Viha-rakkaus -suhteesta

Minulla on ollut sitkeä kiukku puhelinmyyjiä kohtaan. Eikä mulla ole mitään selkeää perustelua tälle kiukulle. Ehkäpä se jotenkin johtuu siitä, että eräässä työpaikassani minun oli velvollisuus olla tavoitettavissa 24/7 ja siitä työstä lähtiessäni olin lopen kyllästynyt puhelimiin ja siihen ettei omia rajoja vapaa-ajalle ollut.

Samalla olen vastustanut kännykän hankintaa todella alkukantaisella voimalla. Vasta 2005 syksyllä hankin itselleni kännykän. Numeron jaoin vain todella harvoille. Elämäni kännykän kanssa järkkyi, kun kahden viikon kuluttua hankkimisesta puhelinmyyjät hyökkäsivat linjalleni. ”Olisiko Akkari kiva? Saat lahjan, aivan ilmaiseksi. Se velvoittaa vain tilaamista.”

No heti tilasin puhelinmyyntirajoituksen ja puolen vuoden sisällä puhelimeni oli jo kohtuullisen hiljainen.

Tänä keväänä, noin ikuisuuden kestäneen puhelinmyyntivihan jälkeen muutin käsitykseni puhelinmyyjistä lähes täysin. Pääni sisässä kävi maanjäristys ja vanha ajatusmalli kyseenalaistui.

Olin valmentajien vuosiseminaarissa, jossa oli puhumassa Tuija Rummukainen. Energiaa täynnä oleva nainen, joka on tutkinut Suomen huippumyyjiä.

Tuon viikonlopun jälkeen olen vain kunnioittanut kaikkia niitä ihmisiä, jotka myyvät mitään. Ajatelkaa puhelinmyyjiä, jotka ovat soittaneet kaltaisilleni tahma-aivoille. ”Ei! Mä en osta mitään! Älä tule kuule mulle myymään!” Jokaisen tällaisen puhelinkeskustelun jälkeen he kokoavat itsensä. Sitten he ottavat uuden puhelinnumeron ja ajattelevat mahdollisuutta siihen, että seuraava asiakas ostaa hänen myymänsä tuotteen. Ja sen puhelun jälkeen taas uusi puhelu, uusi puhelu jne.

Kuinka monen hermot oikeasti kestävät tällaista työtä? Nyt ajattelen, että ehkä minulle tekisi hyvää mennä hetkeksi itse opiskelemaan tuota hommaa. Samoin kun nuorena tyttönä olin Fasun konditoriassa. Sen työn jälkeen en ole kertaakaan huokaillut pitkässä jonossa tai naputellut hermostuneesti jos kassalla on hänestä riippumaton ongelma.

Itse asiassa minun pitäisi olla kiitollinen, että noita myyjiä on olemassa. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi, jos kukaan ei myisi mitään?

Puhelinmyyntikieltoni säilyy edelleen voimassa. Mutta seuraavan kerran, kun vastaan tuollaisen seulannan läpi vahingossa tulevaan myyntipuheluun, niin kieltäydyn siten, että hymyilen samalla. Vaikkei myyjä hymyäni näe, niin hän kuulee sen. Ja ehkä seuraavalle asiakkaalle soittaa täydellinen hurmuri ;-).

Lenny K.

Joo, mä haluun!

Mulla on just tällanen fiilis!

Yhtä riehuva

Yhtä sydäntä hakkaava

Joo, mä haluun!

Mä haluun osata tehdä tollasen hypyn!

Mä haluun tulla mukaan!

Enkä mä piruvie halua ajatella yhtään mitään!

Are You Gonna Go My Way?

Parempi muutama ruuvi löysällä kuin yksi liian tiukalla

Kello lähenee viittä iltapäivällä ja ajattelin keittää päivän toiset aamukahvit. Viikonlopuissa musta on parasta aamiaisaika. Se kun päivä on vasta aluillaan ja olo mahdollisimman rento.  Siis jos nyt keittäisin itselleni uudet aamukahvit ja aloittaisin päivän alusta =)

Katsokaas joitain viikkoja sitten näin auton kadunvarressa. Punainen Volvo suorastaan imaisi puoleensa vetovoimallaan. Se oli täytetty tuulilasista lattioiden ja penkkien kautta takahattuhyllyyn asti tavaroilla.

Omistaja ei varmaankaan pystynyt asumaan autossaan, mutta paljon mukavia asioita hän oli varannut mukaansa matkoilleen. Liuta C-kasetteja, paljon kirjoja, leluja, kaikenlaista tavaraa eläimen nahasta asti.

