Rikastumisen mahdollisuus

Vierähti yksi viikko, vierähti toinen.
Vaihtui kuukausi, vaihtui ikävuosikin.
Muuttuivat arkipäivät viikonlopuksi ja kohta viikonloppukin päättyy maanantaihin.

Jos en olekaan tehnyt mitään, olen tehnyt kaikkea. Löysin nimittäin tien rikkauteen ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Löysin kilokaupalla kultaa: mustikkaa, mansikkaa, herukoita punaisia ja mustia. Kaikki ei kuitenkaan kimaltanut, sillä sadepäivänä Turun torilta ostamamme valtava laatikko vadelmia muuttui kulttuuripäivän rientojen aikana autossa haisevaksi läjäksi ja punainen rikkaus lensi kotona suoraan kompostiin... paskaa myivät, sanoisi joku, mutten minä kuitenkaan ;-)

Ilmasta keräsin keholleni auringon kultaa lämponä ja valona. Katselin sateenkaaren väriloistoa, kun sateet sekä ukkonen kiersivät meidät kerta toisensa jälkeen. Nuotiotuli lämmitti mieltäni yhtä hyvin kuin sauna kehoani. Saunasisuni on heikko, mutta sillä pienelläkin kävin kylmässä järvivedessä herättämässä sisäisiä solujani.

My mama said:
To get things done you'd better not mess
with Major Tom....

Sydämeni kultakimpaleita halailin, jotta rikkaus -tai siis rakkaus siirtyisi maailmassa eteenpäin.

Annoin sielulleni lepoa ja rauhaa. Vähän egolleni myös kipua ja kyyneleitä. Huomaan ajan tehneen työtään, sillä kykenen kuuntelemaan kyynelehtimättä Bowiea, no ainakin melkein. (Mitenköhän Bowie oikein taipuu oikein?)

Ennen maanantaita minä aion vielä sohvailla, kuunnella musiikkia, antaa kirjojen tarinoiden leikkiä kanssani ja miettiä kuinka minusta tulisi yhtä hieno ja mahtava ihminen kuin ne, joita ihailen ja kunnioitan.

Ja jotta minusta mitään tämän enempää tulisi, tajuan, että minun täytyy tehdä jotain konkreettista. Täytyy tehdä suunnitelmia siitä mitä haluan ja millä askeleilla sinne pääsen sekä aloittaa askeltaminen.

Pelkkä mietintä ei riitä ;-)