Mitä sitten kun mättää?

Valmennuksissa tulee joskus esille vaihtoehtoja ongelmaratkaisuille. Ajattelin jakaa tässä pari ideaa, josko ne sytyttäisi miettimään toimivatko omat tavat silloin, kun pulma katsoo silmiin.

Jos tilanne on sen kaltainen, että on vaikeaa tehdä valintaa tai keksiä ratkaisua, niin voisi kokeilla ideoiden laajentamista, sillä

• kun ajatuksissa pyörii vain yksi ratkaisu ongelmaan, niin se on kuin pakollinen, jumittunut ratkaisu
• jos keksii kaksi eri vaihtoehtoa, niin on jo valinnan varaa = joko tämä tai tuo
• ja kun ideoi vähintään kolme eri vaihtoehtoa asialle tai ratkaisuksi ongelmalle, niin sitten on jo vapaus valita

Eli keksitpä sitten miten hulluilta vaikuttavia vaihtoehtoja tahansa, mitä useamman keksit, sitä enemmän sinulla on vapautta tehdä valintaa.

Niille henkilöille, joilla ideoita on aina riittävästi, tämä ei toimi. Heille toimii paremmin se, että vaihtoehtoja rajataan. Rajaus kolmeen vaihtoehtoon on tällöin hyvä määrä ja siitä olennaisen valinta onkin jo helppoa.

Toisinaan taas ongelmaa voisi katsoa tältä kantilta:

• en tee asialle mitään ja jatkan ongelmasta valittamista tyytymättömänä
• en tee asialle mitään, mutta hyväksyn tilanteen ja fiilis on ok
• teen parhaimpani asian hyväksi ja hyväksyn sitten tilanteen ja olen tyytyväinen

Ainahan asiat ratkeavat jollain tavalla, teimmepä sitten miten tahansa.

Pilkettä silmäkulmaan, mihin järjestykseen sinä laittaisit nämä asiat:

vapaus       joko-tai          jumi

sinkkuus     parisuhde       salarakas

hevonen      koira             kilpikonna
oma firma   virkamiesura  työttömyys
yksilölaji     joukkuelaji     penkkiurheilu
skootteri     henkilöauto   asuntoauto
yksi lapsi    kaksi lasta      kolme lasta
los angeles  pihtipudas      helsinki

Minä laittaisin useamman valinnan tuosta listasta toisin.

Kaiken voi kääntää ylösalaisin ja kaikki valinnat ovat valitsijalleen oikein =)

Ja kaikki on mahdollista!

the man your man could smell like

Tästä pätkästä tulen aina mielettömän hyvälle tuulelle. Ekan kerran kun näin tämän niin meinasin tikahtua, eikä fiilis ole toistosta laskenut.
Asennetta!!!!!!!!!!

Antaa vain puhaltaa

Kevätjuhlat on juhlittu, todistukset jaettu ja opettaja hyvästelty. Haikea fiilis käväisi siinä luokkahuoneen ovella poistuessani. Samaa koulua kävin itsekin pikkutyttönä tiukan opettajan ohjauksessa.

Toisaalta oma siirtymiseni yläasteelle oli minun onneni ja ehkä juuri tämä kokemukseni antaa minulle hyviä ajatuksia siihen mitä koulun vaihtaminen ja uuteen tuntemattomaan astuminen voi tuoda tullessaan.

Kun pojalleni kolmekuukautisena tuli ensimmäinen hammas muistan ajatelleeni, että ”voih, nyt mulla ei ole enää vauvaa”. Mikä ajatus =)… no sitten sain uuden vaihteen vanhemmuudessani ja aloin nauttia kaikesta siitä missä juuri nyt mentiin. En haikaillut, että kunpa lapseni tekisi tai osaisi jo sitä tai tätä. Enkä toivonut menneitä aikoja takaisin.

Lapsen kasvattaminen ei ole ollut mulle mitenkään helppoa, mutta onneksi opin tuolloin 3 kuukautisen kanssa, että asiat muuttuu ja niillä eväillä edetään mitä hetkessä on.

Niin kuin eräs mies aina suihkussa pesee myös vanhat ajatukset pois ja antaa uudelle puhtaalle tilaa, tai niin kuin nyt tuuli tuivertaa lämmintä ilmaa tieltään, niin samoin lapsen kuuluu mennä elämässään eteenpäin. Jättää vanhat taakse, nauttia oppimastaan ja mennä kohti uutta.

Onnea kaikelle valitsemallasi tiellä =)

Mihin kaikkeen me pystymmekään halutessamme

Heräsin tänä aamuna pirunsarvet päässäni. Hyvät työkaverini saivat minut ottamaan vastuuta itsestäni ja pistämään palikoita uuteen järjestykseen.

Tiedän, että oloni ei johtunut muista. "Noi muut" on mulle aina hyvä tekosyy siihen, etten tee sitä mitä haluan. Kotona sitten kaivoin netistä tämän videon. Tämän katsominen pysäyttää aina pitkäksi aikaa.

Ei voi kuin ihmetellä mihin kaikkeen me pystymmekään kun vain haluamme.

Edit: Koskapa alkuperäinen video ei näkynyt enää, niin tässä linkki uudemman kerran.

Käykää katsomassa:

https://www.youtube.com/watch?v=zOzsjEmjjHs