Rikastumisen mahdollisuus

Vierähti yksi viikko, vierähti toinen.
Vaihtui kuukausi, vaihtui ikävuosikin.
Muuttuivat arkipäivät viikonlopuksi ja kohta viikonloppukin päättyy maanantaihin.

Jos en olekaan tehnyt mitään, olen tehnyt kaikkea. Löysin nimittäin tien rikkauteen ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Löysin kilokaupalla kultaa: mustikkaa, mansikkaa, herukoita punaisia ja mustia. Kaikki ei kuitenkaan kimaltanut, sillä sadepäivänä Turun torilta ostamamme valtava laatikko vadelmia muuttui kulttuuripäivän rientojen aikana autossa haisevaksi läjäksi ja punainen rikkaus lensi kotona suoraan kompostiin... paskaa myivät, sanoisi joku, mutten minä kuitenkaan ;-)

Ilmasta keräsin keholleni auringon kultaa lämponä ja valona. Katselin sateenkaaren väriloistoa, kun sateet sekä ukkonen kiersivät meidät kerta toisensa jälkeen. Nuotiotuli lämmitti mieltäni yhtä hyvin kuin sauna kehoani. Saunasisuni on heikko, mutta sillä pienelläkin kävin kylmässä järvivedessä herättämässä sisäisiä solujani.

My mama said:
To get things done you'd better not mess
with Major Tom....

Sydämeni kultakimpaleita halailin, jotta rikkaus -tai siis rakkaus siirtyisi maailmassa eteenpäin.

Annoin sielulleni lepoa ja rauhaa. Vähän egolleni myös kipua ja kyyneleitä. Huomaan ajan tehneen työtään, sillä kykenen kuuntelemaan kyynelehtimättä Bowiea, no ainakin melkein. (Mitenköhän Bowie oikein taipuu oikein?)

Ennen maanantaita minä aion vielä sohvailla, kuunnella musiikkia, antaa kirjojen tarinoiden leikkiä kanssani ja miettiä kuinka minusta tulisi yhtä hieno ja mahtava ihminen kuin ne, joita ihailen ja kunnioitan.

Ja jotta minusta mitään tämän enempää tulisi, tajuan, että minun täytyy tehdä jotain konkreettista. Täytyy tehdä suunnitelmia siitä mitä haluan ja millä askeleilla sinne pääsen sekä aloittaa askeltaminen.

Pelkkä mietintä ei riitä ;-)

Kuumana kesäpäivänä

Se on ylämäki, pitkä ja jyrkkä, jota kävelen. 

Ihailen pyöreitä kiviä, ne tuntuvat sileiltä ja lämpimiltä paljaissa jaloissa. Välillä jokin terävä kirpaisee, muttei minulla ole sellaiselle turhuudelle aikaa. Hiekka tuoksuu mukavasti nenään ja pienet päivänkakkarat viilentävät jalkapohjassa. 

Huomaan saaliin, laitan sormeni sen eteen ja kohta leppäkerttu seikkailee kanssani. Se venyttelee siipiään, muttei lennä pois. Harmittelen tyhmiä aikuisia, jotka päästivät kymmenet aarteeni lasipurkista, olinhan tehnyt kiinni saamisessa kovan työn. Nyt kuitenkin  laulan laulun...

Jos palaan takaisin ja kiepsahdan talon kulman taa voin ihailla punaisia valtavia tomaatteja. Kuinka kovan torun saan jos jään kiinni yhden maistamisesta? Vähemmän kuin mansikkamaalla käynnistä, mietin ja tunnustelen mahdollisuuksia. 

Nostan katseen ylös ja näen Jussin juoksevan toisella puolen tietä, siellä se haavi kädessään tavoittelee lenteleviä, ja minä himoitsen vain punaista tomaatin lihaa.

Ketään muuta ei ole lähettyvillä. Nyt on mahdollisuus ;-)

Pullaviipaleelle mustikkaa ja metsämansikkaa

Pihakeinussa keikkuen luen kirjaa

Mietin miten kahvinkeitto valmistuu siltä joka aikaa sitten sitä lähti valmistamaan

Astun tupaan

Kuulen pelkkää tuhinaa

Tiskaan

Laitan purut ja veden ja jään odottamaan tuoksua

Katson kuinka taivas repeää

Muistan miehen aamuiset sanat: kuulitko kuinka taivas rakasteli maata?

Niillä on tänään kiihkeää, ajattelen...

  Ja minä olen järjettömän onnellinen

Kolme asiaa haaste

Marjaanan Majassa oli tarjolla pieni haaste, johon tartun kuin itikan lauluun yön hiljaisena hetkenä ;-)

3 asiaa joita odotan

• Kaikkea hyvää ystävilleni ja rakkailleni. Tämä on odotus ja sitkeä uskomukseni, josta en suostu luopumaan =)
• Odotan aina hyvää lomasäätä ja pääsääntöisesti odotukseni on täytetty.
• Toisia.

3 asiaa joita haluan

• Olla täysin eheä jonain päivänä.  Jos elän yli 100 vuotiaaksi, niin aikaa ja toivoa on vielä jäljellä ;-)
• Nauraa enemmän kuin itkeä.
• Olla mieluummin hupsu ja höpsö kuin tiukkapipo.

