Ei hernettä patjan alla

Kädet.
Mulla on niitä kaksi.
Ne on ennen toimineet ihan hienosti. Mutta sitten rikoin ne...

Olen opetellut hoitamaan itseäni, mutta välillä tulee ylilyöntejä. Hudit huomaan aina samoista asioista, kivusta tietysti, mutta myös öisestä vempuilusta. Minä herään kun en voi nukkua mahallani. Pääni ei käänny vasemmalle laisinkaan ja oikealla se kyllästyy nopeaan. Sitten käännyn selälleni ja kohta huomaan nostavani kädet pään yläpuolelle. Siellähän käsien kuuluu olla nukkuessa. Eikö kuulukin?

Toissayönä minä taas nostin oikean käteni ylös. Ojensin (varmasti kauniisti kuin prinsessa) tuon ruipelon ulokkeen, tietoisesti suoraan ylös ja taakse kohti seinää. Sitten ranteeni jäi jumiin lukuvaloni kahden lampun väliin. Mitä tekee tällöin yön kuningatar? Se kiskaisee raajaansa oikein olan takaa... saa mukaansa lampun, proput sekä aimo annoksen betonimuruja.

Niin minä heräsin unelmistani kädessäni roikkuvaan yövaloon. Ei siinä kannattanut esittää ylvästä ja heilauttaa ilmavia laineikkaita kutriaan, vaan pistää huulet tiukasti kiinni, jottei tullut syötyä rouheaa seinää... Vipusin itseni ylös, pudistelin vähemmän kainosti ja yritin asetella lampun yöpöytäni korkean kirjapinon päälle. Sitten pyyhälsin lakanalta suurimmat kokkareet pois, siirsin tyynyni alemmas ja menin kippuraan mahtuakseni muruttomaan osaan sänkyä.

Vain poseeratessa nostan ensi kerralla käteni ylös...

Eilen minä katselin toistamiseen Kesähetket elokuvaa, se oli yhtä tylsä kuin leffassakin, mutta nyt minä jäin seuraamaan vanhimman veljen vaimon käsivarsia. Ne olivat hoikat kädet, mutta upean kiinteät ja niissä oli lihakset!

Voih, sanoin mielessäni. Jos minulla olisi tuollaiset käsivarret, niin näyttelisin niitä mielelläni kenelle tahansa. Silloin minulla olisi varmasti myös vahva lapatuki ja lihasjänteitä selkäpuolellani. Minä en enää soittelisi lapojani kylkiluita vasten, vaan hengailisin aivan erilaisessa bändissä.

Oih ja voih, olisikohan minulla vielä jotain mahdollisuuksia?  Ehkä minä kykenen... Kenties huomen aamuna otan kuntosalikamat mukaani ja löydän itseni varovasti harjoittelemassa näitä ruikuloita, jo maan vetovoiman löytäneitä käsiäni.

Ei kai tässä muukaan auta, kun en haluaisi jatkossa herätä näihin yöllisiin kipu-vempuilu-yölampun-irrotuskekkereihin! Saati paikkailla seinää ;-)

Herätys

On hetki
jolloin en halua odottaa
en keskiyön pimeyttä
en mitään

on se hetki
kun avaan katseeni
pysäytän sekunnin
ja nostan molemmat käteni ilmaan

kun kehoni nojautuu
varpaani kipristyvät
ja minä varmistan että kaikki valot ovat päällä
sisälläni ja sinussa

katson pientä varjoa
kaarea ylähuulessasi
sekä kirkkautta silmäkulmassasi
  luulen että ymmärrät

huulesi
sitä vain haluan
en maailman valloitusta
ainoastaan sinun.

Kiskot laulavat näin

Eilen töistä kotiin tullessani rautatieasemalla juoksi nuori mies ohitseni. Sillä oli vetävä askel ja sitä oli ihan ilo katsella (kevättä rinnassa?). 

Kaverilla oli oikeassa kädessä iso limupullo ja vasemmalla se piti hetkisen perästään kiinni. Minä etenin omaa tahtiani ja katselin mielenkiinnolla miten juoksu kulki. Mies pinkoi sitkeästi ja kohta taas hamusi peräänsä. Sitten tajusin, että kaverilta tosissaan putoaa farkut jalasta, jollei se saa niistä otetta. Pitkät pätkät alushousuja oli jo näkyvissä, kun mies vihdoin tavoitti junan avoimen oven ja myös alas valuneen takataskunsa ;-)

Täytyy myöntää, että iloitsin tuosta hetkestä, mutta tietysti myös siitä, että mies ehti junaansa. Kenenkään en soisi myöhästyvän junasta, saati kompastuvan vaatteisiinsa, sehän olisi suorastaan kamalaa.

Rautatieasemalla olen myös bongannut muutaman uudesti kuositetun paikallisjunan.

