tiistai 11. marraskuuta 2025

Marraskuun selätys - hengitä sisko

Edellisessä postauksessani olin unohtanut sen tärkeimmän asian, eli mainita, että Lepis on luonut idean Marraskuun selätyksestä ja järjestänyt siihen vuosittain haasteen. Tämän vuoden teemana on "pyöreä". Vuonna jolloin haasteena oli kuvata tai kirjoittaa kuinka päivänsä on selättänyt, on ollut minulle  luonnollisin tapa katsoa marraskuutani, joten jatkan samaan malliin. Mutta haasteesta kiinnostuneet, käykää Lepiksen luona innostumassa haasteesta :)

Marraskuun kuudes

Aivan hirveä työpäivä. Tuntuu, että taistelen tietokoneen ohjelmien, ääniongelmien, käyttöoikeuksien ja vaikka minkä kanssa. Päivän viimeisessä palaverissa pitäisi kertoa mitä viime aikoina on tullut tehtyä. En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Kyseenalaistan mielessäni kaiken ja mietin asioita, joita tiimini ei varmastikaan haluaisi kuulla.

Kotona teen hengitysharjoituksen. Sen jälkeen päänsärky katoaa ja päätän siirtää ajatukseni muualle, eli kirjoitan blogia :)

Marraskuun seitsemäs

Erilainen päivä. Kolme puhelinkeskustelua työpäivässä, se on enemmän kuin mitä yleensä juttelen koko viikon aikana. 

Illalla sataa, mutta se ei haittaa kun istahdan keikkalavan eturiviin. Tänään mitä parhainta tunnelmaa marraskuuhun tarjoilee turkulainen Punomo. Bändissä on kahdeksan jäsentä, he mahtuvat jokainen omalle juoksuradalleen viimeisimmän lp:n kannella, ei siis mikään pieni kokoonpano. Johanna Rauma, joka näköjään on myös Elämäni biisi -ohjelmassa tänä vuonna solistina, laulaa ihanan korkealta ja kovaa, kaksi rumpalia kisailee keskenään, kitaristi vetelee niin antaumuksellisesti funk-lirutuksia, että jalat menevät alta, puhaltimista puhumattakaan. On vaikeaa pysyä penkillä, kun edessäni tuutatataan täysillä retrosoulia. Lempibiisini Siskot, saa minut jopa laulamaan :) Ilta on täydellinen!

Marraskuun kahdeksas

Siippa leipoo kääretortun (maailman paras sellainen) ja minä leivon tonnikalapiirakan. Näitä tarjoillaan ystäville, jotka ovat pyytäneet meiltä camino-iltaa. On ehkä hiukan liian vaarallista pyytää meitä näyttämään valokuvia matkoilta, sillä niitä on paljon, tai paremminkin erittäin paljon. Ehdotan, että katsotaan ensin kuvia ja otetaan sitten kahvipaussi, jonka jälkeen ystävät voivat miettiä, haluavatko enää takaisin kuvatarinoinnin äärelle. Näin sitten teemme. Ilmeisesti molemmat ovat miettineet vaellusmatkaa Espanjaan, koska kysymykset ovat erittäin yksityiskohtaisia. Paussilla keittiössä molemmat sanovat olevansa laihiksella, mutta satsaavat kuitenkin sekä kääristä että piirakkaa ;-) 

Lopulta ystävät katsovat kaikki reilut 200 kuvaa, eivätkä näytä aivan loppuun kuolleilta. Myöhemmin jo kotiutuneena heiltä tulee vielä pari tarkentavaa kysymystä, joten ajattelen ystävien selvinneen meidän käsittelystämme.

Marraskuun yhdeksäs

Uups. On isänpäivä. Herään aikaisin ja kirjoitan kortin siipalle. Tiedän, etten ole hoitanut hommiani kunnolla, sillä minulta puuttuu lahjasuklaat. Hätä keinot keksii, eli kaivan siipan karamellipussin kaapista ja paketoin sen kortin kanssa keittiön pöydälle. En käsitä kuinka en muistanut hoitaa ostoksia ajoissa. Korvaan myöhemmin tuon konvehtirasian puutoksen :)

Meillä suhtaudutaan kovin leppoisasti kaikkiin juhlapäiviin ja niin tämäkin päivä menee omalla painollaan. Tiedän ihmisiä, joilla "juhlapäivä" tai juhlapyhä menee pilalle, jos joku ei pääse paikalle tai asiat eivät mene kuten aina ennen. Minun rakennussarjastani puuttuu tämä kytkin, minä tulen kyllä iloiseksi jos joku muistaa minua tai läheisiäni, mutta minua ei haittaa, jos mitään erityistä ei tapahdu. Kysyn siipalta onko siitä koskaan tuntunut, etten tee tai osallistu tarpeeksi juhlien järjestämiseen. Kaveria kuulema nuorena ärsytti pyhät yms ja kenties sen vuoksi häntä ei ole yhtään mietityttänyt koko asia. Ei haittaa, ei kumpaakaan ja sehän on parasta.

