Viis plus viis, siis sehän on ... mitä?

Marjaanalla oli hauska viisi plus viisi haaste:

1. Mitkä ovat sinulle ne viisi kevään merkkiä? Entä se kaikkein tärkeinä näistä?

Tällaisia viestejä löytyy keväisin pöydällä...

• siippa siirtyy sisätiloista sihtaamaan siipiniekkoja -muuttolinnut palaavat
• parvekkeelle kannetaan matto, tuolit ja pöytä
• tuijotan kauhistuneena napaani ja sanon itselleni: tänään et syö kahta jäätelöä
• aurinko lämmittää iltapäivällä sohvankulmaan, jonne asettaudun autuaasti kippuraan
• luulen tuijottavani seinää ja jos erehdyn nojaamaan siihen, huomaan valojuovien noruvan huoneeseen ja tajuan nojanneeni ikkunaan... on aika pestä ikkunat (valitsen tämän tärkeimmäksi, koska muuten kesä ei pääse sisälle laisinkaan)

2. Kerro viisi syytä, miksi asut kaupungissa

Synnyin kaupungissa ja olen siitä asti viihtynyt kivitalojen äärellä. Täällä vilisee ihmisiä; erilaisia, omituisia ja ihania. Tässä kaupungissa on niin monenlaisia paikkoja joissa käydä ja kokea upeita asioita. Olen siis tottunut tähän ja viides ja tärkein syy on varmaan se, etten ole muuttanut vielä pois ;-)

3. Viisi parasta televisio-ohjelmaa, tai jos et katso, niin elokuvaa

Lauantai-iltojen pitkät brittidekkarit toimii minulle, eli tällä hetkellä Vera Stanhope ja George Gently.
Nuorenmiehen kanssa katson lauantaisin aina Selviytyjät

Muita ohjelmia en juuri nyt seuraa. Mutta jotta viisi tulee täyteen mainitsen menneitä ohjelmia, joista pidin erityisesti: Uusi Sherlock ja The Hour





4. Viisi työpaikkaasi, jos tohdit paljastaa

Noh, hiukan paljastaen kerron, että

• yhdessä tutkin odottavien äitien vasta-aineita =)
• toisessa palvelin pankkineitinä kaikennäköisiä ja ikäisiä ihmisiä =/
• kolmannessa tein isyystutkimuksia ;-)
• neljännessä olin palveluesimiehenä ja tunsin lähes kaikki talon n. 340 työntekijää =D
• viidennessä työskentelin matemaatikoiden ja talousihmisten lomassa :)

5. Viisi asiaa, joita toivot tulevaisuudeltasi

• etten pelkäisi mitään
• kesän matkani onnistuu täydellisesti
• tulen takaisin onnellisena ja teitä ystäviä on vielä täällä lukemassa näitä juttujani
• ylimääräinen rahallinen yllätys, joka pitäisi käyttää huolettomasti itseensä olisi kiva juttu
• me kaikki pysyisimme terveinä ja hyvin voivina

Sillä ylimääräisellä yllätyksellä voisin vaikka hankkia kuukausikortin tälle salille:

Ajattelin jakaa viiden kysymyksen pohdinnat teille kaikille lukijoille. Mitä jos miettisit vastauksia seuraaviin omituisiin kysymyksiin.

Ensiksi kuitenkin hengitä syvään sisään ja ulos. Rentouta hartiat ja mutrista suusi ensin pieneksi rusinaksi ja levittäen sen heti perään oikein leveäksi virneeksi. Nosta kulmakarvasi ylös ja anna niiden sitten rentoutua. Ja sitten kysymykset:

1. Jos et pelkäisi mitään ja kykenisit aivan kaikkeen, niin mitä haluaisit kokea tai tehdä?
2. Mitä sanoja käytät kun sinua harmittaa?
3. Mitä sanoja käytät kun asiat ovat hyvin?
4. Kumpia sanoja käytät päivissäsi enemmän?
5. Mitä tarvitset ollaksesi onnellinen?

Sitten toivon, että

• ensimmäiset vastauksesi toteutuvat onnistuneesti
• seuraaven kahden kysymyksen vastaukset ovat sopivan vaikuttavia, tehokkaita ja asioita eteenpäin vieviä
• ja toivottavasti olet tyytyväinen sanojesi tasapainoon
• lopuksi oikein hurjan paljon sinulle juuri sitä, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen

Miten se oikein menikään

... kunnes vielä kerran
ihan vaan varmuuden vuoksi yksi uusi nenäliina...

Nenäliinan peseminen
pesukoneessa

...

sitä testaa
kerta toisensa jälkeen
eikä lopputulosta kuitenkaan
opi pitämään
kivana juttuna ;-)

Katso eteenpäin

Minä tunnen ryhdin murtuvan,
kasteen valuvan ripsiltäni,
sateen piiskan poskillani
minä näen pelon nousevan vatsasta
ylös kaulalleni...
ja minä kuristun mieleeni

kunnes on pakko löysätä huivia
avata huulet
antaa ilman kulkea lävitse
varpaisiin asti

Huomaan astuvani itseni sivuun ja katson naista, jolla ego vetää itseään mutkalle. Jonka pieni pelko ja peloista suurimmat mustaavat silmänaluset, kääntää katseen sisäänpäin, kasvattaa käärmeenpesiä toistensa lomaan ... se murhaa hitaasti itseään.

