sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Marraskuun selätys - pyörimistä oman navan ympärillä

Marraskuun kahdeskymmeneskolmas

Aamulla on lunta maassa. Liukastelen ulos päästyäni ja palaan samantien vaihtamaan lenkkarit parempiin kenkiin. Ohut lumikerros ja sininen kirkas taivas kuiskuttelevat ihania talven kuvia: Täältä tulen, oletko valmis. Illalla aika kuluu rupatellessa, ensin mies soittaa pojalle ja sitten minä isälle. Sovimme, että torstaina käydään yhdessä ostamassa uusi tietokone.

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs

Luen Hesarista afantasiasta. Olen kolmekymmentä vuotta sitten tajunnut siipan kanssa keskustellessani, että hän miettii asiat kuvina ja minä sanoitan ne sanoina. Ajattelin aina, että siippa on kummallinen. Mutta lukiessani Hesarin esseetä, huomaan että se olenkin minä, joka olen omituinen. Pohdin mistä kaikesta jään paitsi, kun en näe mielikuvina muistoja tai asioita. Se ei siis olekaan höpöttelyä ja öyhötystä, kun jotkut kertovat elämän kulkevan elokuvana silmiensä edessä. Tai meditoidessa näkevät rentouttavan merimaiseman hiekkarantoineen, tai unettomina hetkinä laskevat lampaita. Että oikeastiko ihminen voi nähdä ne lampaat hyppimässä aidan tai aitojen yli? Mitä hittoa! 

Marraskuun kahdeskymmenesviides

Minulla on kehityskeskustelut. Olen kehityksen äärirajoilla, eli melkein täydellinen ;-) Tajuan iloita pomon sanoista läpi päivän. Tiedän, että viikon kuluttua olen todennäköisesti unohtanut kuulemani lauseet tai en enää usko niihin. 

Isä soittaa, ettei tarvitsekaan tietokonetta, eli vapauduimme musta-aukkoperjantai-ostosriehasta. Näin ne asiat joskus muuttuu lennossa ;-)

Palaan ties monennenko kerran afantasiaan, mielikuviin. Tenttaan miestä ja ihmettelen. Jos muistelet äitiäsi, niin näet hänet, mutta kuuletko myös hänen äänensä? Etkö oikeasti kuule mitään sisäistä puhetta, kun mietit jotain mennyttä asiaa? Jos mietit lapsuudenkotiasi ja näet pihamaan silmiesi edessä, niin tunnetko myös ne tuoksut? 

Ai että, tämä asia häiritsee minua. Tunnen jääväni vaille jotain erityistä, vaikka mielikuvituksettomuuteni on ilmeisen lievää. Minulla silmien edessä näkyy ainoastaan läsnäoleva todellisuus. Jos ajattelen mennyttä, en näe mitään. Kun laitan silmät kiinni, näen vain mustaa. Minä sanoitan muistot, sen minkä tiedän, että isoäidin talo oli valkoinen ja sen oikealta reunalta noustiin rappusia pitkin ylös. Ulko-oven avattua tultiin verannalle, jonka ikkunalaudoilla oli pelargonioita ruukuissa, verannalla tuoksui erilaiselle kuin eteisessä, jossa taas oli täysin omanlaisensa tuoksu. Ja, että Pihlajatiellä oli yhdessä rappukäytävässä aivan sama tuoksu. Mutta minä en saa mieleeni tuota tuoksua, jollen mene jompaan kumpaan paikkaan käymään. Minulla kuvan tilalla on tieto, se ilmenee minulle sisäisenä puheena. 

Ärsyttävää. Olen niin usein miettinyt, kuinka kyllästynyt olen omaan ääneeni. Ei ihme ;-) Te muut saatte välillä levätä itsestänne erilailla. Siippa tosin ei nyt saa lepoa minun kysymyksiltäni...

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes

Taputan itseäni olalle työpäivän lopuksi. Pari isompaa työtehtävää valmistui ja olo on onnellinen. No, käsiä on kyllä särkenyt kaksi päivää ja tiedän, että kipu kestää pitkään. 

