joka taas kerran oli uppoutunut luonnoskirjansa ääreen
ja piirsi siihen vakaalla kädellä kuvia.
Minä mietin aloittaako kaveri työt jo junassa
vai piirteleekö hän muuten vaan vapaa-aikanaan...
Päivällä tuijottelin omia näkymättömiä
työnjälkiäni tietokoneella,
niitä nollia ja ykkösiä, jotka jatkuivat aina vaan, eikä loppua ollut näköpiirissä.
Minä vastailin puheluihin, sellaisiinkin, joissa soittaja oli tuttuun tapaan ottanut
summamutikassa numeroni ja halusi vastauksia minulle tuntemattomista asioista...
Mietin, miksei työ tuntunut palkitsevalta,
miksen näe itseäni luomassa mitään kaunista ja hyvää?
Iltapimeällä huristimme autolla pitkin moottoritietä
minä tuijottelin aluksi mitään näkemättömin silmin tietä,
kunnes sivuikkunasta katsahdin taivaalle.
Mustalla taivaalla oli käsittämätön määrä tähtiä,
kirkkaita valoja siellä täällä, yksin ja rykelmässä
ja punainen planeetta joka loisti itsepäisesti erivärisenä.
Sen loiste ja välkyntä sai minut lohdulliseksi,
lopulta jopa riemukkaaksi:
Ehkä en luo nollilla ja ykkösillä töissä kaunista,mutta minä olen osa jotain ihmeellisempää,
jotain mitä itse en näe.
Huomenna on uusi päivä,
se on torstai
ja ehkä se on taaskin toivoa täynnä ;-)
On se - toivoa täynnä!
VastaaPoistaIhanaa kevään odotusta toivottelen myös
Päiväosuudesta on nyt selvitty =)
PoistaSulla on selkeästi mielessä jotain muuta mikä haittaa keskittymistä. En mä utelias ole mutta mikähän juttu se mahtaa olla? ;)
VastaaPoistaSä luet kyllä rivien välistä paremmin kuin itse huomaan kirjoittaneeni...
PoistaMielessäni kyllä pyörii asioita, mutta kuvittelin niiden pysyvän hallinnassa työpaikalla. Ehkä alitajunta tekee töissäkin salaa hommia, kun työpäivän jälkeen naisesta on jäljellä vain varjo.
Pitäisikö paljastaa pienen pään suunnitelmia ;-)
Ihanaa torstaita sinulle Birgitta! Itsekin olen huomannut, että tähtiin tuijottelu kummasti suhteuttaa asioita. Sieltä katsottuna meikäläisten murheet näyttävät aika pieniltä. :)
VastaaPoistaKaupungissa valot heikentää tähtien näkemistä, mutta tuolla valojen ulkopuolella taivas on KAUNIS. Voi ihme, miten paljon valoa ja voimaa.
PoistaJa totta puhut: pieniä on murheet, kun niitä katsoo kauempaa =)
Katse tähtiin ja jalat maassa - noo, kyllä ne jalatkin saa olla ilmassa. Suloista viikonloppua Birgitta, mitä kiintoisaa sitten suunnitteletkin...=)
VastaaPoistaTänä viikonloppuna pitää selvitellä pää kirkkaammaksi. Oma ego on näköjään rellestänyt niin pahasti, että joudun ottamaan siitä niskalenkkiä... tai ehkä vain halaan sen henkihieveriin.
Poista