sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kirsikkapuun kukat

Viikonlopun aamiaishetket on erityisen maukkaita, silloin pöytä on katettu arkipäivistä poiketen. Ei sillä, että kaurapuuro marjoilla ja jugurtti siemensekoituksella olisi huonoja valintoja viikonloppuna, ei todellakaan. Mutta rauhallinen istuminen värikkäiden hedelmien, vihannesten ja muiden herkkujen kanssa saa meidät usein keskustelemaan pitkään kaikenlaisista asioista.

Eilen puhe palasi taas kerran elokuvaan Everything everywhere all at once, jota kävimme viikko sitten katsomassa. Mietimme kuinka helposti ihminen jämähtää vanhaan tuttuun, ei ota askelta sivuun tai katso mitä vaihtoehtoja maailma tarjoaa. On ihmisiä, jotka pääsääntöisesti menevät pelkoa kohti, niitä jotka silloin tällöin tekevät yllättävän hypyn tuntemattomaan ja heitä jotka valitsevat aina tutun ja turvallisen. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia ja kaikki ovat yhtä oikein. Päätös on aina oikea, niin kauan, kuin syvällä sisimmässä siltä tuntuu. Joudumme joka tapauksessa tekemään valintoja joka hetki, eli mikään ei ole kallioon hakattua. Aina voi valita toisin. Jos ei muuta, niin oman asenteensa.

Ahmiaisen jälkeen mietittiin päivän muita anteja. Koska kirsikkapuut kukkivat juuri nyt, päätimme lähteä Roihuvuoreen. Huomenna paikassa vietetään hanamia, mutta silloin me olemme muualla. 

Suuntaamme siis kirsikkapuiden alle ihailemaan vaaleanpunaista maailmaa. Tunnelma on yhtä suloinen kuin omenapuutarhassa käynti niiden kukinta-aikana. 

Ajatukset päässä hiljenevät ja katse kiinnittyy kuhmuraisiin pieniin oksiin sekä herkkiin vaaleanpunaisiin kukkiin ja nuppuihin. Mereltä puskee kylmää ilmaa, muttei se tunnu haittaavan ihmisiä, jotka levittävät filttejä nurmelle ja avaavat termospullojaan. 

Me ihailemme japanilaistyylistä tunnelmaa, kauniita kaarevaksi haravoituja hiekkakenttiä, kallioseinän pienestä kolosta puskevaa saniaista, sekä sammalpeittoa, joka kumpuilee aaltoilevasti kuhmuraisten puunjuurien päällä. Nuoret ovat pukeutuneet keskiaikaisiin pukuihin ja poseeraavat ison puumiekan kanssa. Aikuiset asettavat isoäidin kirsikkapuun alle ja ottavat hänestä valokuvia. Kun isoäiti huomaa hymyni hän hämmentyneenä toteaa: "me herätetään huomiota". Toisaalla nainen istuu nurmella t-paita päällään ja heilauttaa pitkiä hiuksiaan kuvaajalle. Se, että taustalla näkyvien ihmisten pintaa peittää paksut takit, ei haittaa kuvattavaa tai kuvaajaa. Täällä ovat sulassa sovussa lapset ja aikuiset, nuoret ja vanhat. Todella mukava tunnelma. 

Paluumatkalla autolle näemme leikkipuiston edessä pöydän, jossa myydään kotitekoisia herkkuja. Päätämme ostaa iltapäiväkahville mokkapalat ja saan ne mukaani paperilautasilla. Koska matkaa on vielä jonkin verran, sujautan palat samalle lautaselle ja laitan toisen "kanneksi". Leivoksessa on kaunis kirsikkakukkakuorrutus, joten suojelen sitä erittäin hennolla otteella, niin ettei tuuli vie kansilautasta, muttei se oikein kosketa kuorrutustakaan.

Paikan kauneus vetää kameraa puoleensa, ja kun otan valokuvaa, sanoo mies pitelevänsä herkkuja puolestani. Kun lähden kävelemään taas miehen perään tajuan huudahtaa hänelle, ettei purista kansilautasta, jottei kuorrutus ei tartu siihen. Mies sanoo jotain, mutta olen liian kaukana kuullakseni vastausta. Seuraavaksi huomaan, kuinka mies kääntyy edessäni ja ottaa kameran esiin. Sillä on toisessa kädessä mokkapalalautanen pystysuorassa ja ote on tiukka. Voi s***ari sentään. Olen nyt miehen kohdalla ja otan mokkapalat sen sormien puristuksista. Lautaset on niin tiukasti kiinni toisissaan, että tiedän tuhon tapahtuneen.

Kotiin päästyä mies lähtee kirjanjulkkareihin ja minä keitän iltapäiväkahvit. Katson surkeasti paperilaustasta, joka on liiskattu kiinni mokkapalakuorrutukseen. 

Varovasti nostan kansipahvilautasta. Varovaisuus ei ole tarpeen, sillä siinä on koristekirsikankukka ja puolet kuorrutuksesta. Leivos on niin surkuhupaisan näköinen, että syön sen oikein hartaasti herkutellen. Eihän se ulkonäkö, vaan maku totean jo hymyillen. 