Tämä "toiset on luotuja kulkemaan", oli minusta hyväntuulinen mainosjuna. Varsinkin kun reissumiesjunaan meni minun asiaa seuratessani vain miespuolisia matkustajia...

Toisessa junassa taas luvattiin oikein superpehmeitä ja mukavia istuimia. Paha vaan, että olin menossa töihin, joten en päässyt kokeilemaan miten uudet kolmenistuttavat sohvat toimivat vr:n vehkeissä.

Yleensä en kovin välitä mainoksista, mutta väkisin tuli mieleen mitä muuta kohta on odotettavissa.

Ehkä piankin realityohjelmat hakevat uusia kasvoja ja tulevia julkkiksia isolla silmällä ja tekstillä: matkalla maineeseen.

Kenties rahabisnesjuna houkuttelee kyytiinsä mustilla kissoillaan ja sanoilla: Rahat ja Henki: monta tietä vaurastumiseen.

Matkayhtiöjunat ovat aurinkoisia ja palmut heiluvat luvatessaan : Äkkilähtöjä edullisin hinnoin. Ja isot silmät tuuheine ripsineen kehottavat astumaan junaan, koska "sinä olet sen arvoinen"...

Paras junabiisi on muuten On kesäyö

Minä kuitenkin haluaisin vain nähdä Paul Newmanin junan ovella odottamassa, samalla kun lähitilat mainostaisivat yhtenä suurena perheenä: Luomumunalla töihin.

Tästäkin levottomasta ajatuksesta huolimatta:

Oikein mainiota viikonloppua sinulle =)

Onnea on...

Aamulla
vetäisin silmiltäni pimennysverhot pois,
katsoin uutta päivää ja huomasin nukkuneeni
yksin
pitkään ja niin hartaasti
että oikea olkani oli jäänyt ruhoni alle eikä pää kääntynyt

... heh heh... onnea on nukkua yksin (ei korvatulppia, mutta ei myöskään verenkiertoa).

Päivällä
vetäisin lorvikatariani poskille ja lähdin
pitkälle lenkille. Siinä pakarat huusivat stereona Bootylicious ja keuhkot pihisivät raesateen rummutuksen tahtiin. Kaiken jälkeen laitoin itseni niin kauniiksi ja tuoksuvaksi kuin vain osasin

... hiphei... jos olenkin yksin, niin onnea on kun edes peilistä katsoo maukas tyyppi.

Illalla
minä muistin, etten ole kirjoittanut mitään viikkoon. Hyi! En ruoskinut kuitenkaan pitkään itseäni, sillä olen heilutellut sanansäilääni livenä niin pahasti, että aivan hävettää. Tutkailin napaani ja lupasin hoitaa itseäni paremmin, olla helpompi kanssakulkija, heilutella raajojani enemmän ja kiukutella paljon paljon vähemmän.

... huh huh... onnea on läheisille lähteä matkanpäähän, jotta nainen talossa tajuaa vihdoin herätä ;-)

Mutta vielä jotain muutakin onnea on tänään ilmassa. Tänään on tullut täyteen viisi vuotta tällä blogilla. Suurkiitokset siis teille lukijoille! Minä täällä korkkaan nyt pienen kuohuvan. Kuuluuko sinne, kun täällä kuuluu pieni Poks!

Ilman teitä olisin tehnyt nämä vuodet jotain paljon tylsempää.
Skool teille ihanat!

Aamuinen hetki veden ääressä

Olin ollut jo pitkään hereillä

lämpimässä peiton alla

oikoillen jalkoja ja harotellen varpaita.

Kuuntelin lintujen liverrystä ja

mietin kuinka hiljaista muuten olikaan. Täältä kun puuttui liikenteen äänet, autot, lentokoneet, rappukäytävässä kuuluvat askeleet ja muut kaupungin äänet.

Katselin hetken toisen tuhinaa,

vedin villasukat jalkaani, jotta askeleeni olisivat äänettömät ja hipsin pois vetäen oven perässäni kiinni. Suljin pojankin huoneen oven ja lorotin isoon kattilaan reilusti vettä, jotta saisin aamuisen sitruuna-inkivääriteehetkeni.

Käännyin sitten ympäri ja jäin tuijottamaan edessä näkyvää järveä, veden tyyntä pintaa ja aamuista olotilaa.

Hyvää huomenta, se tuntui sanovan minulle.

Ja minä hengitin pitkään sisään.

Lisäsin puseroita päälleni ja sen enempää ajattelematta sukelsin upeaan ulkoilmaan. Astuin kivelle, siitä nurmelle, pitkien rappusten kautta alas jyrkän rinteen laiturille ja päästin syvän huokauksen.