Sitten kuulen jonkun sisälläni puhuvan jollekin toiselle sisälläni:

Hengitä nainen syvään, hengitä ja katso. Katso ulkopuolelle, tähän maailmaan, jossa energia virtaa, joka elää eteenpäin. Sinä olet tätä samaa energiaa. Tuo lintu laulaa myös sinun korvillesi, nämä kivet allasi kantavat sinua. Sinulla on vielä keho, joka kulkee mukanasi, sinulla on tunteet, jotka ohjaavat eteenpäin. Olet osa tätä kaikkea, raikasta sadetta, kosteaa ilmaa, pisaran kauneutta. Olet tuon vastaantulevan naisen henkeä ja tuon vanhan miehen sisar myöskin.

Olet paljon enemmän kuin voit kuvitellakaan.
Ja sinulla on aina mukanasi rakkaus!
Love you ♥ 

Kuka pelaa mun nappuloilla?

Miten ihmeessä piistä saa niin tarkan luvun?
3,14159 26535 89793 23846 26433 83279 50288 41971 69399 37510 58209 74944 59230 78164 06286 20899 86280 34825 34211 70679 jne...
  Laskemalla kai, vai...

Miksi Austin Powers naurattaa?
  Koska täyskaheleita hymynaamoja on hauska katsoa.

Mitä sitten tehdään kun joku kaataa kaikki nappulat laudalla?
  Nostetaan ne ylös, pikkuhiljaa tai jopa kertaheitolla.

Miksi kummallinen Dr. Martin on suloinen?
  Erilaisuus on kiehtovaa.

Onko anemia otettava kiitollisuudella vastaan?
  Parempi vaihtoehto se on kuin jokin vakavampi sairaus.

Voiko viinimarjoja syödä liikaa?
  No enpä ole koskaan kuullut moista.

Onhan aarrekarttani niin vahva, että se parantaa minun kroppani?
  On, muuten olet nainen kusessa.

Ja taas on tulossa vaalit. Noiden joukosta pitäisi löytää oma ehdokas. Kuka, mitä, häh?
  Valitse vähiten haittaa luova henkilö
   ... en minä tiedä...

Niin monta suurta kysymystä on yhdessä pienessä päässä.

Taidan keskittyä oleelliseen, eli hyvällä mielellä pysymiseen. Kuvittelen kaikkea kivaa ja suunnittelen vielä parempaa... Mä lupaan olla valmis kaikkeen ilonpitoon =)

Perjantaihuumoria

Tänään perjantaina ei olekaan muuta sanottavaa ;-)

Ihanaa viikonloppua aivan kaikille miehille ja naisille =D

Elokuvissa: Birdman (The Unexpected Virtue of Ignorance)

Kuten yleensä, olin unohtanut sen trailerin jonka aikoinaan Birdmanista olin nähnyt, ja niinpä minä menin elokuvateatteriin täysin tyhjänä odotuksista. Tai ehkä vähän varautuneena, sillä tiesin elokuvan saaneen useita Oscar-palkintoja.

Elokuva ei ollut päässyt kunnolla alkuunkaan, kun olin jo täysin haltioitunut. Pidin musiikista, pidin siitä miten kuvaus oli kuin yhdellä otolla tehty. Elokuvan kuvauspaikka ja tunnelma sai minut kierroksille ja tajusin samantien, että elokuva oli nähtävä pian uudestaan, sillä en millään ehtinyt huomata mitä kaikkea hienoa taustalla tapahtui...

Riggan Thomson sekä taustalla paasaava Birdman

Elokuvan tarinan näyttelijä Riggan Thomson kantaa mukanaan vanhaa elokuvasankari Birdmanin painolastia. Mies kuulee päässään Birdmanin puheen, välillä viekoittelevat sanat ja toisinaan matalan uhoilun. Media ja yleisö näkee näyttelijässä vain sankariolennon, vaikka Riggan haluaisi päästä urallaan eteenpäin.

Kunnianhimossaan Riggan haluaa ohjata ja näytellä pääroolin Broadwaylla Raymond Carverin novellista What We Talk About When We Talk About Love. Ja tästä näytelmään valmistaumisesta, muutamasta päivästä Broadwayn teatterissa, sen käytävillä, nurkkauksissa, lavalla sekä lähitienoilla, elokuva näyttää meille.

Riggan levitoi pukuhuoneessaan, siirtelee tavaroita yliluonnollisen näköisesti, kuuntelee Birdmanin puhetta päässään ja yrittää saada näytelmää valmistumaan ennen ensi-iltaa. Näyttelijöiden kanssa tulee ongelmia eikä Riggan tunnu saavan näytelmää läpi kertaakaan, ei edes ensinäytöksessä taikka kenraaliharjoituksessa. Rahatilannekin on huonossa jamassa ja tyttären päihdeongelmakin painaa mieltä.

