Marraskuun selätys - timanttisia hetkiä

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes

Makaan vatsallani pedillä ja katselen reiästä lattialle. Nainen jossain yläpuolellani kyselee yksityiskohtia ja minä vastailen. Hän tutkailee rankaani, ensin alhaalta ylös ja sitten ylhäältä alas. Käsittely alkaa sieltä, mistä vika todennäköisesti on, ja minä hiukan jännitän mielessäni, että nouseeko kyyneleet vaiko eivät. Tämä nainen on kuitenkin taitava, hän käsittelee aluksi lempeästi, kuin nukkuvaa karhua hämäten, hetken päästä ote kuitenkin napakoituu ja minä kuuntelen sisäisesti tapahtuuko kehossani vapautumista. Loppukeskustelussa hän toteaa, että olin kireä. Joka paikasta. "Siltä elämä on tuntunutkin", ajattelen mielessäni.

Marraskuun kahdeskymmenesseitsemäs

Jos eilen makasinkin, niin tänään istun samettipenkillä katsellen isolta kankaalta italialaista Timantit -elokuvaa. Italialaiset naisnäyttelijät esittävät 1970-luvulla elokuvaan liittyvän puvuston suunnittelua ja valmistamista. Tekemisen äärellä keskustellaan naisten elämästä, sen eri puolista, peloista, selviytymisestä, väkivallasta, himosta ja rakkaudesta. Muutama turha kohtaus ja ylilyönti elokuvassa laskevat pisteitäni, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä leffa kannattaa käydä katsomassa elokuvateatterissa.

Illalla istun paljon kovemmalla penkillä ja kuuntelen Suomalaisen Barokkiorkesterin, Fibon, soitantaa ja kohtuullisen ison kuoron laulua. Bachin H-molli messu raikaa niin, että ihokarvat nousevat pystyyn.

Kun laitan silmät kiinni, tuntuu kuin katoaisin menneisiin vuosisatoihin. 

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas

Tänään lähtevät korona-ajan hiustyyli hittoon. Koska Jormaa ei enää ole, eikä hänen jälkeensä tulleet ole koko aikana vakuuttaneet minua, niin olen päättänyt etsiä uuden hiustaiteilijan. Tein etukäteistutkimusta ja nyt istunkin tuntemattoman kampaajan tuoliin. Sanon, "voisitko tehdä tästä jotain kivaa ja kaunista" ja niin siinä käy, että saksien käydessä naps naps, kamman vedellessä hiuksia eteen, taakse, vinoon, suoraan ja ehkä kieroon minä muutun pikkuhiljaa. Kaiken näköistä suihketta ja vaahtoa katoaa hiuksiini ja kun fööni vielä puhaltaa lämpimästi, niin kylläpä nainen nuortuu useammalla vuodella. Tiedänhän minä, etten oman käsittelyn jälkeen näytä samanlaiselta, mutta onpas mukava omata taas lyhyemmät hiukset.

Illalla lähdetään rakkaiden kanssa ravintolaan syömään ja nauttimaan yhdessäolosta. Ruoka on hyvää, henkilökunta ei painosta mihinkään suuntaan, kuulemme hyvin toisiamme ja saamme olla rauhassa niin pitkään kuin meitä huvittaa. Ihanat rakkaat! Ihana ilta! 

Marraskuun kahdeskymmenenyhdeksäs

Ystävämme eivät ole lainkaan glögi-ihmisiä, mutta päättivät harjoitella asiaa ja kutsua meidät jakamaan hetkeä, koska kaappiin on kertynyt outoja vuosikertapulloja ;-) Aluksi juhlistamme tapaamistamme skoolaten kylmällä ja kuplivalla glögillä. Kun lasit on kumottu ja ensimmäiset kuulumiset vaihdettu siirrymme keittiön kupeeseen. Minua alkaa naurattaa, sillä meitä on paikalla neljä ja pöytä notkuu kuin olisimme saapuneet karjalalaisiin juhliin. Tarjoamisia on niin paljon, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia nauttia kuin murto-osa herkuista. 

Myöhemmin vatsat pinkeinä menemme sohville jatkamaan rupattelua. Edellisestä tapaamisestamme on kulunut lähes kolme vuotta, mutta olemme niitä ystävyksiä, jotka pitkänkin tauon jälkeen jatkavat siitä mihin edelliskerran jäimme. 

Tällaiset ystävyydet ovat upeita, sillä joskus vaan käy niin, että elämä vie hetkeksi eri suuntiin. Aika kipittää nopeammin kuin puheensorinamme sillä yhtäkkiä reilut kuusi tuntia on hurahtanut ja kello kilkattaa puolta yötä. Halaamme pitkään ja tiukasti ja toteamme yhteen ääneen, että kyllä pitää tavata tiuhemmin :)

Marraskuun kolmaskymmenes

No tässä se nyt on. Marraskuun viimeinen päivä. Herään lyhyiden yöunien jälkeen normaaliin aikaan. Hipsin keittiöön ja luen Hesarin. Päivällä käymme kävelemässä sateettomassa säässä. Tuulikin on laantunut, eikä ulkona tarvitse taistella sateenvarjon kanssa. Jippii!

Tuntuu kuin jotain erityisestä olisi tapahtunut. Olisinko syntynyt uudelleen. 

Päätän aloittaa paremman elämän jo tänään. Varaan uuden ajan hierojalle. Katsotaan kauanko tämä tunne kestää ;-)

***

Viimeinen viikko on ollut aivan ihana. Loma on tehnyt minulle erityisen hyvää. Olen rentoutunut ja saanut selkeyttä ajatuksiini. 

Sään puolesta viikko on ollut pelkästään tihkusadetta ja rajumpaakin. Lisäksi tuulen nopeus on ollut 10 metriä sekunnissa. On ollut helppoa esittää modernia sadetanssia ja venytellä raajojaan tuulenpiiskaaman sateenvarjon heiluessa joka suuntaan maan ja taivaan välissä. 

Ensiviikko tulee olemaan hurja työn puolesta. Toivon, että selviän hengissä perjantai-iltaan asti ja sitten, niin sitten minä toivon, että työrupeamat hiljenisivät (turha toivo) ja että viettäisin vapaa-aikani hissutellen. Glögiä en kuitenkaan juo vähään aikaan. En ainakaan kahteen viikkoon ;-)

Sinulle toivottelen oikein antoisaa joulukuun alkua. Niille jotka pitävät joulusta, aika menee varmasti mukavasti. Jos taas joulu ei ole sinun juttusi, niin yritä tehdä vain itsellesi mukavia asioita ja viis veisaa menosta mikä ympärillä pyörii. Mukaan ei tarvitse lähteä, jos se ei tunnu itsestä hyvältä ♥