3 asiaa joita teen usein

• Ihmettelen maailman menoa ja ihmisten tekemisiä.
• Katselen elokuvia ja brittidekkarisarjoja.
• Ajattelen kummallisia asioita ja iloitsen, etteivät muut tiedä mitä päässäni pyörii.

3 asiaa joista tykkään

• Taide, lähes missä muodossa tahansa. Kuvataide, kirjallisuus, musiikki, elokuvat, sarjakuvat, tanssi...
• Luova hulluus. Mikään ei ole niin upeaa kuin se, ettei välitä muiden mielipiteistä, vaan luo juuri sitä mitä itsestä syntyy.
• Eteenpäin meno. Jos matkaan tulee mutka, niin ratkaisukeskeisyys auttaa paremmin kuin maahan makaamaan jääminen.

3 asiaa joista en tykkää

• Kroppani typeristä jännitystiloista. Saatan huomata junassa istuessani, että jalkani ovat valmiina-pakoon -tilassa, jos vaikka taivas sattuisi tipahtamaan kohta päälleni. Voi hyvä tavaton, kuvittelenko oikeasti kykeneväni pakenemaan paikalta ;-)
• Nillittäjistä, pahansuopaisista tyypeistä (toisaalta ymmärrän, että meillä jokaisella on huonoja päiviä, mutta jatkuva pahasuopaisuus saa korvani sulkeutumaan ja mieleni surulliseksi).
• Tihkusateesta. Jos sataa, niin sitten kannattaisi sataa kunnolla. Tihkusade on tylsyyden huippu.

3 asiaa jotka minun pitäisi tehdä

• Lopettaa itseni pienentäminen.
• Hiipiä egoni pelkotilojen ohitse niin, ettei nukkuva karhu herää.
• Olla sosiaalisempi ja sillä tavalla tasapainottaa vaistopakkaani.

3 asiaa jotka rauhoittavat minua

• Kosketus. Silloinkin kun myrskynmerkki olemuksessani antaa vinkin, että "pysy kaukana", niin parhaiten minut saa lepytettyä halaamisella.
• Hiljentyminen, tila, jonka helpoiten tavoitan hengittämällä tietoisesti. 
• Liikunta saa minut ihmeelliseen selkeyden tilaan. Varsinkin jos joku muu ohjaa eikä minun tarvitse ajatella yhtään mitään...

3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan

• Myöhästyminen.
• Pelottavat ja agressiiviset ihmiset.
• Hermokipu.

3 asiaa joita tein viikonloppuna

• Nautin herkullisesta aamiaisesta.
• Laitoin taulun seinälle.
• Istuin parvekkeella ja rupattelin ystävän kanssa auringon paistaessa.

3 asiaa mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana

• Ostin itselleni keltaiset kengät! Hiukan -ja vähän enemmänkin- hämmästyin, sillä olen aika harkitsevainen vaasteostoksissani. 
• Iloitsin nuorenmiehen puolesta! Tulevaisuus näyttää todella lupaavalta :)
• Istuin Suurkirkon portailla ja katselin turistien virtaa Helsingissä. Lokit nappasivat taas kerran jäätelön joltain ja yrittivät viedä eräältä tytöltä omenankin. 

3 asiaa haaste, liekö vielä joku joka ei ole tätä tehnyt? Jos et ole, niin nappaa mukaasi =)

Vaikket olisikaan jalka/kenkäfetissi, uups, kolahtiko omaan nilkkaan ;-) niin oikein suloista viikonlopun jatkoa sinulle ♥

Baby you can turn me on

Sex Bomb

Asfaltti kapenee
muuttuu hiekkatieksi
niin kapeaksi, että kannattaa jäädä penkan viereen ja päästää kaukana näkyvä vastaantulija ajamaan vapaasti kunnes sen kylki on ohittanut meidät.

Pellon sänki tuo lapsuuden mieleen. Siihen ei tee mieli astua paljaalla jalalla. Mansikkamaalle kylläkin. Kyykin ja nostelen taimien lehtiä, kurkin alle etsiäkseni punaiset kypsät mollukat. Tuoksutan, sitten puraisen ja suurimman osan nostan koriin.

Kuulen viereisen poimijan keskustelun kaverinsa kanssa. Annan sanojen soljua tarttumatta niihin. Sillä vaikka ne kuuluvat minulle, ne eivät kuulu minulle. Huiskautan kärpäsen kasvojeni edestä. Arvelen ettei se ole p*skakärpänen, vaikka hiki on noussut pintaani. Ehkä se luulee minua lehmäksi ;-). Suoristan välillä selkäni, nappaan kannan marjasta ja mehustan itseni hekumalla.

