntaita ja kirjoitusiloa♥
edellistä ainakin luetaan tasaisesti!
Eikö olekin. Jotenkin tuossa on kiteytetty kaikki oleellinen :D
PoistaKiitos Marjaana, tänään on ollut aika tehokas päivä, vaikkakin enemmän piirtämisen ja ruuanteon ja päiväunien puolella. Ja todella ihana kuulla, että se ensimmäinen rutistus on vielä jonkun lukulistalla.
Mahtavaa sunnuntaita sinullekin ♥
Koronoitunut! Mä otan tuon termin käyttöön, jos sallinette. Sopii niin moneen asiaan meikäläisessä nykyään. :-D
VastaaPoistaHesarin lasten kysymyspalsta on kyllä mainio. Monesti ihmettelen, miten joku edes voi keksiä kysyä jotain tuollaista – samalla niin utopistista (ei tulisi itselleni mieleenkään) ja samalla niin järkevää (ei tulisi itselleni edelleenkään mieleen :-D).
Jospa kaipaat vain inspiraatiota? Parhaat ideat eivät synny pakottamalla. Vaikka toki pientä pakkoakin joskus tarvitaan. :-)
Toki sallin haltuunoton.
PoistaEhkä sitä itsekin on osannut lapsena miettiä jänniä asioita, sellaisia virkistäviä ja innostavia. Jos pääsisi työpaikalle livenä, niin uusia asioita/ideoita voisi oppia nuoremmalta sukupolvelta. Sitä päivää odottaessa pitänee vain lukea hesaria :D tai tilata akuankka ;-)
Mulla on aivan vastaava jumi! Kesälomaan asti terapiakirjoitin, pakotin itseni joka ikinen ilta kirjoittamaan edes vähän. Muutaman minuutin, jokusen sanan, ihan mitä vain.
VastaaPoistaNyt en saa edes tiedostoja auki.
Mitään muuta ei tarvitsisi kuin istua hetkeksi alas, näpytellä.
Miksi hyväätekevät asiat ovat joskus niin vaikeita?
Ai että ihan naurattaa tuo: "en saa edes tiedostoja auki", just noin se menee, pieninkin liike jäätyy paikalleen. Ihanaa, etten ole yksin jämähdykseni kanssa, vaikka toisaalta tällaista ei kenellekään haluaisi.
PoistaEhkä meidän pitäisi hiipien lähestyä näitä tiedostoja. Liikkua niin hitaasti, ettei kukaan huomaa tapahtuvaa, edes me itse ;-)