Lähtisitkö Turkuun, Pariisiin vaiko Italiaan

Täällä on sitten kaikki paikat kiinni, totesi miehen ystävä, kun sai tietää, että olemme tulossa Turkuun juhannukseksi. Meitähän asia ei tuntunut siinä vaiheessa yhtään haittaavan. Voiko kiinni olevat paikat haitata matkan tekoa?

No nyt me olemme täällä. Asunto on mukava ja se on sopivan kävelymatkan päässä keskustasta ja joellekin on vain pikkuinen matka.

Neljäkymmentä minuuttia sinne ja tänne

Illaksi on sopivaa aaton ohjelmaa, menemme nimittäin Riippumaton juhannusfestareille, olenhan nyt lomalla ja samalla jollain tavalla riippumaton kaikesta. Jotta näemme ensimmäisenä esiintyvän Bambi Kallion meidän pitää siis olla ajoissa paikalla. Lomalla tai ei, niin kiirehdimme auringon paahtaessa torille bussipysäkille. Busseja Kakskertaan menee vain kerran tunnissa ja matka kestää 40 minuuttia. Istuttuani hetken penkillä elämä alkaa tuntua oudolta. Joka puolella ympärilläni kuuluu kovaan ääneen keskustelua. Jopa ne, jotka seisovat käytävällä, rupattelevat innokkaasti. Mietin, mitä ihmettä täällä Turussa juodaan, kun puhe kuplii näin. Puuttuu vain, että kädet heiluisivat villisti ja olisin varma, että Italiassa ollaan.

Perillä näen pikkuruisen kauniin uimarannan. Vesi on tyyni, aurinko paistaa lämpimästi, ihmiset istuvat rantatuoleissa tai omilla filteillään. Paikalla on kahvila, muutama pikkuinen koju sekä keikkalava. Yleistunnelma on ihanan rento.

Lavan edustalla on mukavan pehmeää rantahiekkaa ja moni nauttii siitä paljain varpain. Bambi Kallio on jo esiintymässä ja kitaristi vääntelehtii välillä autuaasti. 

Bändin lähdettyä lavalta ajattelemme, että jotain syötävää olisi kiva saada. Kävelemme pikku kojuun ja kuulemme, että pizzassa kestää noin 40 minuuttia. Tässähän ei nyt ole vaihtoehtoja ajattelemme, joten otamme numeromme ja istahdamme odottelemaan. Neljänkymmenen minuutin kuluttua meidän numeromme huudetaan kojusta ja niin me saamme täytettyä napamme mozzarellalla, basilikalla ja tomaattikastikkeella.

Kun olen pyyhkinyt huuleni öljystä kuulen kuinka Michael Bleu saapuu lavalle. Tätä kaveria olen varsinaisesti tullut kuuntelemaan. Kävelen lavan edustalle ja hihittelen miehen hauskoille välispiikeille ja notkuttelen lantiotani letkeän musiikin tahtiin. Tämä se vasta on jotain, mukavan positiivista musiikkia laulajalta, jolla on upea ääni ja erinomainen artikulointi.

Askel askeleen eteen

Aamulla herään jalat juilien. Olisi kannattanut illalla nostaa ne ylös seinää vasten vähäksi aikaa, mutta en jaksanut. Niinpä nostan jalat ylös nyt ja pyörittelen nilkkojani ja verryttelen varpaitani kuten isoäiti aikoinaan opetti. 

Eilinen riippumaton juhannus ei vienyt meiltä voimia, joten kun useampana vuotena olemme miettineet, että olisi kiva joskus kävellä kotimaan caminoreittejä, niin ehkäpä lähdemme nyt yhdelle sellaiselle. Täällä on pitkä 30 km:n polku sekä meille tähän hetkeen (ja kuumaan päivään) sopiva 8 km:n Helenan polku. Mies on jo kotona varustautunut ottamalla mukaan Aurajoen pyhiinvaellukset passin, johon voimme saada nyt 4 leimaa reitin varrella, eli ei kun leimoja metsästämään.

Ensin kävelemme joen toista puolta Tuomiokirkolle, täällä rakennus on paketissa, joten emme saa leimaa passiin. Jatkamme matkaa ja näen ihanan ranskalaisen kahvilan edessäni. Se on tietysti kiinni, mutta ehkäpä jo parin päivän päästä voin herkutella täällä. 

Puistossa nuori nainen kantaa maalaustelineitä nurmelle. Koska huomaan auton takapenkillä kauniin sitruunataulun käyn kysymässä naiselta, aikooko hän tänään pitää taidenäyttelyn vaiko jonkin taidetunnin. Nainen kertoo pitävänsä maalaustyöpajan, jossa aiheena on sitruuna. Vielä olisi yksi paikka vapaana, hän ilmoittaa hymyillen. En raaski jättää siippaa yksin kävelemään, joten jätän taiteilun toiseen kertaan.

Ohitamme yliopiston ja jatkamme matkaa Pyhän Katariinan kirkolle, jossa leimauspaikka kyllä löytyy, muttei leimaa. 

Jatkamme siis kävelyä Halisten koskelle. Täällä emme löydä edes leimauspaikkaa, joten kolmaskin leima jää saamatta. Sen sijaan löydämme kivan kahvion (joka on tietysti kiinni) ja sen pihamaan täynnä tyhjiä pöytäryhmiä. Valitsemme mukavimman pöydän ja istahdamme pienelle tauolle.

Tauon jälkeen jatkamme matkaa Maarian kirkolle, jossa löydämme leiman :) 

Olemme nyt jo reilusti yli puolimatkan reittiä ja palaamme joen toista puolta takaisin päin. Matka on ollut vähän kuin Espanjassa vaeltaessa, peltomaisemia, joen viertä, välillä kylään (lähiöön) tuloa ja sieltä taas puiden siimekseen suojautumista.

Aivan loppumatkassa oikealla puolellani on vanha iso kutomorakennus. Sen ikkunat ovat upean näköiset ja villiviini tai mikä nyt onkaan, on peittänyt osan seinää. Kuvittelen miten hieno rakennuksesta tulisi, jos sen remontoisi asunnoiksi. Ihania korkeita loft-asuntoja. Voisin muuttaa sinne... ehkä... tai sitten voisin vain kävellä takaisin Turun keskustaan. Jätän siis haaveilun ja jatkan matkaa. Tämä viimeinen osuus onkin todella kivaa joen viertä kävelyä varjossa puiden oksien alla. 

Perillä keskustassa, joen varrella yksi pizzeria näyttää olevan auki! Niinpä istahdamme varjoon odottamaan päivän lounasta. Tästä taitaa tulla huono tapa, totean mielessäni ja päätän, että loppureissun syön jotain ravitsevampaa ;-)

Illalla palaamme uudestaan joenrannan penkille istumaan ilta-auringon paisteeseen. Jokilaiva pysähtyy aivan viereemme päästämään asiakkaita vankalle maaperälle ja ottaa uusia matkaajia kyytiin. Loma tuntuu jo näin toisena päivänä oikein antoisalta. Nytkin on kuin olisin jossain Seinen varrella :)

***

Jos sinua kiinnostaa tuo Helenan polun reitti, niin kannattaa hyödyntää citynomadi.fi sivustoa, jossa reitti on merkitty hyvin, caminomerkit tiellä ovat sen verran huonot.

Katsotaan irtoaako minulta vielä lisää jotain tältä Turun matkaltani. Sitä odotellessä oikein antoisaa ja lämmintä kesäkuun jatkoa sinulle ♥