keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Yhtä katua kävellessä

Kello on 10.30 kulkiessani Suurkirkon ohitse enkä voi olla kuikuilematta aurinkoa. Se yrittää pehmittää meitä tiukan tuulen ja pakkasen jäykistämiä. Ihanaa, paista vaan, lämmitä ilmanalaa ja tuo meille vetreät nivelet ja pilke silmäkulmiin.

Käännyn Aleksille ja ihmettelen. Katu huutaa tyhjyyttään. Vain satunnaisia ihmisiä näkyy siellä täällä. Vetäydyn enemmän hupun suojiin, sillä tuuli puskee vastaan, eikä auringolla ole tälle kadulle asiaa. Toisin kuin hetki sitten askeleeni ei liukastele tai kävelystä kuulu rahinaa. Tämä katu on lumeton ja hiekaton. Tasainen maa tuntuu kuin tennarin vaateelta. Tie on vapaa ja saan kävellä sen suoraan kuin viivottimella vedetyn viivan. Hiukan ehdin hidastaa Minna Parikan pinkkien korkokenkien kohdalla ... aah mikä hekumallinen kenkäkauppa...

Stoccan kulmaan asettuu sinimyssyinen nainen taas selloineen. En ymmärrä kuinka sillä sormet taipuu näin kylmällä ilmalla. Jotain taikaa naisessa on, sillä kielet soivat ja sävelet täyttävät uneliaan kulmauksen samaan keväiseen hehkuun kuin sivukadulta pilkistävä sädekin.

Kalevankadulle siirtyessäni mukulakiviylämäkeä kopisuttaa useammat korot. Täältäkö tämä kaupunki herää?

Kun palaan tunnin päästä samaa reittiä takaisin en tunne olevani kaupungissa yksin. On nuorta ja vanhempaa. On muualta tulleita sekä paikallista viipottajaa. Koska kehoni toimii nyt paremmin kuin hyvin, kävelen taas Aleksin läpi lantio irtonaisena ja askel pitkänä.

Puikkelehdin turistin ohi oikealta ja työpaikkalounastajan vasemmalta. Sivuutan jalkakäytävälle parkkeeranneen pakun ikkunan puolelta ja ulos häädetyn tupakoitsijan ratikkakiskojen puolelta. Ja sitten saan kiinni miehen, jolla on oranssit kalossit. Voi jestas sentään, onpahan riemastuttava jalkapari. Näitä jalkoja ei huvita ohittaa.

Kun yliopiston kulmauksen kohdalla vaihdan kadun puolta, aurinko iskee silmää. Se loistaa torille, jotta japanilaiset, venäläiset ja muut vierailijat saavat taas kauniita valokuvia. Ja minä nautin turisteista. He kertovat joka kerta kameroineen ja poseeruksineen:  Tämä kaupunki on kaunis.

2 kommenttia:

  1. KUvailit tuota tuttua keskustaa niin että ihan näin sen silmieni edessä ja tuli hieman ikävä!
    Toivottavasti se kevät nyt pian jo tulee teille!

    VastaaPoista
  2. Kyllä nyt on todella kylmä kevät täällä. Tuuli vihmoo niin lujaa, että meinää viedä ajatuksetkin päästä -tosin se ei olisi aina huonokaan juttu, heh heh. Aurinko paistaa upeasti vihdoinkin. Läpi talven oli sadepilviä, mutta koska ne olivat lumisadepilviä, niin ei se haitannut.

    Kaupat ovat täyttyneet kesäisistä vaatteista, mutta eihän niistä voi kuin haaveilla, kun untuvatakki on vieläkin käytössä =) Milloin mahdat olla tulossa tännepäin?

    VastaaPoista