lauantai 19. joulukuuta 2020

Porskuttaa porskuttaa

Ihmeellisiä päiviä takana päin.
Sellaisia, jotka selventävät omia ajatuksia, 
päiviä, jolloin jokin pitkään vaivannut asia alkaa helpottaa.
Tilanteita, jolloin ystävä ei jaksa, ja itselle sovitun tapaamisen peruuntuminen sopii kuin nenä päähän.
Päiviä, jolloin vetää migreenin jälkihuurussa tietovisaa työkavereille ja huomaa nauttivansa olostaan kaikesta huolimatta.
24 peräkkäistä tuntia, jolloin sanoo mielessään joka ikiselle asialle ei,
ja sitten niitä hetkiä, jolloin tekee mieli sanoa aivan kaikelle kyllä.

On myös torstai, jolloin aamupäivällä närästää, kun en ehdi hoitaa töitä siihen tahtiin, kun haluaisin. Otteeni herpaantuu ja mieli kehittelee ajatuksia, jotka eivät lainkaan paranna työmotivaatiota. Iltapäivän palaverissa pomo tippuu jatkuvasti linjoilta pois. Välillä kuuluu ääni ja näkyy mies, useimmiten näkyy pysähtynyt kuva, ja kun viimein linja pysyy hyvänä sovitaan, että eiköhän vaan jutella niitä+näitä ja mietitä tulevia lomakuvioita. 

Kun palaveri on loppunut ja työpäiväni on ohitse, minä käyn katsomassa mitä postimies pudotti luukusta. Avaan kirjekuoren, sen sisällä on Sisu -pastillirasia ja heijastin, sekä kauniit saatesanat lähimmiltä esimiehiltä. Miten pieni ele ja miten suuri merkitys. Minä heiluttelen heijastinta valoa vasten ja pohdin voisiko se hypnotisoida parempaa tulevaisuutta. Avaan rasian ja otan yhden pastillin ja mietin meitä. Huomaan, että työkaverit alkavat olla aika väsyneitä, itsestäni puhumattakaan. "Hyvin olemme selvinneet" lukee viestissä, ja niin se on, tässä vielä ollaan ja parhaamme olemme tehneet. Minä otan pari Sisua ja kävelen jääkaapille. Nostan alahyllyltä parisen päivää sitten tekemäni piparitaikinan ja leivon pikkuruisia kukkoja, possuja ja sydämiä.

Luulen, että ilman kirjettä ja lisäsisua en olisi jaksanut leipoa tänäänkään. Olisin vain huokaisten vilkaissut  taikinaa. Mutta nyt kävi toisin, minä hengähdin hetken, katsoin asioita toisesta kulmasta ja tein ainoastaan sen verran kuin tuntui hyvältä. Laitoin nimittäin 3/4 taikinasta pakkaseen, sellaisina pötkylöinä, joista voin vain vuolla piparkakkuja uunipellille kun himo iskee. 

Täytyy kyllä tunnustaa, että ne ruskeat pötkylät ovat todella epäseksikkäitä ;-) Onneksi kukaan ei käy kurkkimassa meidän pakkaseen, hehee :D

Kodissa on nyt ollut hyvä tuoksu ja viikonloppukin on alkanut. Tänään otan rennosti, rupattelen nettiyhteydellä ystävien kanssa ja paketoin vähäiset lahjapaketit. Ei kiirettä, ei paineita, vaan rentoa taustamusaa ja ehkä pari kevyttä tanssin kaltaista askellusta huoneesta toiseen. 

Oikein rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua sinulle. Toivottavasti voit tehdä tänään hyviltä ja hauskoilta tuntuvia asioita ♥

13 kommenttia:

  1. Sisua tarvitaan ♥
    sulla on Birgitta asenne kohdillaan!

    Laskeudutaan joulurauhaan pikku hiljaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kun sivukorvalla olen kuunnellut ihmisiä elämän eri osa-alueilta, niin kyllä monella alkaa väsymys painaa. Siksi onkin hyvä, että tajuaisi jakaa pieniäkin hyviä eleitä ympäristöönsä ja vähän keventää tunnelmaa.

      Pikkuhiljaa eteenpäin ystäväiseni ♥

      Poista
  2. Kohta ollaan selvitty tästä vuodesta, hyvä me!!

    Levollista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hämmentävää, että vuosi alkaa olla lopuillaan. Vasta oli marraskuun alku ja ensiviikolla tulee joulu. Kiitokset Susu, että jokunen vuosi sitten innostit minut marraskuun selätykseen, se on ollut ihana tapa katsoa kuukautta erilaisin silmin.

      Otetaan rennosti tämä joulu ja jatketaan sitten eteenpäin. Mennyt näyttää, että tästäkin selvitään ♥

      Poista
  3. onpa oivaltava joulutervehdys esimiehiltä, sisua todella tarvitaan!

    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Marika, noinkin pieni ele antaa paljon ajattelemisen aihetta. Voin vain kuvitella millainen härdelli esimiehillä on ollut tällaisena vuotena, toivon, että ostivat itselleenkin pastillirasiat :)

      Oikein leppoisaa viikonloppua sinullekin ♥

      Poista
  4. Sisu-aski on kyllä hyvä oivallus esimieheltä tällaisen vuoden päätteeksi! Ja hatunnosto itse tehdylle piparitaikinalle (ja niiden leipomiselle), mä taidan kyllä mennä tänä(kin) vuonna ihan valmistaikinalla. Muutenkin olen antanut itselleni luvan mennä kaikissa jouluun liittyvissä asioissa sieltä, missä aita on matalin (tai oikeastaan sieltä, missä ei aitaa edes ole). Päätin, että se on tänä vuonna joululahja mulle multa!

    Jos ei enää olla kuulolla ennen aattoa, niin toivottelen sulle jo nyt oikein ihanaa ja levollista Joulua!! ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta onkin tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Olet antanut itsellesi juuri oikeanlaisen joululahjan, turha touhottaminen ei ole joulun tarkoitus. Vähemmän on usein enemmän ja kuten jonain päivänä joulukalenterissa sanottiin, niin "kalleimmat lahjat ovat antajalleen ilmaisia".

      Sinullekin Emma oikein ihanaa joulun aikaa ♥

      Poista
  5. Täällä hyvin samanlaisia kuvioita ja joskus peruuntunut meno on paras meno, tämä ikä. ;)

    Oikein sydämellistä joulua Birgitta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sattuu niin, että peruuntuminen on molemmille osapuolille hyväksi, tavalla jos toisella :D.
      Kiitos Tiia, oikein upeaa joulun jatkoa sinullekin ♥

      Poista
  6. Ihana Sisuoivallus. Ja parasta on sun asenne, joku olisi tuosta saanut ihan eri reaktion ;) Ihanaa, että sä löydät aina jotakin hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi ♥
      Olen kuullut noista reaktioista, ja ehkä nyt poikkeuksellisesti avaan jopa oman mielipiteeni tähän asiaan. Jos joku antaa lahjan, siinä ajatus on tärkein :) Jos ei tykkää siitä omenasta, voi sen antaa ystävälle tai jollekin joka pitää omenasta. Se toinen vaan halusi antaa sinulle lahjan :)

      Poista