Pelkääjän paikalla oli tyyny, jossa oli lause joka varmaan vastasi kysymykseen minkälaisen ihmisen autosta oli kyse. Kenties hänelle oli joskus kommentoitu hänen tavastaan elää.

Poikani tuskin huomaa, että kakkosaamukahvini tässä keitän. Mitään kommentteja en tästä huvistani saa. Annan tänään ruuvieni olla hellemmällä kierteellä.

Havinaa aamutuimaan ja illallakin

Aamulla kävellessäni junalle kuuluu tietyssä kohdassa haavan herkkää havinaa. Puu pitää kevyttä väreilyääntään aina kun vähänkin tuulee. Se värisee kai kylmästä tai sitten sillä on muuten vaan pupu pöksyssä ;-).

Nyt haapaa on tuuletettu niin paljon, että matkallani kuljen keltaisella lehtipolulla. Kauniit keltaiset lehdet, jotka puu päästi irti, kulkevat välillä kanssani samaan suuntaan.  Kun puhaltaa kunnolla ne pääsevät tanssimaan kovalla asfaltilla tai pehmeämmällä vihreällä nurmella. Kohta tanssi hiljenee ja saan kulkea paljaiden oksien huminassa.

Tilaan talveksi lunta tuolle puulle. Paljon lumihiutaleita, joita se saa ravisutella päälleni aamujensa iloksi. Valkoista tämän värikylläisen syksyn jälkeen. 

One

Love

Taas yksin kotona... ja selvästi ihan pihalla

Kiiruhdin tänään kokoukseen, joka oli järjestetty mun työajan jälkeen. Miksei ne katso kalenterista mikä aika sopii kenellekin, mur mur... Palaveri venyi, juosta kipitin junalle ja asemalta kotiin. Sitten lohi uuniin ja lopulta sain pojalle ruuan nenän eteen. Katsottiin, että kamat oli mukana ja sitten se lähti viikonlopuksi turnaukseen.

Myönnän, seuraan mieluummin jalkapalloa kuin lätkää. Menen kentän laidalle katsomaan ja katsomoonkin. Kotona hauskinta hupia on seurata  Tuomas Virkkusen intohimoista selostusta -olipa pelaamassa sitten Atletico tai ei ;-) Miksi menit kalliille maksukanavalle Virkkunen, miksi?

Minä jäin siis kotiin. Nyt en ole kannustamassa poikani joukkuetta. Muuten saatan kannustaa miten sattuu. Suomen matseissa kylläkin Suomea, mutta muissa peleissä yleensä seuraan vähän aikaa ottelua ja sitten valitsen jomman kumman joukkueen. Ja useimmin ehkä sen altavastaajan =)

Joo, multa puuttuu kunnianhimo. Mistäs sitä saisi? Jos meinaan tulla isona vielä joksikin, niin pikkuruisen kunnianhimoa voisi pistää peliin.

Kyllähän mäkin olisin jotain, jos mulla olis Shakiran lanteet ja laulutaito. Tai noiden upeiden pelaajien kyvyt...

Mut mä oon mä ja mä olen hyvä jossain muussa. Kunhan mä vaan näen ja löydän sen ;-)

Waka Waka, pistäkää lanteet keinumaan ja nauttikaa hetki ihan muuten vaan olostanne.

Mulla ei ole mitään käsitystä mitä mä tällä viikonlopulla tekisin...

Naisen logiikka petti

Ihana naapurin poika toi eilen meille täytekakkua. Vadelmatäytekakkua jossa oli kinuskikuorrutus. Nam.

Poikani söi tänään yhden palan kakkua, mutta totesi, että saat loput. Huono lause. Siis minulle.

Söin nimittäin kahvin kera vielä ne loputkin. Ja ketä sanon meidän perheessä herkkup...seeksi. Olen selvästi haukkunut väärää puuta.

Jotenkin olo rupesi ahdistamaan ;-) ja lähdin parin tunnin päästä lenkille.

Mä en tajua.

Jos syö neljän ihmisen palat kakkua, niin miten ei jaksa juosta neljän ihmisen juoksulenkkiä? Tuskin meni yksi kunnollinenkaan. Niin paljon saatua sokerienergiaa ja niin vähän kuitenkin juoksuenergiaa.

Joka tapauksessa ähky on nyt selätetty, mutta energiaa on vielä kropassa enemmän kuin tarpeeksi. 

Fyssarini sanoi, että jos katselen pilatesvideota läsnäollen, niin lihasmuistini ja hermotus toimii ja tekee "kuivaharjoittelua". Voisinko siis tätä hauskaa lapsuudenmainostani katselemalla haihduttaa vielä pari sokerikaloria. Ehkä en, mutta katselen tän kuitenkin pari kertaa uudestaan. Tämä on niin hauska =)

...Lycra, Tricel

on Coral verraton =)

Mikä imuri tekee naisen onnelliseksi?

Mieheni lähti eilen muutaman viikon matkalle. Matka tekee hänelle tosi hyvää ja antaa mahdollisuuden tyhjentää päätä ja rasittaa kehoa =) Hänen puolestaan tuntemastani ilosta huolimatta minulle jäi eilen aamuna hiukan levoton olo sisääni. Koska sisäisesti halusin levätä, niin ulkoisesti ajattelin liikkua ja siivota.

Sitten päätin imuroida. Siis imuroin, minä joka monta kuukautta sitten sanoin suhteeni irti imuriimme. Siitä ei ole ollut ostamisen jälkeen kuin murhetta ja hampaiden kiristystä.

Edellisen tuhosimme vähän vahingossa remonttipölyllä. Uutta hankkiessamme ihmettelin kaupassa, että onpa tuo suuren kokoinen. Eihän se mahdu komeroon. ”Kyllä se mahtuu” sanoi myyjä. Mies oli samoilla linjoilla ja uusi kallis imuri kotiutui meille. 

• No joo mahtuuhan se komeroon, kunhan komeron tyhjentää täysin. Siltikin kaapin laidat kolisee ja minä jo kiukustun.
• Kun sen pirun laittaa päälle, se aloittaa tornadomaisen puhalluksen suoraan ylös ja eteen. Eli silmiini. Ne kuivuvat heti ja sitten en näe mitään kun luomet on liimautuneet auki tai kiinni asentoon.
• Potkin siis jatkuvasti imuria persukseni taakse.
• Se ei nouse matolle vaan jää reunan kohtaan uppiniskaisesti riekkumaan.
• Sitten kun kiskaisen siihen vauhtia, niin maton reuna menee ikäväksi.
• Kun teen u-käännöstä huoneesta poistumiseksi niin imurin piru jumittuu omaan johtoonsa. Ja sitten kun kiskaisen jo kunnolla, niin siitä tulee selällään killuva koppakuoriainen. Saatanan kone!

En ole koskaan pitänyt imuroimisesta (heh heh... taisit jo arvatakin). Sen vuoksi nostan ensi aina kaiken mahdollisen lattialta ylös. Keittiön tuoleista lähtien kaikki mikä irti nousee näillä lihaksilla irtoaa ja kohoaa. Siis imuroimisen pitäisi olla kuin lasten leikkiä, mutta ei vaan ole. Ei tuolla! Ei enää ikinä! Tämä oli neljäs kerta kun yksipuolisen irtisanomiseni jälkeen koskin siihen. Eilen imuroin todella läsnäollen ja silti multa meni hermot, kun seurasin miten sen pelin ja mun välinen kemia toimii. Ei toimi. Ei enää koskaan!

Olen käynyt kaksi kertaa katsomassa mitä maailma tarjoaa tuon tilalle. Löysin Dysonin pystyimurin, jota kokeillessani kuvittelin lähes olevani sellainen iloinen kotirouva, jolta kotihengettären lailla kaikki sujuu laulaen. Dysonissa on yksi ikävä juttu, se pitää kovempaa meteliä kuin nämä tavalliset. Hankin siis korvatulpat. Mutta sitä oli kiva työntää edellä. Siis työntää, ei vetää, ei ilmavirtaa silmille, ei mitään rapsuta-mua-välillä-mahasta-niin-mä-voin-leikkiä-sun-kanssa juttuja. Siinä saa toisen imurivarren, jolla pääsee sänkyjen alle ja korkeallekin kun imuroin taulut ja lamput. Vähän ylimääräistä kikkailua, mutta kuitenkin siitä syntyy tuollainen iloisen imuroitsijan fiilis.

Tämän kai haluan. Vai haluanko oikeasti imuroida? Jättäisinkö sittenkin tämän työn jollekin muulle? Mitäs jos siivoaminen ei olekaan tässä se juttu? Ehkä mulla on vaan ikävä.

Luin miehen lähtöä edeltävänä päivänä Jukan kauniin runon No sun in the hor i zon. Tuskin pystyin sitä näkemään kyyneliltäni. Kaunista ja koskettavaa ja niin totta. Puoliskot ja läheiset ovat aurinkoja ja valoja elämässämme. Kaikki loppuu joskus. Mutta sen aika ei toivottavasti ole vielä. Syvä luottamukseni siihen, että tulet kotiin ehjänä on pohjaton =)

 Your way with Robbie Williams and my way with Queen ;-)