Beatles soi päässäni, mansikkapellot ja karpalososeet... Päätän kerätä vielä vähän enemmän ja muistaa ensi talvella tämän juhannusmansikan tunnelman. Pitäisköhän kirjoittaa pussin kylkeen: Kesärakkaudella pakastettu juuri sinulle ♥

Himoja on monenlaisia. Mansikkahimo on nyt pa(r)h(a)immillaan ;-)

Varjossa auringon alla

Kävin auringossa,
paistatin monesti päivää
nauttien elämän pienistä iloista.
Enemmän kuin usein nautin aromikkaasta fetajuustosta
tai huomasin punaisten tomaattien pirskahtelevan mehukkaina pitkin leukaani.
Nuhjuisen appelsiinin kuoren alta löysin kerta toisensa jälkeen mitä herkullisemman syvän oranssin hedelmälihan ja makean mehun.
Ja sipulin sekä paprikan yhdistelmä grillatun lihan kanssa vartaassa sai varpaani kirpristelemään onnesta...

Kaiken tuon maiskuttelun lisäksi
istuin ison vihreälierisen hattuni suojassa lukien monta hyvää kirjaa. Seikkailin englantilaisessa jääkellarissa sekä japanilaisessa murhaseikkailussa sekä Oneironin rajamailla.  Kun aurinko laski mereen, minä istahdin seurueen kanssa jännittämään jalkapallon osumista maaliin. Osuiko? Kummallisen harvoin, varsinkin kun miettii pallon ja maaliverkon kokoeroa, heh heh...

Kun Kreetan raukaisema kehoni saapui toissailtana kotiin, olin onnellinen.

Loma tekee ihmiselle hyvää.

Se rentouttaa kipeät lihakset ja solmuun menneen pienen päänkin.

Jäätelö on saanut huulet makeiksi, nauru posket pehmeiksi, omatekemät tietokilpailut vireyttänyt etuaivolohkoa ja hyvä seura saanut ilon pulppuamaan.

Ja vaikka loma on aina tervetullut, niin kyllä kotiinpaluukin on yhtä mukavaa. Täällä luonto on kauniin vihreää. Parvekekukat ovat selvinneet rajujen sateiden ansiosta. Linnut laulavat vielä villisti ja kesä on mielestäni vasta aluillaan, sanoi vanha kansa mitä tahansa kesäpäivänseisauksesta ja päivän pituudesta ;-)

Ainoa mutruni oli huomio tänään ja eilen työpaikan tarjoamista tomaateista. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä minä mieluiten söisin vain kreikan auringon alla kasvaneita tomaatteja. Niiden voittanutta en ole kokenut kuin mummon rakkaudella talon kylkeen istuttamissa tomaateissa noin sata vuotta sitten...

Mutta mitäs tässä yksistä tomaateista. Mansikan poiminta-aika on aivan käsillä. Nam!

Ei murehdita pienistä, ei nekään murehdi meistä ♥

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

You Do Something To Me

Maailman napa, minun pienen elämäni suunta,
kapeni parin viime viikon kohti juhlahumua.

Istuin useana päivänä töiden jälkeen pikku parvekkeelle lukemaan kirjaa, syömään pakkasmansikoita sekä pohtimaan mitä kaikkea pitääkään tehdä ennen tulevia kekkereitä.

Minä tuijottelin kynsilakan hehkua varpaissani, oravan hyppelyä nurmella, katselin kuinka talonmies levitti nurmensiementä ja sepelkyyhkyt söivät ne pois, seurasin syreenin kukan syntymistä, lumouduin tervapääskyn lennosta ja suunnittelin samalla ajatuksissani kaiken paremmin kuin koskaan ennen.

Minä, joka en koskaan ole ollut emäntä tai kodin hengetär, sain jostain sellaisen tyyneyden, että Dalai Lamakin olisi ollut iloinen (tai hänhän on aina iloinen). No, olin siis rento, leppoisa ja kaukaa viisas. Tein pikkuhiljaa tarpeelliseksi kuvittelemani asiat ja lopulta lauantaina huomasin seisovani kotona lasi kädessä, hymy huulilla katselemassa sukulaisia, ystäviä ja perhettäni.

Ymmärsin olevani onnellinen kaikesta mahdollisesta. Olin iloinen upeista nuorista, jokaisesta uudesta ajatuksesta joita he suunnittelevat ja kaikista toimista, jotka ravistelevat ja hämmentävät meitä vanhempia. Näin tämän kaiken pitää mennäkin, minä mietin.

Päässäni syntyi myös outo kupla: Voisin järjestää joskus isot juhlat itsellenikin. Seuraavalla sekunnilla huvittuneena tajusin, että tuo hullu ajatus ehtii kuivua kokoon ennen eräpäivää...

Juhlat on siis nyt onnellisesti ohi. Ja minä olen onnellisesti taas myös selkä- ja jalkavaivainen. Liikun kuin vanha mummo, vaikka henkisesti nuorruin viime viikonloppuna vuosia. Ensiviikon lämmittelen kolottavia luitani ja kutistuneita lihaskalvojani lämpimässä auringonpaisteessa. Annan meren suolan kastella hiukseni ja varpaiden hautautua hiekkaan. Jos näet vaaleanpunaisen hattuni pilkistävän rannalla, niin tule tökkäisemään kylkeeni. Lupaan sinulle lämpimän halauksen ja leveän hymyn ♥.

Skool kesäkuulle ja pienelle kesälomalle!