Olen todellisuudessa vain pahainen kakara

Pientä hermostumista eilen jouluaattoaamuna.

Tänään on pukkipäivä.
Tänään on emäntäpäivä.
Tänään on sosiaalisuuspäivä.
Tänään on osaa-käyttäytyä-päivä.


Eli kävin aamupesulla, enkä tuoksunut ummehtuneelle.

Yritin ajastella ruuanlaittoa, vaikka olen kaukana keittiöhengettärestä.

Kummastelin kinkkumittaria aikani,
kunnes tajusin sen olevan kuollut.
Siis sian piti olla kuollut,
ei sen kinkkumittarin...

Vieraitten vastaanotto kesken
ota kinkku uunista, kuorruta se ja laita takas uuniin -vaiheessa
oli myös vähän sydäntä sykähdyttävää.

Jännittävintä oli kuitenkin roskien vienti. Olen jo kahtena vuotena missannut joulupukin käynnin, kun olen väärään aikaan vienyt kompostijätteitä pihalle. Kumma kyllä tänäkin vuonna sain vain pukin tuoksun eteisessä (sekin oli ehtinyt käydä aamulla suihkussa).

Selvisin kaikesta: kaikki saivat ruokaa, kaikki saivat halauksen, kaikki saivat lahjoja ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä.

Nyt vain leppostelun jatkumista. Olemista. Täysin vailla velvollisuuksia tai oletusta mitä pitäisi olla tai tehdä =)



Rennompaa loppuvuotta meille kaikille =)

Joulupaineita, kuka niitä kaipaa

Ai, että tulee joulu.
Ja joulupukki.

Olisko pitänyt varatua jotenkin etukäteen? Häh?

Mitä sitä suotta hötkyilemään, onhan tässä vielä viikko aikaa...
Oho, siis vajaat kuus päivää.



Taidan katsoa vielä tuon pienen tyttösen laulelua.

Ei silläkään mitään paineita ole (ennen kuin tajuaa, että joku siinä kuvaa ja käskee laulamaan loppuun).

Ei siis joulupaineita vaan naamajumppaa. Sillä ei tuota tyttöä voi katsoa, ilman, että oma naama menee samanlaiseen suumutruun ja silmät avautuu suuren suureen ihmettelyyn ;-)

Kuten rouva Vasko joskus osuvasti sanoi: siivotkaa äkkiä komerot, jos aijotte viettää joulunne niissä!

Olen valmis ammatinvaihtoon

Jos olisin syntynyt Antti Tuiskuksi, niin olisin varmaan onnellinen. Osaisin ja saisin laulaa ja tanssiminenkin olisi aika verissä =)

Tänään kävin laulamassa tunnin verran. Lauloin ja nautin. Biisivalinnat oli toisten, vähän hidastempoisia ja mollivoittoisiakin. Mutta mitäs siitä, nyt tuo ei haitannut, kunhan sain laulaa kovaa ja korkealta!

Tanssin riemua oli perjantaina ja siitä jäi taas kerran hyvät fiilikset.

Voisin siis elää tanssilla ja laululla sekä rakkaudella ja lempeydellä.

Ammatin valinta nuorena?? Eikö sitä tosiaan voi valita myöhemmin...

Keksin iltakävelyllä mitä voisin oikeasti tehdä isona.
Asennetta riittäisi.

Taitoa voisin hioa joka päivä vähän paremmaksi.

Lopulta olisin täydellinen.

Jos näette ilmoituksen, niin pliis ilmoittakaa mulle:

Musiikkileffojen parhaimmistoon kuuluva The Commitments.
Tässä on tunnelmaa, tahtoa ja asennetta =)

Oikein iiiihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

Lisää lunta, lisää

Nää kelit on aivan ihania. Tänään tullessani töistä kotiin en voinut kuin virnuilla tälle lumessa kahlailulle, isoille kinoksille ja suuren suurille hiutaleille.

Iltakävelyyn kuului tänään auton työntöapua. Kuului myös hevosen hirnuntaa, se ehkä kaipaili lumilaitumelle juoksentelemaan. Luisteluradalla kuului naurua, lapset luistelivat siellä, vaikka jäätä ei näkynyt laisinkaan.

Autopaikan etsijöille toivon hyviä hermoja ja lapiota takakonttiin. Talonmiehille myöskin leppoisaa otetta ja hyviä lumenlastauspaikkoja. Kaikille muillekin lempeää, valkoista ja pehmeää oloa. Olkaa sisällä jos ulos ei tee mieli mennä ;-)

Traktorimme teki jo eilen lakon

Luisteluradalla

Liika hyvä ei ole pahasta

Elämä oli joskus eloa pelko persuksissa.
Elävää elokuvaa Hohdossa, Poltergeistissa, Seitsemässä tai Psykossa.

