Ennen ruskaa punertaa talojen portit
Taivaalla aurinko pilkistää pilvien välistä, ilma on kirpeä ja maa märkä yön jäljiltä. Näen kauempana naisen lastenvaunujen kanssa pysähtyvän kesken kävelyn. Hän kumartuu ja ottaa jotain maasta. Tai niin luulen, kunnes nainen jatkaa matkaansa ja me satumme samaan kohtaan. Portin vieressä on ämpäri täynnä punaposkisia omenoita. Kysyn siipalta otammeko muutaman mukaan, mutta samalla joku pihamaalla huudahtaa: "Siitä saa ottaa ja puistakin saa kerätä."
Niinpä minä otan useamman omenan mukaamme ja kotona teen syksyn ensimmäisen omenapiirakan. Vähän mieto, totean sitä maistellessani, muttei piirakkavuokaan jää kuitenkaan murentakaan...
Toisena päivänä teemme toiviomatkan samoille kulmille, mutta kaikki omenapaikat ovat tyhjiä. Pohdimme pitäisikö mennä kauppaan omppuostoksille, mutta jotenkin tämä puiden näyttämä ylitarjonta saa meidät tekemään vain pidemmän kävelylenkin.
Sitä seuraavalla kerralla omenoita tarjotaan ohikulkeville yhden jos toisen talon kulmilla. Sinä päivänä myös meidän keittiön kulhossa on keko vihreitä omenoita.
Puraisu aiheuttaa leveän irvistyksen ja makeasta pitävä siippa toteaa, ettei näitä voi syödä. Toisin kuitenkin käy, kun lohkon omenat ja kaupan luumut vuokaan, annan kanelia ja vaahterasiirappia makeudeksi sekä mantelilastuja päälle. Lämpimät uuniomenat katoavat hujauksessa sisuksiimme.
Olen nyt tutkimusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että tämän alueen punaiset herkut syödään sellaisenaan (nam) ja vihreät kirpeät vain uunin kautta (nam nam).
Yhteen asiaan en kuitenkaan ole saanut selvyyttä: Jos omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niin miten käy, jos syö seitsemän omenaa päivässä?
Talven herkkua tai syvän vihreä katumus
Ensimmäiseksi näin rakennusmiehen kantamassa valkoisia suojakankaita jonnekin. Oli pakko ottaa kamera esiin ja tallentaa omituinen hiippari muistoihin :)
Kukkakaupan edustalla oli valtavia lehtikaali-ruukkuja. Olin ihmeissäni, runko oli vankka ja lehtiä todella paljon ja yksi ruukku maksoi vain 32 euroa.
Koska lehtikaali kestää hyvin kylmää (ainakin lasitetulla parvekkeella), niin voisin syödä aika pitkään omasta "puustani" lohturuokaa. Niin ajattelin, mutta sitten vain en osannut päättää mitään, en minkä ruukun valitsisin tai muutakaan, ja jätin painavat ruukut odottamaan seuraavaa herkkusuuta.
Olen aivan varma, että ensi kerralla kun maksan 200 gramman lehtikaalipussia kauppareissullani mietin miten tyhmä olin, kun jätin ruukun ostamatta :)
***
Tänään täällä on sadesäätä koko päivän ja tuulta 9 metriä sekunnissa kaupan päälle. Minua ei huvita mikään, ei ainakaan ulos meno sillä olen tehty sokerista (ehkä siippa tykkää minusta juuri sen vuoksi). Taidanpa siis ottaa yhden omenan ja toivoa että kevät tulee pian...
Mistä tuleekin mieleen, että 16.9. kaupassa oli jo sata metriä joulusuklaata myynnissä. Voi jestas sentään ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti