Marraskuun selätys - tanssi kuin viimeistä päivää

Marraskuun kahdeskymmenesensimmäinen

Pikkujoulut. Jokin vaivaa tätä naista, sillä minua ei kertakaikkiaan kiinnosta lähteä.

Etätyöpäivän jälkeen kävelen kuitenkin vaatekaapin eteen ja katselen sisuksiin epäilevästi: Tuolta ei löydy kuin vapaa-ajan vaatteita.

Onneksi lopetan vatvomisen ja puen päälleni hameen ja siihen sopivan puseron, jossa hapsut heiluvat villisti kun käsiä vähänkin nostaa. Jalkaan en halua tällä kertaa korkokenkiä, vaan nappaan mukaan mustat tennarit. Tuskinpa ketään kiinnostaa mitä minulla on päälläni, tärkeintä on, että mikään ei purista, varsinkaan päästä tai varpaista ;-)

Istun illan aikana kolmessa pöydässä, ja nautin suunnattomasti keskusteluista niiden kanssa, joita harvoin näen. Ehkä parasta on kuitenkin hetki, jolloin tanssilattia aukeaa ja voin päästellä kaikki viikon, kuukauden vai jopa vuoden höyryt savukoneen lailla pihalle. Mikään ei tee niin hyvää, kuin riekkua lattialla niiden kanssa, jotka antavat mennä samalla lailla. Ja täällä niitä tyyppejä löytyy. Onneksi :D

Yhtä hyvältä tuntuu tulla tuhkimon lailla kotiin keskiyön aikaan ja ottaa kengät pois jalasta. Lämmitän hiukan iltajuomaa ja sisuksiini leviää rento olotila.

Marraskuun kahdeskymmenestoinen

Aamiaispöytään tullessaan siippa, joka tiesi, että huvitusakselini oli miinuksen alapuolella ja kysyy miten eilinen ilta sujui. Jaetaan ensin molempien pikkujoulujen tapahtumat ja sitten vakaasti totean, etten ensi vuonna ilmoittaudu juhliin. En tiedä syytä, mutta tältä nyt tuntuu.

Myöhemmin kävelyllä ollessa pyörrän sanomiseni, ehkä kuitenkin menen, kun oli niin hauska tanssia :)

Marraskuun kahdeskymmeneskolmas

Eilen keskustan joulukadun avaamisessa oli ollut niin paljon ihmisiä, että ilo oli vaihtunut myrtyneeksi ilmeeksi ja kuulemma itkuksikin. 

Tänään Stockmannin jouluikkunaa voi ihailla aivan vapaasti. Ei ole tunkua. Siispä olen jo kolmannen kerran katsomassa muumilaakson talviriehaa luistinradalla ja mäenlaskussa. 

Koko päivän keskustassa lorvittuani huomaan kotimatkalla mahani huutavan kovaan ääneen. Kävellessäni alamäkeä totean, että ennenkuin ruoka on valmis uuniin ja saatu kypsänä ulos, olen yhtä kyltymätön kuin reippaileva Hiihto-Hemuli Muumimamman hillovaraston edessä. 

Hillon sijaan silmiini nousee yllättäen pizzan kuva. Siinä ei ole mitään terveellistä, mutta se valmistuu nopeasti. Niinpä kävelen reippain askelin lähipizzeriaan ja kohta saan tulikuuman pahvipakkauksen käteeni. Astun onnellisena ulos ovesta. Jostain tyhjästä on ilmestynyt pilvi, ja nyt vettä tulee taivaan täydeltä. Kipitän pizza kädessä kotiini ja katson ihmeissäni, kuinka sade piiskaa pahvin läpimäräksi ja pakkauksen kulmat alkavat nousta ylöspäin. Kotona riisun pizzan vettyneestä pahvikuoresta. Syön pizzan yhdeltä istumalta. Omituista, sillä en koskaan syö kuin puolikkaan. Röyh!

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs

Loma. Sen tuntee jo aamulla sängyssä, kun herää ilman kellon soittoa ja muistissa on hassut kuvat joita hetki sitten näki.

Hoidan kivoja asioita, jotka ovat olleet muistikirjassani listalla. Jatkan myös museokortin tilausta, sillä tänä hulluna aikana siitä saa 30 prossan alennuksen. En tiedä mitä mieltä pitäisi olla siitä, että musta perjantai on muuttunut viikoksi taikka kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta säästinpähän muutaman roposen, kun tiesin odottaa tätä päivää.

Marraskuun kahdeskymmenesviides

Olen retkuillut kaupungilla monena päivänä. Tänään löydän hyviä lahjaideoita. Yhden lahjan hankin myös lintuihmisten tammikuun pikkujouluihin. Niihin kelpaa ainoastaan lintuaiheinen sisältö ja hinta on rajattu mukavan pieneksi. Yleensä näitä lahjoja löytyy helpoiten museokaupoista, joten kierrän useamman sellaisen lävitse. Mietin samalla miten mahtaa käydä legendaarisen Vanhan joulumyyjäisten nyt kun rakennus on myyty pois. Pitääkö tässä olla huolissaan, kysyn itseltäni. Pitää!, vastaan saman tien.

Illalla soitellaan taas siipan kanssa. On ollut ikävä sitä, vaikkei se ole sen kauempana kuin Tampereella. Ikävän peitoksi olen soitellut Rayen vetävää "mis mun siippa! -biisiä. 

Raye - Where is my husband

***

Päivät ovat sujuneet leppoisasti lomaillen. Olen pääosin viettänyt aikani yksin, mikä on tehnyt hyvää. Olen jutellut ihanien ihmisten kanssa, katsellut hauskoja elokuvia, kierrellyt kaupungissa siellä täällä ja hoidellut asioitani. 

Helsinkiin tuli pieni pakkanen ja hiukan lunta. Joku on kirjoittanut pihamaalle isoilla kirjaimilla lumeen: P A R A S. Sana näkyy kun katson ikkunasta ulos ja huomaan kuinka pääni aina kehittelee ideoita: Paras väritys marraskuuhun, paras päivä lumipallojen tekoon, paras aika hoitaa asioita...

Kohta sää lauhtuu, mutta antaa lauhtua :)