Marraskuun kymmenes

Otin lomapäivän stressin ja omien asioiden hoitamiseksi. Ensimmäisenä listallani on soittaa Adoben asiakastukeen ja ruinata järkyttävästä vuosihinnan nostosta. Minulla menee puolitoista tuntia asian selvittelyyn ja lopulta säästän yli 400 euroa pätäkkää. 

Jos koskaan, niin nyt olen iloinen, että osasin avata suuni oikeassa paikassa. Tämän bujolistallani "asiat, jotka haluan hoitaa" -tehtävän merkitseminen hoidetuksi saa minut myhäilemään.

***

Viimeiset päivät ovat olleet sateisia ja yllättävän pimeitä. Aurinkoa ei ole näkynyt ja kovasti ikävöin sitä. Auringon sijaan olen syönyt valtavat määrät klementiinejä ja tietysti D-vitamiinia. 

Tähän loppuun laitan Punomon upean biisin, jonka toivon virkistävän sinunkin päivääsi :)


8 kommenttia:

  1. On todellakin ollut harmaata ja hämärää. Hyvä syy sytyttää kynttilöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu; tällä viikolla sentään yhtenä päivänä näkyi pilkistävän kirkasta taivasta, mutta kyllä kynttilöille on siltikin kova tarve.

      Poista
  2. Hyvä että muistutit D-vitamiineista! Olin unohtanut ne kokonaan. Tänään kaupoille.

    Ihanaa, että joku vielä katsoo matkavalokuvia! Sitähän harrastettiin aina ennen matkojen jälkeen, mutta nykyään ei tulisi mieleenkään näyttää kenellekään valokuviani, kun niitä on kaiken lisäksi yleensä aina noin parituhatta, ja usein on vielä monta kuvaa samasta aiheesta varmistamassa, että edes yksi kuva onnistuisi. 🤭

    Minäkin olen sellainen, etten ota mitään stressiä juhlapäivistä.Ne menevät omalla painollaan, ihan niin kuin kaikki muutkin päivät. Joskus olen kokenut tästä huonommuutta, että pitäisikö panostaa enemmän, mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen voi.

    Täällä kuuluu sade rapisevan ikkunaan, joten eipä taida nähdä aurinkoa tänäänkään. Eilenhän se jossain välissä vähän vilahti. 🤪

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu; pahinta digivalokuvaamisessa onkin, että kuvia voi ottaa määrättömästi. Mulla on paha tapa ottaa pari kuvaa samasta aiheesta ja sehän kuvia siivotessa ärsyttää ;-)

      Katseltiin viikko sitten vanhoja albumeja, se oli superhauskaa :)

      Poista
  3. Minä olen kasmoksen vallassa ja pimeyden väsymyksessä koko marraskuun. Aloitin horrostamisen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkulin käsityöt; en yhtään ihmettele, että horros alkaa vaikuttaa näihin aikoihin. Voisin itsekin jäädä talviunille, mutta työpaikka ei anna myöten haluilleni ;-)

      Poista
  4. Lukiessani mulle tuli väkisinkin mieleen että sulla on oikea asenne elämään. Et ota stressiä mistään typeristä juhlapäivistä ja toimi "koska näin on aina tehty"-teeman mukaan, vaan annat mennä asioiden omalla painolla. Respektit myös siitä että avasit sanaisen arkkusi ja säästit ison summan rahaa, tänä päivänä eri palveluja tuottavat firmat tienaavat (= ryöstävät) ihmisiä hämärillä soppareilla joihin he tekevät mielipuolisia päivityksiä jotka aiheuttavat ihmisille suuria menoeriä vain sen tähden ettei kukaan uskalla avata suutaan.

    Mahdollisimman leppoisaa marraskuuta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saint Peppone; mä ehkä haluaisin olla ehtoinen emäntä, joka loihtisi perinteitä ja loihtisi upeita ruokapöytiä, mutten jostain syystä ole yhtään sellainen.

      Teki mieli itsekin taputella omaa olkapäätä, kun olin saanut puhuttua tuon alennuksen. Varmasti useat maksavat kiltisti sen mitä ilmoitetaan, mutta minun kipukynnykselleni asteltiin niin pahasti, että ihan nahka meni ruttuun ;-)

      Poista