Ilma oli totisesti lämmin, se suorastaan siveli olollaan. Taivas näkyi veden pinnassa ja metsä peilautui täydellisesti. Laituri keinahti liikkeistäni kunnes lopulta vaimeni. Lokit leijailivat keveästi veden pinnan yläpuolella. Nekin olivat vielä aamutunnelmissa, hiljaa, liidellen... Vaikka järven pinta oli tyyni, niin veden raikkaus tuntui nenässä ja iholla. Pienoinen sumu leijaili ilmassa kun katselin itään ja minun oli istahdettava sen edessä.

Kerrassaan kaunista, suorastaan taivaallista. 

Minä istuin ja maistelin päivän alkua:

Hyvään huomeneen,

sellaiseen on hyvä herätä. Voi kerta kaikkiaan, kun tällaisia aamuja saisi kokea usein...

Siinä minä ihailin maailmaa, kunnes muistin sen kattilan. Salamana nostin kylkeni pitkiksi, venytin harppaukseni rappusissa loikiksi ja kiirehdin sisään.

Kun astuin mökkiin, kattilan kansi pulpahteli vesikuplien kera jännittyneen mieleni.  Teeveteni oli valmis (onnea on hitaat mökkihellat), se oli ollut sitä jo jonkin aikaa. Ja kiehuvaa vettä riitti useaan aamukuppiin... rauhalliseen sellaiseen ;-)

Viikkoa on vielä sopivasti jäljellä, joten oikein hyviä huomenia sinun viikkoosi =)









ps.
katsokaa mitä mustarastas katsasti tänään pesäpaikaksi. Kaveri mylläsi koko narsissiruukun läpi, mutta ei tainnut olla kuitenkaan tyytyväinen... aika kranttu...

Viikon birgitat

Viikon mehevimmät päivät ovat tähän mennessä olleet

Maanantain tehopakkaus-birgitta

jolloin sain superaktiivisuuspuuskan ja kirjoitin enolle kortin, serkulle kirjeen ja parille ystävälleni lähetin pienen paketin.

Tiistain kaikki-kerralla-mulle-birgitta

milloin juttelin leveäperäisyydestäni ja lihassurkeudestani työkaverini kanssa. Nauroimme niin paljon minun ympäripyöreille syilleni, että seurauksena kipitin illalla ison mäen 440 rappusta ensin ylös ja alas, sitten puoliväliin ylös ja alas. Kotiinvaelluksen jälkeen rojahdin vellovin jaloin sohvalle loppuillaksi.

Keskiviikon juhlija-birgitta

minä tanssin Esplanadilla kera kymmenien naisten juhlistamassa upeaa kouluttajaamme Marikaa. Lauloin Ilo-kuorossa, jonka harjoituksiin en päässyt kertaakaan keväällä. Näin vuosien aikana tapaamiani kurssikavereita ja mietin miten upeita me kaikki täällä oikein ollaan. Minä myös tajusin taas kerran jotain itsestäni:  milloinkahan opin, etten tiedä vielä kaikkea ;-)

Torstain rahat-tänne-birgitta

voitin koko perheen taas kerran paskahousussa. Hahaa!!!

Perjantaina tyyni-kuin-??...-ei-tyyntä-birgittaa-olekaan

kuuntelin aamuseitsemältä kun naapuripihalla joku kaasutteli autoaan rapun edessä ja soitti torvea kerta toisensa perään yli 15 minuuttia. Mietin, että osaisinko  heittää niin kauas raa'an kananmunan, mutta olin nössö enkä kokeillut. Sanoin hiljaa mielessäni rumia sanoja ja paheksuin suunnattomasti tyhjäkäynti-ääliötä. Nauroin töissä niin paljon, että ripsivärit levisivät (huomasin alicecooperit vasta myöhemmin vessan peilistä). Kävelin kotiin sateenvarjottomana vesisateessa, enkä muistanut ärsyyntyä kastumisestani...

Mitä mahtavin viikko takana, vaikka kahtena päivänä särki sikana päätä, yhtenä hyytelöi jalat, viitenä sanoin asthii monen monta kertaa ja kädetkin kiukuttelee. Tämä täti laittaa päänsä välillä lepäämään ja tokenee pikkuhiljaa ;-)

Minä hengitän, hiljennyn ja mietin mikä on hyvin nyt. Viikonloppu on aluillaan ja parhaat päivät ovat vielä edessä.

Niinpä toivottelen kaikille erittäin hyviä ja antoisia viikonlopun päiviä =)

Jotkut asiat ovat yhtä

Mies,
sinä etsit vastauksia
alati ymmärrykseni tuollapuolen.
Rakennat vaikeita ideoita,
malleja ja kaavioita.

Kultaseni,

saatan olla... ja olenkin
hempukka
mutta voinhan hiukan hivellä aivojesi mutkia.

Ja minä kuiskaan:
   Tiedätkö, minä luotan
kvanttilomittumiseen
ja siihen, että
keinut kanssani samaan tahtiin.

Emme me tarvitse muita kuvioita
   mitä nyt ehkä pitkän ja hitaan tangon.