Mikä siinä on, että illalla, kun oma aivotoiminta on jo lakannut, kovalevy on täynnä, mitään järkevää ei kannattaisi enää kysyä, niin mies alkaa jankata asiasta, josta tietää minun olevan eri mieltä?
En ymmärrä. Mutta kohta minä huomaan irtautuneeni itsestäni ja seuraan sivusta, kuinka se nainen, joka asuu tässä asunnossa, päästää suustaan lauseita, jotka kannattaisi nielaista omaan suolistoon.
Seuraavassa hetkessä pohdin: Miten päästä ilmaantuu sanoja, jos aivotoimintaa ei pitänyt enää olla ;-)
Myönnän siis:
en ole täydellinen
no ei ole mieskään täydellinen
mutta ainahan sitä voi toivoa
että se oppisi lentämään ;-)
Mitäköhän tuo siippa oikein toivoo? En uskalla ajatellakaan...
Tästäkin huolimatta torstai on toivoa täynnä!
Pitäkää lippu korkealla =D
Olen sun kanssa samaa mieltä. Illat, tarkemmin sanottuna ajanjakso klo 17.00 - 06.00 pitäisi olla laissa määritelty sellaiseksi vuorokauden ajaksi jolloin kenenkään ei pitäisi kysellä mitään eikä kanssaeläjiä saisi vetää mukaan minkäänlaisiin pohdintoihin, oli ne sitten syvällisiä tai ei.
VastaaPoistaRiittää kun puolet vuorokaudesta saa vastailla omituisiin kysymyksiin ja väitellä asioista joista ei edes pitäisi väitellä.
Toivotankin sulle mahdollisimman rauhaisaa torstai-iltaa ja kyllähän sinä sen tempun tiedät missä ollaan fyysisesti paikalla mutta.... :D
Musta tuntuu, että tästä lähtien kun joku kysyy multa jotain klo 21 jälkeen, niin mä tungen omenan suuhun ja mussutan sitä niin monta minuuttia, että unohdan mitä kysyttiin.
PoistaJa mä en yhtään tiedä mistä sä puhut, mutta oikein hyvää viikonloppua sinullekin =D
Kaikki inttäminen ja jankuttaminen vie energiaa! Vähemmän inttämistä, enemmän iloa! Kuulin kerran Dr. Philissä hyvän lauseen: "Kumpaa haluat olla, oikeassa vain onnellinen?" Valitsin onellisuuden kun siihen asti olin todistanut R:lle, että 99 prosenttisesti minä olen oikeasa ja hän väärässä:) Nyt hän jos alkaa jankuttaa, lopettaa hyvin pian, sillä ei saa vastusta. Hymyilen tietävän näköisenä sisäänpäin, levitoin itseni sukeltamaan alasti öiseen mereen...ja kuulen vain yölinnut ja kalojen laulun. Voi uskoa, että inttäminen loppuu ja rauha on saapunut laivaan...eikun siin kotiin.
VastaaPoista♥♥♥
Voisitko sä kulta opettaa mulle ton levitoinnin. Meditoinnin kautta kenties saavutan kyllä sellaisen tilan, jossa osaisin olla hiljaa. Mutta levitointi voisi saada muutkin talossa hiljaiseksi ;-)
PoistaMä toivon, että ikä tuo mulle tullessaan tuon sinun taitosi ♥
Minä olen opetellut sanomaan "no comments", kun tiedän, että järkevää keskustelua ei synny. Minulle aamut on pahimpia. Hauskasti taas ilmaisit arkisen asian. Kiitän - ja toivotan mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaAi miten hieno vastaus. Taidan ottaa käyttöön =)
PoistaOikein mukavaa viikonloppua tellekin =)