Koska työpaikan pikkujoulut jää tänään väliin, ehdotan että vietämme kotona kekkerit. 

Ostamme kaupasta viiniä ja ruoka-aineksia, mutta kun en älyä edes pukeutua, niin ruokailu menee tavallisesta päivällisestä. Katselemme illalla Vain elämää lauleluja (tunnustan, että marraskuun televisiottomuus on epäonnistunut) ja kello kymmeneltä olen niin väsynyt, että painun sänkyyn nukkumaan.

Marraskuun kahdeskymmenesseitsemäs

Voi myrkky! Herään neljän aikaan aamuyöstä tukkoisena ja aivan pirteänä. Nousen ylös ja katson eilisen BigBrother -koosteen. Kun senkään jälkeen ei nukuta jatkan elokuvalla Ilta Andrén kanssa. Mies hipsii pimeästä makuuhuoneesta ulos. Olen kuulema herättänyt hänet miljoonalla aivastelullani. (Aivastelu on nykyään kamalaa, se tuntuu huonolta tavalta. Paheksun itseäni.)

Mies käy rakentamassa metsään linturuokintapaikan. Minä hipsuttelen kotona. Ulkona on mahtava pakkassää. Fiilis on kaikesta huolimatta hyvä :D

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen viikko sinulla takana ja varmaan tuntui hyvältä kun pomo antoi tunnustuksen. Luin linkin tuosta afantasiasta, mutta en oikein saanut siitä vielä kiinni. Pitää antaa asian kypsyä ja palata siihen myöhemmin.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle Birgitta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina, sitä joskus ajattelee, ettei mitään tapahdu, mutta jos jokaisen päivän käy erikseen läpi mielessään, niin monta pientä asiaa tapahtuu kuitenkin. Pomon kiitokset oli kiva kuulla ja niitä pitäisi muistella varsinkin vaikeimpina päivinä :)

      Iloista alkanutta viikkoa sinulle :D

      Poista
  2. Minäkään en oikein tajunnut tuota afantasia-juttua, koska minun mielestäni mitään epätodellista ei voi oikeasti nähdä. Minusta kun nähdä voi vain silmillään. Mutta ehkä olen mieleltäni liian rajoittunut tai ehkä minunkin pitää haudutella asiaa. Joka tapauksessa oli kiva oppia jotain uutta.

    Kauniita talvipäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aina on kiva oppia jotain uutta. Se pitää mielen virkeänä ja toivottavasti aiheuttaa intoa lisäopiskeluihin. Nyt kun tänä syksynä ei ole mitään kurssia, niin tunnen ajoittain tylsyyttä. Ja nyt vielä loppui se BB:kin ;-)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen aihe tuo afantasia. Itse näen asiat myös kuvina. Ja taputukset sulle työasioissa, hienoa, tuollaisesta tulee takuulla hyvä mieli.
    Voi lunta...täällä pitäisi huomenna ja ylihuomenna olla 29 astetta,mikä on aika epänormaalia tähän aikaan vuodesta, joten tuo lumi ehkä sopisi minulle.
    Hyvää alkavaa viikkoa Birgitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin pari päivää ihan harmaana, kateuslisää tuli kun tv-sarjaa katsellessanikin tajusin siellä päähenkilön näkevän mielikuvia ;-) No, olen tottunut olemaan tällainen, joten enköhän pärjää tulevaisuudessakin näillä eväillä, hehee.

      Jael, nyt täällä on ollut monta päivää pakkasta, nyt -10 astetta. Nurmi on peittynyt ohuen valkoisen lumen alle ja näyttää ihanalta. Ajattele, meillä on 40 asteen lämpötilaero parhaillaan, se on aika paljon se.

      Oikein lempeää viikkoa sinulle :D

      Poista
  4. Iloa alkaneeseen viikkoon!
    Mielenkiintoinen tuo afantasia, en osaa yhtään eläytyä, pystyn kuvittelemaan kaikenlaista hyvinkin eloisasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika, alkanut viikko on kyllä iloinenkin. Mä arvaan, että sun mielikuvitus on eloisa ja vilkas. Se kuuluu kirjoituksissasi :)

      Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle :D

      Poista