Hyvää matkaa huusi mies ohi juostessaan

En ole koskaan postannut camino-reissuistani, mutta nyt ajattelin kokeilla. Voi olla että menee hermo kirjoitella kännykällä, mutta katsotaan miten käy :) Menen varmaankin samalla tyylillä kuin marraskuussa, eli lisään valokuvia vasta kotona.

Olen siis Espanjassa lyhyellä Camino Inglese-vaellusreitillä. Irlantilaiset ja englantilaiset tulivat aikoinaan laivalla meren yli tänne Ferroliin ja lähtivät kävellen kohti Santiago de Compostelaa. Hiljaisten vuosien jälkeen vaellusinto reitillä on kasvanut, vuonna 2000 Camino Inglesen vaeltajista 98 haki todistuksen reissusta ja vuonna 2023 hakijoita oli jo 24093. Eli vaikka reitti on Espanjan hiljaisimpia, niin täälläkin vaeltajia kulkee aina vaan enemmän. 

Tänne pääsy on hidasta ja hiukan tuskastuttavaa. Ensin lento Madridiin, yö siellä ja aamupäivällä lento Corunaan, josta kyydillä Ferroliin. Kestää puolitoista päivää saapua lähtöpisteeseen ja vielä odottaa yön yli, että pääsee kävelemään. Mutta tästä se kuitenkin lähtee:

Ensimmäinen päivä

Aamun kävely alkaa sataman viertä pitkin. Sotilasalueen juoksukentällä näen valkoisissa asuissa nuoria miehiä viipottamassa. Eikä kavereita juokse vain siellä, sillä kohta kapealla tiellä vastaan tulee iso ryhmä sotilaita. Ryhmän vetäjä nostaa käden ylös merkiksi ja miehet väistävät meitä. Joku myös toivottaa hyvää matkaa, Buen camino. 

Vaellusreitin tunnistaa selkeistä nuolimerkeistä ja täällä meitä ohjaillaan tavallisen kävelytien kupeeseen omalle kulkuväylälle. Huvittaa tai ei, niin välillä teemme oudolta tuntuvia lisäkoukkauksia. Ylimääräisiä lenkkejä tehdessämme näemme hienon hiekkarannan ja siellä koiriaan ulkoiluttavia paikallisia. Kahvilaankin kierrämme takakautta, mutta eikös tänne kävelemään ole tultukin ;-) Tähän tienvarsikahvilaan valuu paikallisia tasaiseen tahtiin. Terassilla tupakka tupruaa ja kahvia kuluu. Me ostamme tortillat (perunamunakas) ja tuorepuristetut appelsiinimehut. Tortilla maksaa 2,5e ja mehu 2e. 

Koska kävelymatka on tänään lyhyt ja majapaikkaan pääsee sisälle vasta 15:30 vetelehdimme kahvilassa pitkään, sen jälkeen istuskelemme kolmessa puistossa ja vielä yhdessä kahvilassa.

Perillä Naronissa näemme Galician ja ehkä koko Espanjan suurimman magnolian, sen ympärysmitta on 6m. Mahtavan kokoinen ja upea puu.

Jostain syystä täältä ei saa illalla ruokaa mistään. Onneksi ehdimme illalla juuri ennen kaupan sulkeutumista sisälle ostamaan evästä. Syömme ne leikkikentän penkillä ja tilanne jo vähän naurattaa. Toivottavasti huomenna ruokahuolto on parempi.

Hytisen illalla majapaikassa. Pistän bambukerraston päälle ja kiitän itseäni, kun otin sen mukaan. Huone on pirun kylmä. En tiedä miten selviän ensi yöstä, hrrr.

Kävelyä Ferrolista Naroniin noin 16 km, sää aurinkoista noin +20 astetta. Naron ei ole mikään mieltä ylentävä paikka, mutta ei pahinta mitä caminoilla on tullut vastaan. Magnolia oli parasta antia :D

Toinen päivä

Mies toteaa aamulla, että olen melkein tuupannut sen yli sängynlaidan etsiessäni yöllä lämpöä. Onneksi en tönäissyt kaveria lattialle. Olisi ollut aika tylyä. 

Aamiaistarjoilu on kuivakkaa. Paahdettu leipäpala, ruokalusikallinen tomaattisosetta ja vaihtarina siipalta marmeladia. Lisäksi kahvi. 

Onneksi kävelyreitti on kiva. Kuljetaan kapeita asfalttiteitä omakotitaloalueiden läpi. Joissain pihoilla ruohoa pureskelee hevonen, toisaalla haukahtelee laiskasti koira kyljellä maaten. Välillä ylitetään iso valtatie ja sukelletaan eukalyptuspuiden alle. Olen iloinen, että haistan niiden tuoksun. 

Fenessä syömme välipalaa, jotta jaksamme jatkaa matkaa seuraavat 5 km ylös, ylös ja aina vaan ylös. Välillä kiivetään kiemuraista ajotien viertä ja sitten mukavaa metsäreittiä. (Yhteensä tänään noustaan 810 m ylös.) Ja kun ollaan perillä, niin laskeudutaan saman verran takaisin, jotta päädytään Pontedeumen kylään. Matkalla alas tapaamme saksalaisnaisen, joka tuli tänne ryhmämatkalla, mutta huomatessaan, että reitti on hyvin merkitty hän päättikin kävellä päivämatkat yksin. Nainen haluaa tulla ensivuonna juhlistamaan 60-vuotissynttäreitään Suomeen. Tilauksessa olisi toive nähdä revontulet. Toivottavasti sellainen onni osuu kohdalle :)

Pontedeume on kiva paikka. Vanhan kaupungin talot ovat kauniita, niissä on kapeat parvekkeet ihanine pikku ikkunoineen. Aukiolla paikalliset istuvat iltaa ja lapset leikkivät vieressä. Iltaruokaa tarjoillaan vaeltajalle hiukan liian myöhään, mutta tänään sentään saamme sellaista :)

Kävelyä Naronista Ponteneumeen noin 15 km. Lämpötila noin +24 ja aurinko porottaa.

***

Seuraavat kaksi päivää ovat vielä lyhyempiä reittejä, sillä annamme kehon tottua rinkan kanssa matkaamiseen ja kuumaan säähän. 

Rinkka muuten painaa 4,5 kg + vesipullo + hedelmäeväs. Mutta siltikin kroppa huutelee välillä tuskissaan :D