Jos ehditte, niin käykää ihailemassa lähistöllänne olevia kirsikkapuita. Puiden kukinta-aika on lyhyt, mutta juuri näistä pienistä ja lyhyistäkin asioista kannattaa nauttia. 

Tänään iloitsen myös uudesta euroviisuvoittajasta. Kaikki tuki on tärkeää heille, joilta vapaus rauhalliseen eloon yritetään riistää. 

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinulle ♥



10 kommenttia:

  1. Meillä on myös viikonloppuisin tapana istua rauhalliselle aamupalalle (tai brunssille, varsinkin, kun ajankohta on monesti jo päivän puolella ;-). Tänää kuopus paistoi munat leivän päälle ja minä valmistin kahvin alusta asti - no en paahtanut papuja mutta kuitenkin... Lisäksi hedelmmiä, appelsiinimehua ja mulle jogurttia marjojen kanssa. Keskustelu kuuluu kuvaan meillä myös.

    Tänään juttelimme mm eilisestä yhteisestä keikkakokemuksesta, jossa minä tosiaan poistuin mukavuusalueeltanni ja valitsin toisin. Ja onneksi valitsin. Oli yksi ihan top 3:een yltäneistä keikoista, vaikka genre ei minun olekaan.

    Nautitaan sunnuntaista ja elämästä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi kivalta. Brunssi onkin sopiva ajankohta nuorten kanssa :)

      Kenties joskus paljastat mikä keikka oli kyseessä. Itse kävin eilen katsomassa USAlaista GA-20 blues bändiä. Tuntui kuin olisi heräsi eloon kun sai olla livekeikalla.

      Poista
  2. Roihuvuori on kyllä nyt kauneimmillaan <3 Ja kohta saamme ihailla alppiruusujen kukintaa Haagassa!
    Onneksi leivoksen näkö ei ole niin tärkeää kuin maku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, olinkin aivan unohtanut Haagan alppiruusupuiston. Sinne täytyy ehdottomasti mennä ihailemaan kukintaa.

      Sain sentään irroitettua sen pahvilautasen leivoksesta, eli hyvältä maistui :D

      Poista
  3. Tuo kirsikkapuiden kukinta on kyllä niin kaunis, ja kiitos kauniista kuvista Birgitta. Täällä kukkivat myös puut, ensin olivat bauhiniat eli perhospuut, nyt tällä hetkellä jakarandat ja kohta liekkipuutkin, puiden kukinta on aina niin kaunista.Kirsikkapuita on täälläkin, mutta vain ihan pohjoisessa, sillä ne tarvitsevat kylmää, joten en pääse niiden kukintaa ihailemaan, ja muutenkin se oli jo alkukeväällä, mutta pääsen näiden kuviesi kautta niitä ihailemaan. Kaunista sunnunta-iltaa sinulle. Niin, ja onneksi sait pelastettua leivokset;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyi käydä katsomassa millaisia on liekkipuu ja perhospuu. Vau miten hienoja, varsinkin nuo liekkipuut!

      Meidän pihalla on todella iso kirsikkapuu, jossa on upeat valkoiset kukat. Ja koivuissa on nyt jo pienet lehdet joiden väri on herkän vaaleanvihreä. On uskomatonta miten kaunis luonto on näin keväisin :)

      Poista
  4. Ihana tuo Ahmiainen! Meillä on myös tapana laittaa viikonloppuna toisena aamuna "herkkuaamiainen", mitä se sitten milloinkin sisältääkään. Jotain erilaista kuitenkin.
    Näen silmissäni mokkapalan kirsikankukalla, voi nam! Pikku liiska ei onneksi haittaa makuun mitenkään.
    Tänään vaikuttaisi olevan sellainen päivä, että keskityn vain syötäviin asioihin. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmiainen on syntynyt vuosikymmeniä sitten ajalta, jolloin aina vetäisin henkeen aamuteen. En tajua kuinka se oli mahdollista, mutta jokaikinen aamu sain jotenkin vetäistyä teen henkeen ;-)

      Nyt olen kehittynyt tai voikohan muutos johtua siitä, että olen siirtynyt aamuisin kahvin juontiin, hehee.

      Mukavaa viikkoa sinullekin :)

      Poista
  5. Komeat on kukat! Mä en ole vielä koskaan päässyt Roihuvuoreen, kun sinne on olevinaan niin pitkä matka. Tai kävin mä yhtenä vuotena siellä ravintolakoulun haastattelussa (ja olisin päässyt kouluun sisäänkin), mutta ajattelin nyt lähinnä näitä kirsikankukkia. :-D

    Leivos on aina leivos, vaikka ei ihan leivokselta näyttäisikään. Eihän tuossa muuttunut kuin hieman olomuoto, jos sekään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan tuon ravintolakoulun, se oli aika lähellä mun vanhaa työpaikkaa :) Voi olla, että nyt kukat on Roihuvuorestakin jo tippuneet, mutta kenties ensi kesänä ehdit käydä katsomassa niitä.

      En tiedä millainen tunneakseli leivoksilla on, itseäni olisi vähän itkettänyt jos olisin joutunut kahden seinän väliin puristuksiin, hehee.

      Poista