Vaikka tarina kuullostaa hiukan tylsältä, elokuva on kaikkea muuta. Tapahtumien kuvaus on niin sujuvaa, että aika kului kuin siivillä (ja siivillähän välillä edettiinkin ;-)). Elokuvan musiikki ja äänimaailma oli niin hienoa, etten muista vähään aikaan olleeni niin innostunut.

"Hulttionäyttelijä" Mike ja Rigganin tytär Sam teatterin katolla

Olisin juhlinut elokuvaa, jos se olisi loppunut yleisön seisomaan nousuun, mutta vielä enemmän juhlin mielessäni, kun näin todellisen loppukohtauksen. Sitä en osannut odottaa ja kuitenkin tämä loppuratkaisu oli juuri se, mitä sisimmissäni toivoin. Kiitokset siis ohjaajalle ja käsikirjoittajille hienosta lopusta =)

Oscar-juhlia katsoessani olin vähän epäileväinen menikö palkinnot oikealle elokuvalle, mutta nähtyäni Birdmanin en epäröi enempää.

Koska haluaisin sinunkin kokevan elokuvan yhtä tyhjältä pöydältä kuin minäkin, niin en kerro juonipaljastuksia laisinkaan. Kerron vaan, että elokuva oli osin syvällinen, hauska, hervoton, erikoinen ja jollain tapaa (minulle) täydellinen.

Tässä pienoinen tunnelmapala elokuvan mahtavasta musiikista. Jazz-rumpali Antonio Sánchez:

Ohjaaja: Alejandro González Inárritu

Kuvaus: Emmanuel Lubezkin 

Pääosissa:

Riggan Thomson - Michael Keaton

Mike - Edward Norton

Sam - Emma Stone

Lesley - Naomi Watts

Puolen päivän soundtrack

Aamulla ennen kuin kelloradio alkaa soida kaikuu taivaalla kerrostalomme yllä Stairway To Heaven. Minä makaan pimeässä, muistelen sitä lattiaa, jolla nuorena makasin juhlissa -oli yhtä pimeää ja kaikki kuuntelivat biisiä mykistyneen haltioituneina. Kesken kappaleen minä lasken varpaat lämpimälle lattialle, nousen sävelten mukana ylös seisomaan, venyttelen itseni maailman ääreen ja 6:42 minuutin jälkeen kykenen aamupissalle.

Kylpyhuoneesta palattuani näytän pesun, puuteroinnin ja ripsivärin laiton jälkeen niin mehukkaalta, että mieheltä menee jalat alta ja hän kaappaa minut syliinsä (biisin vaihto Whole Lotta Loveen) ja vie aamiaispöytään syömään...

Päiväni sujuu yläilmoissa toistona soivan Knock on Woodn siivittämänä. Tällä discosykkeellä työtahti pysyy hyvänä eikä ajatuskatkoja ehdi tapahtua. Lopulta joku vaimentaa kappaleen, minä tajuan katsoa kelloon ja huomaan, että on aika siirtyä toisiin maisemiin...

Hiljaisuudessa minä astun kotiin, tähän taloon. En heitä elokuvamaisesti kenkiä jaloistani eteisessä taikka viskaa takkiani kädestäni nojatuolille. Vaan siististi minä asetan ulkovaatteet paikalleen, vaihdan työasun pehmeämpään versioon. Sitten siirryn levysoittimen ääreen ja lähitienoo kuulee kuinka vahva nainen laulaa: Some say.

Ja niin minä palaan aamun tilaan, makaan  karvalankamatolla pitkänä kuin lapamato, kuuntelen kehoani ja tutkiskelen asioitani: iloja ja suruja (biisin vaihto: One). Sitten nostalgiahetki on vietetty ja on aika palata nykyhetkeen, tähän maailmaan.

Kun nousen ylös, mietin taas sitä samaa: mitä ihmettä laittaisin ruuaksi miehille -elämän isoimpia kysymyksiä ;-)

Ja lopulta kun olen löytänyt talosta sopivan lihapalan jota käsitellä, alkaa vahva syke nostaa päätään teemalla Treat Her Right. Minä otan sanat kirjaimellisesti sekä itselleni, että lihakimpaleelle. Lihalle otan vielä avuksi kiinalaisen viismausteen ja loihdin mitä mehevimmän iltaruuan. Sitä taivastellessani saapuu perhe kotiin
ja huomaan, ettei ilmassa kuulu enää ääniä...

Josko olenkin vain kuvitellut nämä kaikki äänet päässäni, tämän elokuvamaisen päivän, kummallisine vivahteineen...
Kannattaako kysyä mieheltä asiasta? Enpä taida... Jään jännityksellä odottamaan jos/kun illalla sävelet palaavat väreilevinä ilmaan...

Että näin sitten tällä kertaa.
Tästäkin huolimatta oikein mukavaa viikonloppua sinulle =)