Sitten elokuvat muuttuivat. Kyseenalaistamiseni siirtyi elokuvien laatuun.

Haluanko katsoa tätä elokuvaa? Haluanko, että loppuelämäni käsikirjoitus menee kuin hermoja viiltävässä Hitchcockin leffassa?

Käsikirjoitukseni ovat muuttuneet niin elokuvissa kuin elävässä kuvassanikin. Katse on kirkkaampi. Ote lempeämpi ja yllättäen jopa rohkea.

Pientä yllytyshulluutta jo löytyy, sitä lapsellista hulluutta reilusti helpommin. Rohkeutta kohti. Hullunrohkeaa ei ehkä kuitenkaan ;-)

Rohkeus, rakkaus ja ilo.
Vahvaa, intohimoista, hempeää ja hulluttelevaa.
Komediaa tai romanttista draamaa.



Jouluelokuvista parhaimpia: Love Actually.

Se on nyt joulukuu =)

Virhe istuu pirun kovassa

Emämokasin tänään.
Mokasin tosi lahjakkaasti.

Ja mä kun inhoan jos mä teen väärin.

Sydän muljahti pari ylimääräistä kierrosta. Paniikkinappula meni hetkeksi päälle. Sitten tein sen mitä piti. Laitoin viestin eteenpäin ja korjasin mahdollisimman pian sen mikä korjattavissa oli.

Mitä sitten? Sitten kerroin mokastani niille kaikille joille se piti kertoa. Mun on helpointa kertoa heti jos olen mennyt metsään, muuten omat hermot ei kestä.

Lopuksi käväisin hoitamassa sydäntäni työkaverini luona ja lähdin kotiin.

Junassa kuulostelin puristavaa tunnetta rinnassani.

Hei nainen, hengitä vähän. Mitä sanoisit jos tuo olisi tapahtunut työkaverillesi?
- Olisin lohduttanut, että eihän siinä nyt ihan kauhean pahasti käynyt. Mutta tämä kävikin mulle.
Kuule, kukaan ei kuollut. Se oli vahinko ja teit parhaimpasi asioiden jälkiselvittelyssä.
- Niin, mutta luottamus on mulle todella tärkeää ja nyt mun oma luotto meni. Piru vie!
OK näitä sattuu. Sano mulle montako täydellistä ihmistä sä tunnet?
Voisitko sä jo antaa itsellesi anteeksi?
- Yhmmmm... ok mä yritän. Mä yritän katsoa tästä eteenpäin enkä taaksepäin.

Kotiin tultuani menin sinne mihin miehet jättivät kerran kiukkunsa.
Menin kellariin.
Tulin sieltä 1,5 metrisen joulutonttuotuksen kanssa kotiin.
Asetin sen omalle paikalleen ja istahdin sen viereen.

Luin kännykästäni siihen pari päivää sitten kirjoittamani lauseen:
"Tähän aikaan vuodesta pitäisi rauhoittua".

Kyllä, kyllä nyt on aika ottaa iisimmin.

Minä vs hattivattineiti

Heräsin viime yönä 04:01.

Jep, siihen aikaan kannattaakin heräillä, jos kello on soimassa 06:45.

Ihan pirteänä (??) silmät auki

ja mielessä 

työasia.

Jep jep, ihan kuin voisin hoitaa sen työasian keskellä yötä omassa sängyssä.

Sanoin sille ainoalle hattivatin näköiselle aivosolulleni, että

"Mene neiti nyt nukkumaan, sun emäntäsikin haluaa nukkua!"

Ei se totellut.

Se luuli, että ilman miljoonia kaveriaan se voisi tehdä kuitenkin jotain.

Niinkuin mitä?

Päätin ottaa siltä luulot pois.

Mietin ensi kesää ja tulevaa aurinkolomaa.

Mietin miten ihanalta peitto tuntuu iholla.

Mietin lunta joka satoi ulkona.

Mietin kinoksia missä juosta ja kahlata.

Mietin mitä pistäisin aamulla päälleni (Siinä sulle hattivatti olis todellista mietittävää!)

Nukahdin ennen kuutta katselemaan sekoboltsiunta.

Ja heräsin kellon soittoon.

Hei hattivatti!

Luulis että sunkin tekis mieli herätä!

Mitäs siellä kupeksit?

Ylös ja töihin!

Päätin tehdä työni toisin kuin edellispäivänä.

Tein yhden asian kerrallaan

... siis minkä keskeytyksiltä pystyin.

Ensi yönä se hattivatti nukkuu mun kanssa.

She Drives Me Crazy!!