Batman ja tuppisuut aasit

Viides päivä

Syömme aamiaisen majapaikassa ja lähdemme ennen kahdeksaa liikkeelle. On ihanan pilvinen sää, joten aamun kipuaminen ylös pari sataa metriä korkeammalle ei hikistä minua aivan heti. Matka etenee taas asfalttiteitä pitkin, ajotie on todella kapea, se on suunniteltu pikku Fiatille ei nykyajan leveille autoille.

Nousemme päivän aikana monta kertaa mäkeä ylös ja laskeudumme alas. Välillä kuljetaan ajotien viertä, mutta onneksi myös metsätiellä tai maalaismaisemassa. Suurinta hupia on jutella hevosille (yrittäen ottaa niiden kanssa selfieitä) ja lampaille (joita ei yhtään kiinnosta meidän höpinät, ruoho on makoisampaa). 

Käymme jokaisessa kahvilassa mitä eteen tulee, sillä energiaa tarvitaan. Kun matkaa on kuljettu reilut 12 km oikealla puolellani on upea paksu kuusiaita ja sen toisessa päässä on pieni aukko sisään ravintolan pihaan. Edessämme on todella kiva ruokapaikka ja taidepaikka, Meson Museo, Xente no Camino (=kukaan ei kävele). Sisällä istuu paikallisia senioreita ja arvelen, että nyt ollaan taas hyvän ruoan ytimessä. Jäämme tänne lounaalle ja lepuuttamaan kehoa, sillä matkaa on vielä reilusti jäljellä. 

Ravintolan jälkeen ohitamme vanhan pariskunnan pihan. Rouva putsaa harjalla oven pieltä ja siippa seisoo vieressä. Pihalla on kaksi aivan uskomattoman isoa ruusupuuta. En tajua miten puut voivat olla niin suuria ja täynnä pieniä vaaleanpunaisia ruusuja. Toivotamme hyvää päivää ja kehun kauniita kukkasia. Rouva taas ihmettelee miten olemme tulleet Suomesta asti. Hauska kohtaaminen.

Viimeisen kerran pysähdymme kadunvarsikahvilassa. Talon emäntä on totinen ja topakka täti. Hän tuo pallit vaeltajien viereen ja käskee nostamaan jalat niille (ai että tekee hyvää jaloille). Lisäksi nainen tuo meille ulkona istuville kahdesti pieniä leipiä chorizolla. Hymyä ei irtoa, mutta vaeltajista pidetään hyvää huolta. 

Illalla väsyttää ja jaloissa tuntuu päivän pituus. Majapaikka on siisti, mutta kylä on ankea. Huoneessa mies toivoo näkevänsä telkkarista kunnon jalkapallomatsin. Televisio on ihan pikkuruinen, ehkä 15 tuumaa. Jalkapalloa tulee, mutta se on nuorten poikien ottelu: pieni telkkari, pikkuisten ottelu :D

Betanzoksesta Meson do Ventoon on noin 27 km. Kävelylle klo 8 ja perillä klo 16:30. Sää pilvinen, aamulla pientä tihkua, noin +20 astetta. 

Kuudes päivä

Aamulla ikkunat on märät, ulkona on sankka sumu. Lähdemme matkaan ilman aamiaista, sillä olemme 1,5 km pois reitiltä ja paikallinen kahvila olisi vielä enemmän väärässä suunnassa. 

Reitin ensimmäinen kahvila on kiinni, mutta seuraava on onneksi auki. Kahdeksan kilometrin jälkeen onkin ihanaa saada kahvia, tuorepuristettua appelsiinimehua ja tortillaa. 

Kun tulemme 13 kilometrin kohdalla kylään, kaukana edessä näyttää Batman astelevan alas mäkeä. Hänellä on kokomusta asu, musta päähine ja viitta joka liehuu kävellessä. Lisäksi supersankarilla on valtava keppi kädessä. 

Käännymme samaan kahvilaan Batmanin jälkeen. Terassilla selviää, että mies onkin ihan tavallinen tyyppi, tai ei nyt ihan. Hän on vähän pidemmän matkan kulkija, joka on tehnyt pyhiinvaellusta viimeiset 15 vuotta. Mies vaikuttaa hiukan erikoiselta, enkä ihmettele lainkaan. Mitä nyt olen nähnyt näitä elämäntapavaeltajia, niin elinolosuhteet vaikuttaa paljon ja näkemykset voi erota isostikin. Tämä mies ei kuulema tee töitä, vaan elää muilta vaeltajilta saamillaan rahoilla. En tiedä miten se voi olla mahdollista, mutta tuskin mies meitä huijasi puheellaan. Ei-Batman kyllästyy meihin ja lähtee pohjoiseen, meitä jää sekalainen ryhmä juttelemaan. Skottipariskunta, italialainen vanhempi mies ja hänen kanssaan kulkeva nuorempi itävaltalaismies. 

Vielä on reilut 12 kilometriä matkaa. Reitti on taas pikkuteiden reunassa kävelyä ja välillä metsässä etenemistä. Eukalyptuspuiden (tehometsää pääosin) lomassa on kaunista lehtipuumetsää, jossa muratit peittävät puiden rungot. Ilokseni näen koivujakin. Pikkulinnut visertävät läpi päivän ja kissat metsästävät pelloilla. Parin aasinkin kanssa yritän jutella, mutta ne vaan tönöttää peräkkäin eivätkä virka mitään.

Jalkapohjat valittavat viimeisen 7 kilometrin kohdalla, mutta pakko on jaksaa edetä. Tänään tullaan isompaan lähiöön, vai mitenköhän tätä paikkaa kuvailisi. Ei enää pittoreskeja rakennuksia silmänruokana. Illallista syödään erinomaisessa ravintolassa. Paikkaa on kehuttu netissä ja huomaammekin sisällä olevan 9 caminolta tuttua tyyppiä. 

Matka Meson do Ventosta Siqueiroon reilu 25 km. Aamun sää +13 ja sumua, loppupäivä pilvistä ja noin +20 astetta. Kävelylle klo 7:30 ja perillä 15:45.