lauantai 17. heinäkuuta 2010

Vain sata sanaa tänä päivänä

Istuin illalla kahvila Tyynessä Töölönlahdella ja ihmettelin siinä maisemien kauneutta. Sitten tajusin miten hiljaa olen ollut koko päivän. Laskin mitä olen puhunut ja tässä tulos:

Mä olen sanonut tänään n. 100 sanaa. Siis todella vähän.

Niistä noin 20 on ollut: Kiitos                                             20
Yksi: Ole hyvä                                                                   2
Kolme: Paljonko tää maksaa?                                            9
Yksi ruokatilaus: Yks Palak Paneer                                    3
Yksi: Kahvi ja raparperipiirakka                                           3
Yksi: Sinkkuelämään 14:30 näytökseen. Rivi 6 paikka 7       8
Yksi puhelimeen vastaus: n. 50 sanaa.                              50

Mitä sitten olen nähnyt tai mikä jäi mieleen erityisesti tästä päivästä:

Aamiainen parvekkeella.
Kauniita ihmisiä kauniissa Helsingissä.
Todella hyvä kahvihetki siinä ihmisten ja lintujen keskellä.
Mietintäni jaksaisinko vielä lähteä Linnanmäelle.
Pyöräilijät, jotka varmasti kilpailivat jostakin. He saapuivat uskomattomalla vauhdilla Hesperian puistoon.
Ihmiset nauttimassa olostaan ruohikolla.
Keski-ikäinen pullokerääjä laittamassa kättä roskikseen. Tänä kesänä hänelle on varmasti riittänyt tienestiä.
Huntuun pukeutunut pikkutyttö joka istui shortsiin ja toppiin pukeutuneen nuoren naisen vieressä junapenkillä.
Paloma Faithin New York –biisi joka soi mielessäni, kun kävelin kotiin.

Huomenna Tyynessä näkisi illalla ulkoilmaleffan, se olisi kolmas elokuvani tämän lomaviikon kunniaksi.

Ja tässä Paloma Faithia. Videosta en niin välitä, mutta biisi on kaunis

9 kommenttia:

  1. Olisipa pitänyt itsekin puhua tänään tuo kohta viisi; Kahvi ja raparperipiirakka <3

    VastaaPoista
  2. Pumps, hei upeat sivut sinulla =)

    Jos pääset käymään Tyynessä, niin sieltä saa todella hyvää kahvia herkkujen kera =)

    VastaaPoista
  3. Olet ollut suorastaan puhelias verrattuna minuun.Torstaina olin viimeksi töissä ja sen jälkeen en ole sanonut edes sataa sanaa.Mies on työkeikalla ollut koko viikon ja naapurit lomailemassa jossain ja minä en jaksa helteessä poistua kotoa joten olen itse itseni paras hiljainen juttukaveri blogien lisäksi.Onneksi maanantaina töihin ettei puhekieli unohdu kokonaan,mutta toisaalta minä viihdyn todella hyvin yksikseni kotona.
    Ei se määrä vaan laatu...vai mitä:)
    Henrietta

    VastaaPoista
  4. Hei,
    ekakertaa blogissasi visiitillä...

    Positiivisuus ihan tarttui minuun :)

    Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Joskus mullakin jää vähäiseksi tuo puhuminen, mutta tulee aikoja jolloin illallalla ajattelen, tuli puhuttua liikaa. Annoikohan aikaa toisille ollenkaan puhua kun lörpöttelin niin paljon. Kaikella aikansa.
    Sanonta. Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa.

    VastaaPoista
  6. Ainosofia; tervetuloa, toivottavasti saat täältä iloa aina silloin tällöin =)

    Henrietta ja Sylvi; oikeassa olette =)

    VastaaPoista
  7. Kiitos ja Ole hyvä ovat tärkeitä sanoja! Mielestäni joskus niitä kuulee ihan liian vähän! Mmmm.. raparperipiirakka... mmmm... njam!

    VastaaPoista
  8. Hiljaisuus on aliarvostettua! Ja tärkeitä sanoja sinäkin olet sanonut..
    Tuosta kappaleesta minäkin pidän, siinä on jotain sielua koskettavaa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille kommenteistanne =)

    Jaana ja Elisa; Ole hyvä -on tullut kolmisen vuotta sitten sanastooni. Yleisesti jonkun kiittäessä vähättelin aina asiaa. Sitten tajusin, että jos joku kiittää, niin paremminkin voisin siihen vastata kuin, että "mitäs tuosta", tai "eihän tämä nyt mitään".

    VastaaPoista